Jersey Boys

Keskiviikkona Nyc Orava ja poikanen tapasivat perheen isän Midtown Manhattanilla, Theater Districtilla, kaupungin neljänneksi korkeimmassa rakennuksessa, The New York Times Buildingissa. Vuonna 2007 rakennettu pilvenpiirtäjä jää vain metrin kolmanneksi korkeimmalle eli kauniille Chrysler Buildingille. Kuten nimestä arvaa, rakennuksessa sijaitsee The New York Timesin pääkonttori. Siinä toimii myös mukava Schnipper's Quality Kitchen, jossa me söimme päivällisen. Schnipper's on pikaruokapaikka, mutta tavallista hampurilaisravintolaa laadukkaampi, monipuolisempi, vähän kalliimpi (ja hitaampi) - hyvä valinta keskikaupungin hulinassa.

Oikean laidan valaistu pilvenpiirtäjä on The New York Times Building

Tankkaus oli tarpeen, sillä seuraavat tunnit vietettiin August Wilson Theatressa. Rasmus pääsi elämänsä ensimmäiseen musikaaliin, Jersey Boysia ihmettelemään. Jersey Boys on pyörinyt täysille katsomoille vuosia ja on palkittu Tonylla vuonna 2006 parhaasta musikaalista ja parhaasta pääosasta. Musikaali oli elämys, jälleen. Miten ne aina voivatkaan olla niin hyviä (Nyc Orava kyllä miettii aika tarkkaan, mitä mennään katsomaan, näillä hinnoilla ei tee mieli riskeerata) ja esiintyjät niin tavattoman lahjakkaita. Mutta näinhän se on - jos amerikkalaiset jotakin osaavat, niin viihdyttämisen ja show-bisneksen.

Jersey Boys - The Story of Frankie Valli and The Four Seasons perustuu tositarinaan 1960-luvulla perustetusta samannimisestä pop-yhtyeestä. Nyc Orava tietää toki newjerseylaisen Vallin yhtyeineen, mutten sitä, että monet tutut laulut ovat heidän hittejään ja suurin piirtein kaikki Four Seasonsin Bob Gaudion tekemiä: Oh What a Night, Sherry, Big Girl's Don't Cry, Walk Like a Man, Bye Bye Baby, Who Loves You, Can't Take My Eyes Off You. Minä muistin Vallin lähinnä lapsuuden iki-ihanan Grease-leffan nimikappaleesta. Jersey Boys on varsinainen musiikkikimara, viihdyttäviä biisejä toisensa perään ja sellaisella taidolla, että luulee seuraavansa oikean Four Seasonsin konserttia. Jos olisin kehdannut, olisin jorannut koko musikaalin ajan. Kyllä yleisö mukana olikin, eivät kaverit meinanneet lavalta päästä. Mikä tärkeintä, myös Suomen pojat tykkäsivät esityksestä - Jussi on jo antautunut musikaaleille (pohjalla on kaksi, yksi Lontoossa ja yksi New Yorkissa viime kesänä) ja Rasmus on hyvällä alulla.

Lopuksi aito Frankie Valli and The Four Seasons vuodelta 1975 ja heidän klassikkonsa "December, 63 (Oh What a Night)". Tällä Jersey Boys -musikaali alkoi ja nosti tunnelman heti kattoon.