Huomenta Helsinki
Maanantaina 13.8. New Yorkin aikaan 02.00 yöllä ja Helsingin aikaan 09.00 aamulla Finnairin kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kello käännettiin paikalliseen aikaan, mutta se ei paljon auta, kun ihmisen (tai siis oravan) fysiikka puhuu jotakin ihan muuta kuin paikallista kieltä. Valveilla on pakko pysyä ainakin kymmenen tuntia, katsotaan kuinka illalla käy.
Ensimmäinen kulttuurishokki tarjottiin jo taksimatkalla kentältä kotiin, maanantaiaamu eikä auton autoa missään - onko täällä joku liikennelakko? Ei ole, on ihan vaan Suomen pääkaupunkiseudulle tyypillinen maaseutumainen ympäristö. Olemme siis landella. Tuska lisääntyi kotipihaan kurvatessa: talomme näyttää kesämökiltä.
Lohtua soi vain aurinko, Helsingin kesä alkoi tällä viikolla - niin meille kerrottiin. Ei New Yorkin ihanaa, pakahduttavaa kuumuutta (eilen lähtöpäivänä +35 C), mutta kyllä 25 asteenkin lämpö miellytti Suomeen palaavia. Kotona on kaikki kunnossa, talo hyvin pidetty. Vuokralaisemme on saanut pihamme kukkimaan, aivan kuin meillä olisi puutarha. Kaikenlaista hyötykasvia yrteistä tomaatteihin on ilmaantunut ruukkuihin, sievää. Mutta landella ollaan, ei siinä paljon kasvikset lohduta.
Toinen kulttuurishokki tapahtui missäs muuallakaan kuin kaupassa, jonne äitini kyydillä heti aamupäivästä pääsin (jouduin). K-Citymarket ei ole Fairway ja vielä vähemmän luomukauppa Whole Foods. Citymarketista saa kumisaappaita ja aika monta päivää sitten vedestä nostettua kalaa. Ehkä se kuitenkin etäisesti muistuttaa elintarvikeliikettä, koska latasin kassalle pari kassillista syötävää.
Päivän kolmannen kulttuurishokin koin omassa keittiössä ruokaa laittaessa. Onko meille vaihdettu barbikodin kalusteet? Hella vaikuttaa mitättömän pieneltä, kattilat kolisevat yhteen ja mikroaaltouuni naurattaa, ehkä siinä mahtuu yhden karjalanpiirakan lämmittämään kerralla. Amerikassa tottuu mahdottoman kokoisiin kodinkoneisiin - Henry Streetin mikrossa valmistaisi vaikka sen kuuluisan pääsiäishanun.
Rasmus oli eilen varsin lohduton, kun jätimme Brooklynin. Poika tajusi, että vuoden aikana tutuksi tulleet lapset jäävät eikä heitä ehkä koskaan enää tapaa. Kaverisuhteet olivat paljon löyhemmät kuin Suomessa, mutta silti ikävä iski. Kaikkein kovin ikävä on kuitenkin Helsingin kavereita, Rasmus vain kääntyi kotona ja oli jo aamupäivällä löytänyt vanhat tuttunsa. Kaikki olivat tänään maisemissa ja vapaalla, huomenna alkaa koulu.
Illalla uni tuli pojalle, mutta äidille vasta aamuyöstä.
Isoon Omenaan pidettiin yhteyttä vain puhelimitse, netti ei vielä pelaa. Puhelinyhteyskin takkuaa, Henry Streetin asunnossahan on surkea kuuluvuus, koska se sijaitsee katutason alapuolella, melkein kellarissa.
Ensimmäinen kulttuurishokki tarjottiin jo taksimatkalla kentältä kotiin, maanantaiaamu eikä auton autoa missään - onko täällä joku liikennelakko? Ei ole, on ihan vaan Suomen pääkaupunkiseudulle tyypillinen maaseutumainen ympäristö. Olemme siis landella. Tuska lisääntyi kotipihaan kurvatessa: talomme näyttää kesämökiltä.
