Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
East Village
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Greenwich Villagen itäpuolella sijaitseva East Village on New Yorkin mukavimpia kaupunginosia. Se oli sata vuotta sitten vilkasta siirtolaisseutua, jota asuttivat eritoten ukrainalaiset ja saksalaiset. Boheemin maineensa alue sai, kun beatnikit (nuo hipstereiden esi-isät) muuttivat sinne 1950-luvulla, vuosikymmen myöhemmin hipit löysivät sen. Nykyään East Villageen ei muuta vaihtoehtoväki kevyellä kukkarolla, koko Downtownin lailla se on haluttua ja kallistakin asuinaluetta.
East Villagessa on toiminut liuta kaupungin legendaarisimpia rock-klubeja, kuten Electric Circus, Fillmore East ja CBGB. Kaksi ensin mainittua sulkivat ovensa jo 40 vuotta sitten, mutta punkin ja uuden aallon ensivuosien tärkein foorumi CBGB jaksoi vuodesta 1973 vuoteen 2006, loppumetrit tosin aika väsyneenä. CBGB:n merkitys on kiistaton, sen lavalta nousivat maailmalle niin Ramones, Blondie kuin Talking Heads. Vaikka parhaat rock-näyttämöt ovat nykyään muualla ja erityisesti uusia tulokkaita mennään ihmettelemään Brooklynin Williamsburgiin, East Villagen iltaelämä on vilkasta. Alue on ehkä keskiluokkaisempi kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta tunnelma on edelleen rento ja kivat ravintolat ja baarit vetävät väkeä.
Veniero's on tehnyt ihania italialaisia leivonnaisia vuodesta 1894, kaupungin parhaimmiksikin valittuja
New Yorkin Hells Angelsin tilat ovat East Villagessa
Vuonna 1884 avattu Ottendorfer Library oli New Yorkin ensimmäinen julkinen kirjasto. Se palveli alueen suurta saksalaisväestöä, kuten julkisivun tekstistä Freie Bibliothek und Lesehalle voi arvata. Puolet alkuperäisistä kirjoista oli englanninkielisiä ja puolet saksankielisiä
Kirjaston vieressä oleva Stuyvesant Polyclinic tarjosi ilmaisia terveyspalveluja saksalaissiirtolaisille
S. Mark's Church in-th-Bowery on Manhattanin toiseksi vanhin kirkko, 213-vuotias. Kirkon pihalla pidetään pientä maatilatoria
Jos tila loppuu, ei se mitään, rakennetaan talon päälle toinen talo. Hassu pientaloviritys kököttää kerrostalon katolla
Värikkäällä St. Mark's Placella Toisen ja Kolmannen Avenuen välissä on monenmoista tarinaa kerrottavanaan ja sen varrella on historiallisesti mielenkiintoisia taloja, joissa on asunut niin taiteellisesti kuin poliittisesti tunnettua väkeä. 1960-luvulta lähtien se oli hippi- ja underground-elämän pääkatu. Rolling Stonesin musiikkivideo "Waiting On A Friend" on kuvattu täällä (löytyy Nyc Oravan viime syyskuun postauksesta), kuten myös Led Zeppelinin Physical Graffiti -levyn kansi. Nykyään St. Mark's Place muistuttaa turistikatua krääsämyyjineen
Nyc Orava bongasi superihanan putiikin East Villagesta. Apt 141, uusi suosikkini. Kivoja, yksilöllisiä vaatteita nuorilta suunnittelijoilta - niin kivoja, että ostin kaksi mekkoa. Toisessa on vähän 40-luvun henkeä ja toinen on fiftarityyliä kellohelmoineen, oih. Nyt on mekkokiintiö täynnä
CBGB tänään, amerikkalaissuunnittelija John Varvatoksen tyyris ja tyylikäs miestenvaateliike. Vuokralainen on luvannut kunnioittaa paikan perinteitä ja seinille onkin jätetty vanhoja julisteita ja kirjoituksia
Ramones CBGB-klubilla 35 vuotta sitten
PS. Nyc Orava istahti tänään viimeisen kerran, ainakin tällä Amerikan reissulla, mukavan ja taitavan Fionan kampaamotuoliin. Nyyh.
