Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Merkit New York -vuoden päättymisestä ovat selvät. Olemme ilmoittaneet vuokraisännälle, että viimeinenkin meistä kolmesta poistuu maasta 30.9. mennessä ja kainosti pyytäneet, josko alun perin lokakuun loppuun asti tehtyä vuokrasopimusta voisi lyhentää kuukaudella. Pyyntöömme myönnyttiin, onneksi - 4000 taalan vuokraa ei noin vaan Suomesta maksettaisi, siellä kun odottavat taas omat asuntomenot.
Henry Streetin koti on pian jonkun muun koti, siitä on pantu jo vuokrailmoitus ja tänään heti aamusta tulivat ensimmäiset katsojat. Vieraiden ihmisten ravaaminen kämpässä, jossa kaikki lojuu Nyc Oravan ja poikasen ensi sunnuntaisen lähdön takia hujan hajan, on jokseenkin ärsyttävää. Luulisi, että näin suolaisella vuokralla saisi loppuun asti olla "kuin kotonaan", mutta ei, nyt ei voi hillua yöpaidassa puoleen päivään. No, tärkeintä, että saimme sopimusta rukattua.
Nyc Orava tapasi Jussin iltapäivällä Columbus Circlella, Upper West Siden kulmilla. Kävelimme siitä kulttuurikeskus Lincoln Centeriin, josta löytyy New York Public Library for the Performing Arts, taiteelle omistettu sivukirjasto. Siellä on pari näyttelyä, jotka kävimme katsomassa: Rock and Roll Icons esittelee newyorkilaisen, rock-valokuvaajana tunnetun Patrick Harbronin töitä ja Star Quality perehdyttää englantilaissyntyisen monilahjakkuuden ja salonkileijonan, näytelmäkirjailija, säveltäjä ja näyttelijä Noel Cowardin, säkenöivään elämään. Ja taas rakastuin Isoon Omenaan entistäkin enemmän - isojen, mahtavien kulttuurielämysten ja taidelaitosten rinnalla kaupungissa piilottelee lukemattomia tällaisia pienempiä arjen piristeitä.
Columbus Circlella, I love New York
Arjen piristeeksi istahdimme myös elokuviin - erittäin kehuttu Killer Joe (Suomeen 28.9.) ei kuitenkaan piristänyt, ennemminkin ahdisti. Leffa on tehokas ja Matthew McConaughey tekee elämänsä roolin sekopäisenä poliisina ja palkkamurhaajana ("kiva" yhdistelmä), mutta ei sitä kellekään voi suositella, niin pimeä se on. Nyc Orava painottaa, että Rasmus ei ollut mukana. Yhdysvalloissa Killer Joelle on lätkäisty NC-17-ikäraja, tätä eivät alaikäiset pääse katsomaan - oraviakin pitäisi varoittaa, Nyc Orava sai melkein traumoja.
Päivän kulttuuriannoksen kunniaksi Noel Cowardin vuonna 1932 säveltämä ihana Mad About the Boy, äänessä Dinah Washington 60 vuoden takaa
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti