Työsopimus
Viestinnän asiantuntija on saanut kaivatun jatkon työsuhteelleen Yhdistyneissä kansakunnissa. Valitettavasti emme jää asumaan New Yorkiin loppuiäksemme (vielä, toim.huom.), mutta Jussilla on onni viettää kaupungissa syyskuunkin päivät.
Miehen työsopimus tehtiin viime syksynä yhdeksitoista kuukaudeksi, 23.8.2012 asti; samalle ajalle kirjattiin myös maassaoloviisumi. Jussin on kuitenkin asuttava Yhdysvalloissa kaksitoista kuukautta, jotta hän voi tuoda Volkkarin verottomasti Suomeen. Autoa ostaessa Jussi otti sen riskin, että duuni (ja siinä samalla viisumi) todella loppuu ennalta määrättynä päivänä ja valmistautui erilaisiin virityksiin, joilla vuosi tulisi täyteen - takeita onnistumisesta ei tietenkään ollut. Kesän aikana sitten selvisi, ettei virityksiin tarvitse ryhtyä, sillä viisumin viimeisen voimassaolopäivän saa ylittää kuukaudella - auton tuonti on siis turvattu. Mutta mistä elanto - kuukausi ilman työtä ja palkkaa New Yorkissa on melkein mahdoton ajatus, millä ihmeellä neljän tonnin vuokrakin maksettaisiin. Tänään allekirjoitettu työsopimuksen jatko, 21.9. saakka, vei painon sydämeltä. Mutta tiukille meni, Jussin esimies on lomalla ja jättiorganisaatiosta ja -byrokratiasta oli vaikea löytää päättäjää.
Nyc Orava ja poikanen lähtevät Suomeen sovittuna päivänä,12.8. Meille ostettiin meno-paluuliput jo vuosi sitten. Päätimme silloin, että poika aloittaa seitsemännen luokan Suomessa samaan aikaan kuin muutkin oppilaat. Minnaa vähän (lue: paljon, sairaan paljon) kismittää ensi sunnuntainen lähtö, saisimmehan olla Isossa Omenassa niin kauan kuin perheen isäkin. Rasmuksen puolesta Amerikan aika on päättynyt, hän ikävöi ystäviään kovasti.
Parhaan amerikkalaisen kaverinsa, Angnuksen, Rasmus tapasi tänään keskiviikkona viimeisen kerran. Pojat puuhasivat päivän yhdessä ja illalla menivät syömään hampurilaisia Angnuksen perheen kanssa, mukavaa. Kesä onkin ollut kavereiden kanssa hiljaiseloa, amerikkalaiset lapset viettävät loma-ajan kaikenlaisissa karkeloissa kesäkouluista leireihin.
Miehen työsopimus tehtiin viime syksynä yhdeksitoista kuukaudeksi, 23.8.2012 asti; samalle ajalle kirjattiin myös maassaoloviisumi. Jussin on kuitenkin asuttava Yhdysvalloissa kaksitoista kuukautta, jotta hän voi tuoda Volkkarin verottomasti Suomeen. Autoa ostaessa Jussi otti sen riskin, että duuni (ja siinä samalla viisumi) todella loppuu ennalta määrättynä päivänä ja valmistautui erilaisiin virityksiin, joilla vuosi tulisi täyteen - takeita onnistumisesta ei tietenkään ollut. Kesän aikana sitten selvisi, ettei virityksiin tarvitse ryhtyä, sillä viisumin viimeisen voimassaolopäivän saa ylittää kuukaudella - auton tuonti on siis turvattu. Mutta mistä elanto - kuukausi ilman työtä ja palkkaa New Yorkissa on melkein mahdoton ajatus, millä ihmeellä neljän tonnin vuokrakin maksettaisiin. Tänään allekirjoitettu työsopimuksen jatko, 21.9. saakka, vei painon sydämeltä. Mutta tiukille meni, Jussin esimies on lomalla ja jättiorganisaatiosta ja -byrokratiasta oli vaikea löytää päättäjää.
Nyc Orava ja poikanen lähtevät Suomeen sovittuna päivänä,12.8. Meille ostettiin meno-paluuliput jo vuosi sitten. Päätimme silloin, että poika aloittaa seitsemännen luokan Suomessa samaan aikaan kuin muutkin oppilaat. Minnaa vähän (lue: paljon, sairaan paljon) kismittää ensi sunnuntainen lähtö, saisimmehan olla Isossa Omenassa niin kauan kuin perheen isäkin. Rasmuksen puolesta Amerikan aika on päättynyt, hän ikävöi ystäviään kovasti.
Parhaan amerikkalaisen kaverinsa, Angnuksen, Rasmus tapasi tänään keskiviikkona viimeisen kerran. Pojat puuhasivat päivän yhdessä ja illalla menivät syömään hampurilaisia Angnuksen perheen kanssa, mukavaa. Kesä onkin ollut kavereiden kanssa hiljaiseloa, amerikkalaiset lapset viettävät loma-ajan kaikenlaisissa karkeloissa kesäkouluista leireihin.
Kommentit
Lähetä kommentti