Myös Rasmus pääsi Fionan huomaan, hän oli tyytyväinen vähän trendikkäämmästä trimmaajasta. Poika oli aiemmin käynyt kahdella parturilla, joita ei järin trendikkäiksi voi kutsua. Ensimmäinen oli mukava, paljon tarinoiva italialaisrouva, joka leikkasi turhan säästeliäästi ja maksoi aika paljon - kalliiksi tuli, kun jo kolmen viikon kuluttua piti mennä uudelleen siistittäväksi. Viime kuukaudet poikaa parturoi venäläisrouva ronskin ottein; vanhemmat pakottivat moiseen, koska jälki oli asiallista ja hinta edullinen (epäreilua tietenkin, eihän Jussikaan mennyt sinne enää toistamiseen). Fionan salongissa hommat sujuivat Rasmukselle parhain päin: hyvä leikkaus, joka kaiken kukkuraksi saatiin Nyc Oravan kertyneillä bonuksilla maksutta. Parasta oli kuitenkin Fiona ja muut asiakkaat, jotka kilvan kehuivat Rasmusta komeaksi, söpöksi, hyväkäytöksiseksi ja vieläpä fiksuksi - aikamoiset havainnot puolessa tunnissa. Ja Rasmusta kuumotti. Jussi ilmoitti näreissään, ettei hän vaan saa samanlaista suosiota Fionalla käydessään. Tasan ei käy onni pienille ja isoille pojille.
Jussi anoi perjantain vapaapäiväksi ja riensi vaimon kanssa Manhattanille. Yhteinen aika Isossa Omenassa päättyy pian, Nyc Orava saa viettää täällä enää kaksi kokonaista viikonloppua, kolmantena on raahauduttava väkisin synnyinmaahan - nyt on otettava ilo irti. Rasmus arvasi, että Manhattanin ilot tarkoittavat museokäyntiä ja jäi mieluummin Brooklyniin skeittaamaan. New York Historical Society on kaupungin vanhin museo, 208-vuotias. Nykyisellä paikallaan Upper West Sidella se on sijainnut kuitenkin vasta reilut sata vuotta. Museo esittelee niin Yhdysvaltain kuin New Yorkin historiaa. Ja on aika tylsä, erikoisnäyttelytkään eivät nyt naksahtaneet kohdilleen (esimerkiksi New Yorkin panimohistoria). Mielenkiintoisinta on New Yorkista kertova lyhytfilmi, se on niin hyvä, ettei sisäänpääsymaksu harmittanut. New York Historical Societylla on maan laajin Hudson River -koulukunnan maalausten kokoelma. Niiden tähden Nyc Orava halusi museoon ja harmistui, kun taulut olivatkin kiertueella jossai...
Maanantaiaamuna Rasmus ilmoitettiin kouluun. Koko perhe meni metrolla alueen oppilaaksiottotoimistoon Brooklynin Fort Greeneen. Virkailija halusi pojasta jos jonkinlaista paperia, onneksi olimme varautuneet siihen ja meillä oli rokotustodistuksesta lähtien kaikki tarpeellinen mukana. Rasmus pääsee toivomaamme lähikouluun (BCS, Brooklyn School for Collaborative Studies) kuudennelle luokalle. Hän saa aloittaa sen heti, kun meille sopii (amerikkalaislapset ovat aloittaneet lukukautensa jo kuukausi sitten). Sehän sopii vaikka huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Kouluun ilmoittautuminen sujui nopeasti, puolessa tunnissa. Virkailija sanoi, että meiltä se kävi poikkeuksellisen joutuisasti, koska Jussi oli käynyt jo aiemmin keskustelemassa eikä meiltä puuttunut mitään papereita (pedantit suomalaiset). Minnan teki mieli aamiaista (aamuinen lähtö oli nopea), Fort Greenesta löysimme kivan bagel-paikan, La Bagel Delight. Bagelit ovat jäätelön ohella Nyc Oravan herkkua ja New York on tietenkin ...
Pakollinen (kaiketi aika monen Nyc-vierailijan) Century 21 -käynti keskiviikkona Manhattanin alakaupungilla, Financial Districtin kaupunginosassa. Huippu- ja ei niin huippusuunnittelijoiden vaatteita ja kenkiä edullisesti myyvästä tavaratalosta löytää yleensä aina jotakin kivaa. Tänä aamuna ei ollut ryysistäkään ja kyllä vain - löysin jotakin kivaa: ihanan mekon, ihanan neuleen ja ihan söpön yöpaidan. New Yorkin kesämuoti näyttää aika lailla samalta kuin se muinakin lähivuosien kesinä on näyttänyt eli rennolta ja lyhyeltä. Naisten mekot ja sortsit ovat pieniä, mutta uusia tuulia on tulossa: kaikkien vaatekauppojen rekeissä roikkuu pitkiä, osa aivan nilkkapituisia, hameita loppukesää ja syksyä odottaen. Hameissa on 50-luvun henkeä, leveitä helmoja ja vyötärö kohdallaan. Alakaupungin komeus ja Yhdysvaltain korkein rakennus One World Trade Center piti tietenkin Century 21:n kulmalla käydä tsekkaamassa. Sen kaikki 541 metriä avattiin käyttöön puolisentoista vuotta sitten ja kunhan loputk...
Kommentit
Lähetä kommentti