Anything Goes

Keskiviikkona Nyc Orava solahti estraditaiteen iloiseen maailmaan. Olin Suomi-neitojen kanssa Manhattanilla katsomassa Anything Goes -musikaalia. Midtownissa, tarkemmin Theater Districtilla, aivan Times Squaren tuntumassa sijaitsee kymmeniä teattereita, joissa illasta toiseen pyörii musikaaleja ja näytelmiä. Osaa on esitetty vuosia, osa kuihtuu nopeammin.

Anything Goesin näyttämö on vuonna 1918 rakennettu Stephen Sondheim Theatre, jonka lavalla on astellut todella suuria, filmitaivaaltakin tuttuja tähtiä. Anything Goesin Broadwayn ensi-ilta nähtiin jo vuonna 1934. Vuonna 1987 se tuli jälleen Broadwaylle ja nappasi heti parhaan uusintaensi-illan Tony Awardin (Yhdysvaltain merkittävin teatteritunnustus, joka on jaettu vuodesta 1947). Huhtikuussa 2011 tämä Cole Porterin säveltämä musiikki-iloittelu tuotiin kolmannen kerran New Yorkissa yleisön eteen ja taas rapsahti Tony Award parhaasta uusintamusikaalista. Nyt palkinto ojennettiin myös naispääosasta ihastuttavalle ja taitavalle Sutton Fosterille - nuoresta iästään huolimatta hyvin valovoimainen esiintyjä, joka sai tänään koko katsomon taputtamaan seisaaltaan. Seisten hurrattiin myös vanhemmalle herrasmiehelle, Joel Greylle, joka on voittanut niin Tonyn kuin Oscarin roolistaan Cabaret-musikaalissa ja -elokuvassa. Anything Goesissa hän on veikeässä sivuosassa.

Saimme seurata todella taidokasta esitystä: Cole Porterin musiikki on tietenkin ihanaa, tanssinumerot näyttäviä (myös koreografiasta tuli Tony), asut kauniita. Tarina sijoittuu 30-luvun luksusristeilylle, se on romanttinen farssi ja sellaiseksi yllättävän onnistunut, naurut irtosivat meiltä aidosti. Perinteinen musikaali - vanhan, hyvän ajan tunnelmaa. Nyc Orava suosittelee erittäin lämpimästi.


            Viime vuoden Tony Awards Gaalassa oli esitys musikaalista Anything Goes

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen koulupäivä

Kuva
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Lue lisää

Amerikkalainen luottokortti

Kuva
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Lue lisää

Kylmää ja sadetta

Kuva
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Lue lisää