Lohtua soi vain aurinko, Helsingin kesä alkoi tällä viikolla - niin meille kerrottiin. Ei New Yorkin ihanaa, pakahduttavaa kuumuutta (eilen lähtöpäivänä +35 C), mutta kyllä 25 asteenkin lämpö miellytti Suomeen palaavia. Kotona on kaikki kunnossa, talo hyvin pidetty. Vuokralaisemme on saanut pihamme kukkimaan, aivan kuin meillä olisi puutarha. Kaikenlaista hyötykasvia yrteistä tomaatteihin on ilmaantunut ruukkuihin, sievää. Mutta landella ollaan, ei siinä paljon kasvikset lohduta.
Toinen kulttuurishokki tapahtui missäs muuallakaan kuin kaupassa, jonne äitini kyydillä heti aamupäivästä pääsin (jouduin). K-Citymarket ei ole Fairway ja vielä vähemmän luomukauppa Whole Foods. Citymarketista saa kumisaappaita ja aika monta päivää sitten vedestä nostettua kalaa. Ehkä se kuitenkin etäisesti muistuttaa elintarvikeliikettä, koska latasin kassalle pari kassillista syötävää.
Päivän kolmannen kulttuurishokin koin omassa keittiössä ruokaa laittaessa. Onko meille vaihdettu barbikodin kalusteet? Hella vaikuttaa mitättömän pieneltä, kattilat kolisevat yhteen ja mikroaaltouuni naurattaa, ehkä siinä mahtuu yhden karjalanpiirakan lämmittämään kerralla. Amerikassa tottuu mahdottoman kokoisiin kodinkoneisiin - Henry Streetin mikrossa valmistaisi vaikka sen kuuluisan pääsiäishanun.
Rasmus oli eilen varsin lohduton, kun jätimme Brooklynin. Poika tajusi, että vuoden aikana tutuksi tulleet lapset jäävät eikä heitä ehkä koskaan enää tapaa. Kaverisuhteet olivat paljon löyhemmät kuin Suomessa, mutta silti ikävä iski. Kaikkein kovin ikävä on kuitenkin Helsingin kavereita, Rasmus vain kääntyi kotona ja oli jo aamupäivällä löytänyt vanhat tuttunsa. Kaikki olivat tänään maisemissa ja vapaalla, huomenna alkaa koulu.
Illalla uni tuli pojalle, mutta äidille vasta aamuyöstä.
Isoon Omenaan pidettiin yhteyttä vain puhelimitse, netti ei vielä pelaa. Puhelinyhteyskin takkuaa, Henry Streetin asunnossahan on surkea kuuluvuus, koska se sijaitsee katutason alapuolella, melkein kellarissa.
Hei,
VastaaPoistalöysin blogisi joskus viime kevään aikana ja jokin aika sitten kommentoinkin, että älä vielä ainakaan poista tätä. Itselläni on suunnilleen samanikäinen poika ja olemme suunnittelemassa Nykin matkaa - blogisi on loistava matkaopas ja vinkkikokoelma ruokapaikoista ym.!
Koska aloitin blogin seuraamisen kesken Omppuvuotenne, aloitin muutama päivä sitten lukemaan postauksia alusta asti - ja havaitsin, että olet pähkinäallergikko! Huutomerkki siksi, että poikanikin on ja olisi äärimmäisen kiva kuulla, miten toimit tuon asian kanssa käytännössä esim. ravintoloissa (erilaisia pähkinäöljyjä kun käytetään kokkauksessa jne.).
Euroopan alueella homma on meillä toiminut hyvin, tosin olemme vältelleet jonkin verran aasialaisia ravintoloita, varsinkin silloin jos henkilökunnan kielitaito on ollut heikko.
Mielelläni kuulisin kaikki pähkinäallergisen vinkit Isoon Omenaan :)
Ja älä poista blogia, en ole ehtinyt lukea vielä kaikkea ja tuskin olen ainoa, jota nämä vinkit kiinnostavat. Tämä on loistava NYC-opas jota sinun ihan oikeasti pitäisi tarjota jollekin kustantajalle :)
(ja nyt katsotaan, selviydynkö seuraavasta vaiheesta, tuo blogisi varmistus on niin sekava, että viimeksi tarvitsin useamman yrityksen...)