Bändikoulu
Nyc Orava käväisi perjantaina Manhattanilla moikkaamassa Johannaa ja Anua, jotka huomenna lentävät takaisin kotimaahan. Oli mukavaa, kun tänne asti tulivat. Puraisu Isosta Omenasta oli ollut makea.
Rasmuksen musiikkiharrastus jäi muutama viikko sitten kokeiluksi, kun muut ryhmän lapset olivatkin reippaasti nuorempia. Tänään toinen yritys: uusi paikka, uudet kujeet. Gowanus Music Club (GMC) järjestää bändikouluja Rasmuksen ikäisille varhaisnuorille (äiti kyllä haluaisi, että 12-vuotias Rasmus on lapsi - aina ja ikuisesti). Joka perjantai kaksi tuntia soittoa. Aikataulu on tiukka, koulu loppuu klo 15.30 ja bändikoulu alkaa klo 16. Matkaa on useampi kilometri, tunnit pidetään Complete Music Studion tiloissa Brooklynin Prospect Hightsissa. Meiltä ei mene sinne suoraa metrolinjaa, joten menomatkalle ainoaksi vaihtoehdoksi jää taksi. Kotiin voi sitten palata metrolla.
Pojan harrastaessa Nyc Orava vietti aikaa paikallisessa kahvilassa, kaakaota ja aikakauslehtiä - ei hullumpaa. Parasta on tietenkin, että Rasmus innostui hommasta, toverit ovat samanikäisiä ja ohjaaja superkiva (ja aika söpö, t. Orava). Tarkoituksena on perustaa neljästä pojasta bändi kevään aikana ja lopuksi tehdä keikka ja pieni äänitekin. Rasmus pääsee paukuttamaan rumpuja kesän alkuun saakka. Muutkin instrumentit löysivät helposti soittajansa, mutta laulajaksi ei kukaan kundeista vielä suostunut. Katsotaan, joutuuko Suomen poika tarttumaan myös laulumikkiin (onhan niitä laulavia rumpaleita, vaikkapa Remu - siitä toki voi keskustella, että laulaako Remu, ja millä kielellä). Gowanus Music Clubilla on asiallinen motto: We are dedicated to the growth and fulfillment of your child's Rock and Roll future! Isä ja äiti kannustavat tässä asiassa. Gowanus Music Clubissa on kehutut opettajat ja Complete Music Studios, joka antaa bändikoululle tilat, näyttää tehneen aikamoisten starojen kanssa yhteistyötä (seinillä näkyi kiitoksia niin David Bowielta, Suzanne Vegalta kuin Scissor Sistersilta). Ei mitään paineita Rasmus, mutta kai me saamme nähdä sinut joskus Madison Square Gardenin lavalla?
Ensimmäiselle tunnille pojat toivat mukanaan mieleistään musiikkia. Heidän on valittava neljä kappaletta, jotka haluavat opetella soittamaan; vielä niistä ei päästy täydelliseen yhteisymmärrykseen, ensi viikolla sitten. Rasmus kertoi hupaisan jutun: yhdelle pojalle naljailtiin hipsterimusiikista, jota hän soitti iPodistaan. Kaveri puolusteli, että hänellä on paljon tällaista musaa, koska hänen isänsä on "terrible hipster". Joku kysyi, onko poika itse hipsteri - vastaus oli ehdottoman kielteinen. Tähän muut tokaisivat naureskellen että hipsteriyyteenhän kuuluu hipsteriyden kieltäminen. Brooklynissa, hipsterikulttuurin ytimessä kun ollaan, lapsetkin näköjään tietävät homman nimen.
Prospect Heightsissa ei kotilinjamme F-juna kulje, mutta viereisessä Park Slopen kaupunginosassa kulkee, joten bändikoulun loputtua kävelimme sinne. Tallasimme metrolle Park Slopen toista pääkatua, Seventh Avenueta, se oli perjantai-iltana todella eloisa ja houkutteleva. Ravintoloita rinta rinnan, ihania kahviloita, erilaisia putiikkeja. Aivan kuin olisimme olleet jossakin idyllisessä pikkukaupungissa. Vaikka iltakävely kiva olikin, puolen tunnin matka Prospect Heightsista Park Slopeen on turhan pitkä joka perjantaiksi, joku nopeampi kotiinpaluu on keksittävä ensi kerralla.
Henry Streetilla äitiä ja poikaa odotti perheen isä, joka oli tehnyt päivällisen valmiiksi. Leivoshullu orava toi kotiin jälkiruoaksi niin Red Velvet mini cupcakeja kuin jätticannolinkin, tajuttoman ihanan sisilialaisen jälkiruoan. Jussi viiletti illaksi Manhattanin Downtowniin, Suomen YK:n suurlähetystössä työskentelevän naisen residenssiin. Epäviralliseen tilaisuuteen oli kutsuttu Rion kokouksen parissa puuhaavia ihmisiä. Tämäkin kutsu oli avec, mutta emme raaski Manhattanille molemmat lähteä illalla ilman Rasmusta.
