The Jewish Museum

Perheen isän frisyyri kaipaa taas trimmausta. Tuttu vastapäinen parturimme on mukava, mutta mies haluaa vähän vaihtelua, jotakin trendikkäämpää paikkaa. Lauantaiaamuna hän lähti Carroll Gardensista sellaista etsimään, muttei löytänyt. Tunnin hortoilun jälkeen Jussi palasi kotikadullemme ja huomasi perinteisen parturin (epätoivoiselle etsijälle trendikkyydestä ei ollut enää väliä), astui sisään ja joutui saman tien kahden venäjää puhuvan rouvan palvelemaksi - takki pois ja tuoliin, ei mitään turhia kyselyjä. Enää ei voinut kieltäytyä, vaikka liukuhihnaleikkaamossa oltiin. Pesusta ei ollut puhettakaan, kone käteen ja hommiin. Jussi tärisi niin ja puristi rystyset valkoisina käsinojia, että parturirouva kysyi, paleltaako. Mies yritti sopertaa, että mieluummin saksilla kiitos - "Don't worry", kuului vastaus. Kyllä saksetkin otettiin viimeistelyyn ja lopuksi asiakas uskalsi katsoa peiliin, ei tullut kaljua. Kotona ei kuitenkaan meinannut hipsteripipo lähteä päästä, vaimon ja pojan piti vakuuttaa, etteivät sano mitään, sanaakaan. Lopputulos on ihan mukiinmenevä, ei huolta Jussi. Hintaa työlle tuli 19 taalaa tippeineen - eihän sillä voi salonkipalvelua saada, mutta kyllä virkamiehestä siistittiin ihan työkelpoinen.

Iltapäivällä Manhattanille, Upper East Sidelle ja tutulle Museum Milelle. Fifth Avenuella, 92nd Streetilla (näin ylhäällä emme ole vielä olleetkaan kolmen kuukautemme aikana, parin korttelin päästä alkaa jo Spanish Harlem) sijaitsee Jewish Museum, jonne menimme katsomaan The Radical Camera -näyttelyä. Museorakennus on kaunis ja vierailijalle inhimillisen kokoinen. Museo poikkeaa muista turvatoimillaan. Arvattavista syistä sisäänkäynnin edessä on alati poliisivartiointi ja museovieraat kävelevät metallinpaljastimen läpi. Lauantai on juutalaisten sapatti, joten sisäänpääsy oli ilmainen - kiva yllätys. Valokuvanäyttely on laaja ja erittäin mielenkiintoinen, esillä on satoja upeita töitä New York's Photo Leaguelta vuosilta 1936-1951. Photo League koostui joukosta amerikkalaisia valokuvaajia (heistä monet olivat juutalaisia), jotka ottivat kuvia New Yorkista ja sen asukkaista - kaupungin arjesta, ihmisten iloista ja murheista. Ryhmä oli jossain määrin poliittinen, se näytti, mitä kaupungissa ja laajemmin Yhdysvalloissa tapahtui suuresta lamasta rotukysymykseen. Ryhmän jäseniä toimi myös sotakuvaajina Euroopassa. Sittemmin kuvaajat joutuivat, monien muiden taiteilijoiden tavoin, mustalle listalle Yhdysvaltain surullisenkuuluisan kommunistivainon aikana ja Photo League painostettiin lopettamaan toimintansa.

Museossa voi nähdä myös kuulun lastenkirjailijan ja kuvittajan Ezra Jack Keatsin näyttelyn tammikuun loppuun asti. Keats oli puolanjuutalainen taiteilija, joka asui lapsuutensa Brooklynin East New Yorkissa. Monikulttuurinen kaupunginosa vaikutti Keatsiin voimakkaasti ja hänestä tuli ensimmäinen amerikkalainen lastenkirjailija, jonka kirjojen sankareina ja päähenkilöinä olivat mustat lapset. Keatsin työt ovat todella hurmaavia, ja rohkeus tehdä toisin on tietenkin ihailtavaa.

The Jewish Museum on entinen yksityiskoti sadan vuoden takaa

Sielun ravinnon jälkeen ruumiin ravintoa eli Little Brown -kahvilaan pari korttelia etelään. Isossa Omenassa juodaan paljon kahvia, mutta kahvilakulttuuri eroaa eurooppalaisesta. Täällä ylivoimaisesti suosituin kahvittelupaikka on Starbucks, maailman suurin monikansallinen kahvilaketju. Starbucksilta ei ole mikään alue ainakaan Manhattanilla säästynyt, eikä juuri Brooklynissakaan, Carrol Gardens - Cobble Hillistakin löytyy kaksi. Starbucksit eivät ole mitään leivoskahviloita tai tunnelmallisia treffipaikkoja, valtaosa asiakkaista tilaa kahvin mukaan. Ne, jotka jäävät kahvilaan istumaan kaivavat poikkeuksetta kannettavan tietokoneen esiin, Starbuckseissa on ilmainen nettiyhteys. Vaikka kahvin tai muun kuuman juoman nauttisi paikan päällä, se tulee tylsästi pahvimukiin melkein kaikkialla, monissa kivoissakin paikoissa. Näitä kivoja löytääkseen on nähtävä vähän vaivaa, etenkin Manhattanilla. Runsaan leivosvitriinin ja tunnelmallisen tilan kahviloita on Downtownin yläpuolella ehkä kourallinen, pari. Niiden ja Starbucksien väliin mahtuu kuitenkin ihan viihtyisiä paikkoja, esimerkiksi kaakaoon ja käsin tehtyihin konvehteihin erikoistuneita pikkuisia suklaakahviloita on jonkin verran. Perinteisillä italialaisilla alueilla eurooppalaistyylisiä kahviloita on enemmän, Nyc Orava törmää useampaan kotiseudullaan Brooklynissa kuin Manhattanin Midtownissa. Upper East Siden Little Brown on suklaakahvila ja oikein makoisat ja suklaiset kaakaot valmistikin (pahvimukiin, tietenkin).

Kaakaot napaan ja vuoden ensimmäiselle alennusmyyntireissulle. Yläkaupungissa kun oltiin, kohteeksi valikoitui helposti Bloomingdale's. Nyc Orava vietti vajaan tunnin tavaratalon toisessa - sen kukkaroystävällisimmässä - kerroksessa, josta löytyvät rennoimmat vaatteet. Kuuluisaan ruskeaan kassiin laitettiin musta suloinen neuletakki, hinta oli tippunut 170 dollarista 50 dollariin, tällaisia alennusten pitää olla.