Viimeinen oma hetki
Torstaina olin yksin Manhattanilla, se oli Nyc Oravan viimeinen oma hetki Isossa Omenassa. Kaupunkien kaupungissa, rakkaimmassa minulle.
Vietin hetkeni Manhattanin alakaupungissa, Sohossa ja Nolitassa. Aurinko paahtoi ja lämmitti, elokuun päivät ovat olleet täällä yhtä kuumia kuin heinäkuunkin. Tänä vuonna jatkuvaa hellettä on kyllä pukannut jo toukokuun lopusta ja jo alkukeväästä sai ruveta paitahihasilleen. Koko vuotemme on ollut sään puolesta yhtä hemmottelua, New Yorkin talvi oli tilastojen mukaan leudoin viiteenkymmeneen vuoteen ja maaliskuu kaupungin mittaushistorian lämpimin. Suomesta ei ole kuulunut samanlaisia uutisia, synnyinmaan kesä ei taida juuri talvesta poiketa, paitsi ettei ole lunta.
Aamupäivän istuin ihanassa, tutussa Harney & Sons -teehuoneessa. Amerikkalainen teefirma tarjoaa pakopaikan hälinästä ylellisessä Sohon myymälässään, jossa saa tilata pannullisen kuumaa laajasta valikoimasta ja kyytipojaksi taivaallisia skonsseja - Nyc Orava suosittelee niitä suolaisia.
Sohossa viihdyin useamman tunnin, ihmettelin kaupunginosan ainaista vilskettä ja yritin ostaa itselleni jotakin tuliaiseksi. Melkein yritykseksi jäikin, koska törmäsin samaan "ongelmaan" kuin viikko sitten Sohossa: shoppailuparatiisissa tarjolla on ihan mitä tahansa, mutta en tarvitse mitään. Viimein Visa sai töitä, kun eteen tulivat vastustamattomat (siis tarpeelliset) kultaiset ballerinakengät. Kuitin mukaan ne olisivat voineet olla kultaa muutenkin kuin väriltään, Nyc Orava törsäsi. Täällä siihen sortuu moni.
Nolita on yksi lempipaikkojani Manhattanilla ja sille soin viimeiset valoisat tunnit. Houkuttelevia putiikkeja täälläkin, mutta minä vain kuljin ja rakastin New Yorkia.
Illalliseksi tapasin Jussin ja Rasmuksen East Villagessa. Se on kaupungin tunnelmallisimpia ja rennoimpia illanviettoalueita ja kiinnostavia ravintoloita on vieri vieressä. Kurren teki mieli intialaista ruokaa, kymmenistä paikoista arvoimme Brick Lane Curry Housen - ihan kelpo osuma, ruoka maittoi.
Lopuksi Blondie, ihan vaan East Villagen ja sen (jo aiemminkin blogissa ylistetyn) musiikkielämän kunniaksi. Aika moni newyorkilaisbändi on uransa aloittanut East Villagen legendaarisilta rock-klubeilta - yksi parhaista on ihanan Debbie Harryn ja poikien bändi. Klubeja on suljettu, bändejä kuopattu, mutta musiikki soi.
Vietin hetkeni Manhattanin alakaupungissa, Sohossa ja Nolitassa. Aurinko paahtoi ja lämmitti, elokuun päivät ovat olleet täällä yhtä kuumia kuin heinäkuunkin. Tänä vuonna jatkuvaa hellettä on kyllä pukannut jo toukokuun lopusta ja jo alkukeväästä sai ruveta paitahihasilleen. Koko vuotemme on ollut sään puolesta yhtä hemmottelua, New Yorkin talvi oli tilastojen mukaan leudoin viiteenkymmeneen vuoteen ja maaliskuu kaupungin mittaushistorian lämpimin. Suomesta ei ole kuulunut samanlaisia uutisia, synnyinmaan kesä ei taida juuri talvesta poiketa, paitsi ettei ole lunta.
Aamupäivän istuin ihanassa, tutussa Harney & Sons -teehuoneessa. Amerikkalainen teefirma tarjoaa pakopaikan hälinästä ylellisessä Sohon myymälässään, jossa saa tilata pannullisen kuumaa laajasta valikoimasta ja kyytipojaksi taivaallisia skonsseja - Nyc Orava suosittelee niitä suolaisia.
Sohossa viihdyin useamman tunnin, ihmettelin kaupunginosan ainaista vilskettä ja yritin ostaa itselleni jotakin tuliaiseksi. Melkein yritykseksi jäikin, koska törmäsin samaan "ongelmaan" kuin viikko sitten Sohossa: shoppailuparatiisissa tarjolla on ihan mitä tahansa, mutta en tarvitse mitään. Viimein Visa sai töitä, kun eteen tulivat vastustamattomat (siis tarpeelliset) kultaiset ballerinakengät. Kuitin mukaan ne olisivat voineet olla kultaa muutenkin kuin väriltään, Nyc Orava törsäsi. Täällä siihen sortuu moni.
Nolita on yksi lempipaikkojani Manhattanilla ja sille soin viimeiset valoisat tunnit. Houkuttelevia putiikkeja täälläkin, mutta minä vain kuljin ja rakastin New Yorkia.
Illalliseksi tapasin Jussin ja Rasmuksen East Villagessa. Se on kaupungin tunnelmallisimpia ja rennoimpia illanviettoalueita ja kiinnostavia ravintoloita on vieri vieressä. Kurren teki mieli intialaista ruokaa, kymmenistä paikoista arvoimme Brick Lane Curry Housen - ihan kelpo osuma, ruoka maittoi.
Lopuksi Blondie, ihan vaan East Villagen ja sen (jo aiemminkin blogissa ylistetyn) musiikkielämän kunniaksi. Aika moni newyorkilaisbändi on uransa aloittanut East Villagen legendaarisilta rock-klubeilta - yksi parhaista on ihanan Debbie Harryn ja poikien bändi. Klubeja on suljettu, bändejä kuopattu, mutta musiikki soi.
Kommentit
Lähetä kommentti