Rasmuksen musiikkiharrastus jäi muutama viikko sitten kokeiluksi, kun muut ryhmän lapset olivatkin reippaasti nuorempia. Tänään toinen yritys: uusi paikka, uudet kujeet. Gowanus Music Club (GMC) järjestää bändikouluja Rasmuksen ikäisille varhaisnuorille (äiti kyllä haluaisi, että 12-vuotias Rasmus on lapsi - aina ja ikuisesti). Joka perjantai kaksi tuntia soittoa. Aikataulu on tiukka, koulu loppuu klo 15.30 ja bändikoulu alkaa klo 16. Matkaa on useampi kilometri, tunnit pidetään Complete Music Studion tiloissa Brooklynin Prospect Hightsissa. Meiltä ei mene sinne suoraa metrolinjaa, joten menomatkalle ainoaksi vaihtoehdoksi jää taksi. Kotiin voi sitten palata metrolla.
Pojan harrastaessa Nyc Orava vietti aikaa paikallisessa kahvilassa, kaakaota ja aikakauslehtiä - ei hullumpaa. Parasta on tietenkin, että Rasmus innostui hommasta, toverit ovat samanikäisiä ja ohjaaja superkiva (ja aika söpö, t. Orava). Tarkoituksena on perustaa neljästä pojasta bändi kevään aikana ja lopuksi tehdä keikka ja pieni äänitekin. Rasmus pääsee paukuttamaan rumpuja kesän alkuun saakka. Muutkin instrumentit löysivät helposti soittajansa, mutta laulajaksi ei kukaan kundeista vielä suostunut. Katsotaan, joutuuko Suomen poika tarttumaan myös laulumikkiin (onhan niitä laulavia rumpaleita, vaikkapa Remu - siitä toki voi keskustella, että laulaako Remu, ja millä kielellä). Gowanus Music Clubilla on asiallinen motto: We are dedicated to the growth and fulfillment of your child's Rock and Roll future! Isä ja äiti kannustavat tässä asiassa. Gowanus Music Clubissa on kehutut opettajat ja Complete Music Studios, joka antaa bändikoululle tilat, näyttää tehneen aikamoisten starojen kanssa yhteistyötä (seinillä näkyi kiitoksia niin David Bowielta, Suzanne Vegalta kuin Scissor Sistersilta). Ei mitään paineita Rasmus, mutta kai me saamme nähdä sinut joskus Madison Square Gardenin lavalla?
Ensimmäiselle tunnille pojat toivat mukanaan mieleistään musiikkia. Heidän on valittava neljä kappaletta, jotka haluavat opetella soittamaan; vielä niistä ei päästy täydelliseen yhteisymmärrykseen, ensi viikolla sitten. Rasmus kertoi hupaisan jutun: yhdelle pojalle naljailtiin hipsterimusiikista, jota hän soitti iPodistaan. Kaveri puolusteli, että hänellä on paljon tällaista musaa, koska hänen isänsä on "terrible hipster". Joku kysyi, onko poika itse hipsteri - vastaus oli ehdottoman kielteinen. Tähän muut tokaisivat naureskellen että hipsteriyyteenhän kuuluu hipsteriyden kieltäminen. Brooklynissa, hipsterikulttuurin ytimessä kun ollaan, lapsetkin näköjään tietävät homman nimen.
Prospect Heightsissa ei kotilinjamme F-juna kulje, mutta viereisessä Park Slopen kaupunginosassa kulkee, joten bändikoulun loputtua kävelimme sinne. Tallasimme metrolle Park Slopen toista pääkatua, Seventh Avenueta, se oli perjantai-iltana todella eloisa ja houkutteleva. Ravintoloita rinta rinnan, ihania kahviloita, erilaisia putiikkeja. Aivan kuin olisimme olleet jossakin idyllisessä pikkukaupungissa. Vaikka iltakävely kiva olikin, puolen tunnin matka Prospect Heightsista Park Slopeen on turhan pitkä joka perjantaiksi, joku nopeampi kotiinpaluu on keksittävä ensi kerralla.
Henry Streetilla äitiä ja poikaa odotti perheen isä, joka oli tehnyt päivällisen valmiiksi. Leivoshullu orava toi kotiin jälkiruoaksi niin Red Velvet mini cupcakeja kuin jätticannolinkin, tajuttoman ihanan sisilialaisen jälkiruoan. Jussi viiletti illaksi Manhattanin Downtowniin, Suomen YK:n suurlähetystössä työskentelevän naisen residenssiin. Epäviralliseen tilaisuuteen oli kutsuttu Rion kokouksen parissa puuhaavia ihmisiä. Tämäkin kutsu oli avec, mutta emme raaski Manhattanille molemmat lähteä illalla ilman Rasmusta.
 |
| Perjantai-illan kevyet: mini cupcaket sekä mascarponejuustolla ja suklaalastuilla täytetty cannoli |
Kommentit
Lähetä kommentti