Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
East Village
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Greenwich Villagen itäpuolella sijaitseva East Village on New Yorkin mukavimpia kaupunginosia. Se oli sata vuotta sitten vilkasta siirtolaisseutua, jota asuttivat eritoten ukrainalaiset ja saksalaiset. Boheemin maineensa alue sai, kun beatnikit (nuo hipstereiden esi-isät) muuttivat sinne 1950-luvulla, vuosikymmen myöhemmin hipit löysivät sen. Nykyään East Villageen ei muuta vaihtoehtoväki kevyellä kukkarolla, koko Downtownin lailla se on haluttua ja kallistakin asuinaluetta.
East Villagessa on toiminut liuta kaupungin legendaarisimpia rock-klubeja, kuten Electric Circus, Fillmore East ja CBGB. Kaksi ensin mainittua sulkivat ovensa jo 40 vuotta sitten, mutta punkin ja uuden aallon ensivuosien tärkein foorumi CBGB jaksoi vuodesta 1973 vuoteen 2006, loppumetrit tosin aika väsyneenä. CBGB:n merkitys on kiistaton, sen lavalta nousivat maailmalle niin Ramones, Blondie kuin Talking Heads. Vaikka parhaat rock-näyttämöt ovat nykyään muualla ja erityisesti uusia tulokkaita mennään ihmettelemään Brooklynin Williamsburgiin, East Villagen iltaelämä on vilkasta. Alue on ehkä keskiluokkaisempi kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta tunnelma on edelleen rento ja kivat ravintolat ja baarit vetävät väkeä.
Veniero's on tehnyt ihania italialaisia leivonnaisia vuodesta 1894, kaupungin parhaimmiksikin valittuja
New Yorkin Hells Angelsin tilat ovat East Villagessa
Vuonna 1884 avattu Ottendorfer Library oli New Yorkin ensimmäinen julkinen kirjasto. Se palveli alueen suurta saksalaisväestöä, kuten julkisivun tekstistä Freie Bibliothek und Lesehalle voi arvata. Puolet alkuperäisistä kirjoista oli englanninkielisiä ja puolet saksankielisiä
Kirjaston vieressä oleva Stuyvesant Polyclinic tarjosi ilmaisia terveyspalveluja saksalaissiirtolaisille
S. Mark's Church in-th-Bowery on Manhattanin toiseksi vanhin kirkko, 213-vuotias. Kirkon pihalla pidetään pientä maatilatoria
Jos tila loppuu, ei se mitään, rakennetaan talon päälle toinen talo. Hassu pientaloviritys kököttää kerrostalon katolla
Värikkäällä St. Mark's Placella Toisen ja Kolmannen Avenuen välissä on monenmoista tarinaa kerrottavanaan ja sen varrella on historiallisesti mielenkiintoisia taloja, joissa on asunut niin taiteellisesti kuin poliittisesti tunnettua väkeä. 1960-luvulta lähtien se oli hippi- ja underground-elämän pääkatu. Rolling Stonesin musiikkivideo "Waiting On A Friend" on kuvattu täällä (löytyy Nyc Oravan viime syyskuun postauksesta), kuten myös Led Zeppelinin Physical Graffiti -levyn kansi. Nykyään St. Mark's Place muistuttaa turistikatua krääsämyyjineen
Nyc Orava bongasi superihanan putiikin East Villagesta. Apt 141, uusi suosikkini. Kivoja, yksilöllisiä vaatteita nuorilta suunnittelijoilta - niin kivoja, että ostin kaksi mekkoa. Toisessa on vähän 40-luvun henkeä ja toinen on fiftarityyliä kellohelmoineen, oih. Nyt on mekkokiintiö täynnä
CBGB tänään, amerikkalaissuunnittelija John Varvatoksen tyyris ja tyylikäs miestenvaateliike. Vuokralainen on luvannut kunnioittaa paikan perinteitä ja seinille onkin jätetty vanhoja julisteita ja kirjoituksia
Ramones CBGB-klubilla 35 vuotta sitten
PS. Nyc Orava istahti tänään viimeisen kerran, ainakin tällä Amerikan reissulla, mukavan ja taitavan Fionan kampaamotuoliin. Nyyh.
Myös Rasmus pääsi Fionan huomaan, hän oli tyytyväinen vähän trendikkäämmästä trimmaajasta. Poika oli aiemmin käynyt kahdella parturilla, joita ei järin trendikkäiksi voi kutsua. Ensimmäinen oli mukava, paljon tarinoiva italialaisrouva, joka leikkasi turhan säästeliäästi ja maksoi aika paljon - kalliiksi tuli, kun jo kolmen viikon kuluttua piti mennä uudelleen siistittäväksi. Viime kuukaudet poikaa parturoi venäläisrouva ronskin ottein; vanhemmat pakottivat moiseen, koska jälki oli asiallista ja hinta edullinen (epäreilua tietenkin, eihän Jussikaan mennyt sinne enää toistamiseen). Fionan salongissa hommat sujuivat Rasmukselle parhain päin: hyvä leikkaus, joka kaiken kukkuraksi saatiin Nyc Oravan kertyneillä bonuksilla maksutta. Parasta oli kuitenkin Fiona ja muut asiakkaat, jotka kilvan kehuivat Rasmusta komeaksi, söpöksi, hyväkäytöksiseksi ja vieläpä fiksuksi - aikamoiset havainnot puolessa tunnissa. Ja Rasmusta kuumotti. Jussi ilmoitti näreissään, ettei hän vaan saa samanlaista suosiota Fionalla käydessään. Tasan ei käy onni pienille ja isoille pojille.
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti