Vuoden ensilumi

Lauantaiaamuna Jussi ihmetteli outoa valoilmiötä, joka valaisi makuuhuoneemme sälekaihtimien raoista: lumi oli peittänyt yön aikana maan. Ei sentään pulkkamäkikeli, mutta kyllä lumipallot voisi pyöräyttää.

Takapihamme lauantaina
Täällä joudutaan enemmän tai vähemmän paniikkiin lumen tulosta. Onneksi sattui viikonloppu, niin ei tarvinnut kouluja laittaa kiinni eikä kaikkien ihmisten myöhästyä työpaikoiltaan. Näin olisi saattanut arkipäivänä tapahtua. Lumi pitää ihmiset kotosalla. Kun Jussi kipaisi noutamassa aamiaiscroissantit Mazzolasta, kadulla ei liikkunut ketään, eikä leipomossakaan ollut juuri asiakkaita, vaikka yleensä se on tupaten täynnä. Suomalainen ei voi kuin ihmetellä - kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, ei sitä valkoista asiaa nyt niin tolkuttomasti satanut.

Illalla juhlimme, meidät oli kutsuttu suomalaisen ystävämme ja hänen amerikkalaisen miehensä (pariskunta, jonka koiraa Ronja oli hoitamassa) luokse syntymäpäiville. Vieraista oli vähän katoa; emäntä kertoi, että 20 ihmistä peruutti tulonsa lumen takia, eivät uskalla ajaa autoa - siis noissa ehkä viiden sentin "kinoksissa". Kivat partyt kuitenkin, seuraa, syötävää ja juotavaa. Viimeisestä kieltäydyimme, olimmehan poikasen kanssa liikenteessä. Jutellessani erään vanhemman newyorkilaisherran kanssa sain taas vahvistusta kotikontumme hämärästä maineesta (joka on ilmeisen yleisessä tiedossa): kehuin kovasti Carroll Gardensia, sen palveluja ja rauhallisuutta eikä keskustelukumppanini lainkaan ihmetellyt alueen turvallisuutta ja alhaisia rikoslukuja, koska "italialaisillahan on siellä oma poliisivoimansa". Tarkentaessani, viittasiko hän tällä mafiaan, oli vastaus varsin suora kyllä. Näitä samoja vihjailuja olemme kuulleet jo monesti. Eli ei mafia mihinkään ole hävinnyt, vaikkei sitä "virallisesti" ole Carroll Gardensissa 1980-luvun jälkeen ollut. Meitä siis suojaavat niin mafia kuin poliisi - poliisilaitos sijaitsee kotoamme kahden kadunpätkän päässä, mafia ilmeisesti jokaisen nurkan takana.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

New York Historical Society

Kuva
Jussi anoi perjantain vapaapäiväksi ja riensi vaimon kanssa Manhattanille. Yhteinen aika Isossa Omenassa päättyy pian, Nyc Orava saa viettää täällä enää kaksi kokonaista viikonloppua, kolmantena on raahauduttava väkisin synnyinmaahan - nyt on otettava ilo irti. Rasmus arvasi, että Manhattanin ilot tarkoittavat museokäyntiä ja jäi mieluummin Brooklyniin skeittaamaan. New York Historical Society on kaupungin vanhin museo, 208-vuotias. Nykyisellä paikallaan Upper West Sidella se on sijainnut kuitenkin vasta reilut sata vuotta. Museo esittelee niin Yhdysvaltain kuin New Yorkin historiaa. Ja on aika tylsä, erikoisnäyttelytkään eivät nyt naksahtaneet kohdilleen (esimerkiksi New Yorkin panimohistoria). Mielenkiintoisinta on New Yorkista kertova lyhytfilmi, se on niin hyvä, ettei sisäänpääsymaksu harmittanut. New York Historical Societylla on maan laajin Hudson River -koulukunnan maalausten kokoelma. Niiden tähden Nyc Orava halusi museoon ja harmistui, kun taulut olivatkin kiertueella jossai...
Lue lisää

Tietenkään asunto ei ole valmis

Kuva
Maanantaiaamuna Rasmus ilmoitettiin kouluun. Koko perhe meni metrolla alueen oppilaaksiottotoimistoon Brooklynin Fort Greeneen. Virkailija halusi pojasta jos jonkinlaista paperia, onneksi olimme varautuneet siihen ja meillä oli rokotustodistuksesta lähtien kaikki tarpeellinen mukana. Rasmus pääsee toivomaamme lähikouluun (BCS, Brooklyn School for Collaborative Studies) kuudennelle luokalle. Hän saa aloittaa sen heti, kun meille sopii (amerikkalaislapset ovat aloittaneet lukukautensa jo kuukausi sitten). Sehän sopii vaikka huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Kouluun ilmoittautuminen sujui nopeasti, puolessa tunnissa. Virkailija sanoi, että meiltä se kävi poikkeuksellisen joutuisasti, koska Jussi oli käynyt jo aiemmin keskustelemassa eikä meiltä puuttunut mitään papereita (pedantit suomalaiset). Minnan teki mieli aamiaista (aamuinen lähtö oli nopea), Fort Greenesta löysimme kivan bagel-paikan, La Bagel Delight. Bagelit ovat jäätelön ohella Nyc Oravan herkkua ja New York on tietenkin ...
Lue lisää

One World Trade Center

Kuva
Pakollinen (kaiketi aika monen Nyc-vierailijan) Century 21 -käynti keskiviikkona Manhattanin alakaupungilla, Financial Districtin kaupunginosassa. Huippu- ja ei niin huippusuunnittelijoiden vaatteita ja kenkiä edullisesti myyvästä tavaratalosta löytää yleensä aina jotakin kivaa. Tänä aamuna ei ollut ryysistäkään ja kyllä vain - löysin jotakin kivaa: ihanan mekon, ihanan neuleen ja ihan söpön yöpaidan. New Yorkin kesämuoti näyttää aika lailla samalta kuin se muinakin lähivuosien kesinä on näyttänyt eli rennolta ja lyhyeltä. Naisten mekot ja sortsit ovat pieniä, mutta uusia tuulia on tulossa: kaikkien vaatekauppojen rekeissä roikkuu pitkiä, osa aivan nilkkapituisia, hameita loppukesää ja syksyä odottaen. Hameissa on 50-luvun henkeä, leveitä helmoja ja vyötärö kohdallaan. Alakaupungin komeus ja Yhdysvaltain korkein rakennus One World Trade Center piti tietenkin Century 21:n kulmalla käydä tsekkaamassa. Sen kaikki 541 metriä avattiin käyttöön puolisentoista vuotta sitten ja kunhan loputk...
Lue lisää