Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Gowanus
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Gowanus on pienehkö kaupunginosa Carroll Gardensin ja Park Slopen välissä, vain kapea kanava erottaa sen Nyc Oravan reviiristä. Lähellä, mutta kaukana - Gowanus eroaa kuin yö päivästä porvarillisista ja vauraista naapureistaan. Kaupunginosassa oli sadan vuoden ajan, 1860-luvulta lähtien keskiraskasta teollisuutta, jonka palvelukseen rakennettiin Red Hookin satamaan johtava Gowanuksen kanava. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen se oli maan vilkkain kauppakanava, mutta vähitellen teollisuus siirtyi muualle ja vesireitillekin kävi huonosti. 1960-luvulla se dumpattiin niin täyteen jätettä ja teollisuusroinaa, ettei siellä edelleenkään elä mikään. Legendan mukaan myös alueella vaikuttanut mafia käytti kanavaa "epätoivotun tai muuten vaan piilottamista vaativan materian hautaamiseen". Kanavan puhdistamiseen on pumpattu miljoonia taaloja, mutta vielä ei vesi juotavalta näytä.
Gowanuksen kanavan voi ylittää neljän eri sillan kautta. Carroll Streetin kävelysillasta Nyc Orava on jo aiemmin kirjoittanut, se on vanhin Yhdysvaltain neljästä jäljellä olevista sivuttain avautuvista silloista. Siellä on usein pientä kuhinaa, valokuvaajia pyörii ikuistamassa tätä aarretta. Kanava ei ole kovin pitkä, vajaan parinkymmenen kadunvälin mittainen, mutta Gownuksen kaupunginosa jatkuu kanavasta pohjoiseen vielä muutaman korttelin verran.
Nykyään Gowanuksen monet vanhat teollisuusrakennukset ovat "uusiokäytössä". Alueella on todella paljon autokorjaamoja ja parkkihalleja. Siellä on myös urheilu- ja bänditiloja sekä taiteilijoiden ateljeita. Hiljalleen Gowanukseen on perustettu kivoja ravintoloita ja kahviloita, rock-klubejakin. Luomuruokaketju Whole Foods halajaa Brooklyniin ja on jo katsonut valtavan kokoisen tilan myymälälleen juuri Gowanuksesta, sitä kuitenkin vastustetaan hanakasti - katsotaan miten käy. Hipsterit ovat tietenkin löytäneet boheemin, vielä nousussa olevan kaupunginosan ja pari orgaanista ruokakauppaa tiedostaville viherpiipertäjille jo löytyy. Asuintalot ovat huomattavasti vaatimattomampia kuin Carroll Gardensissa ja Park Slopessa, mutta muutamalla kadunpätkällä on ihan näyttäviäkin kivitaloja sekä viehättäviä, hyvin hoidettuja puutaloja. Gowanuksessa asuu paljon latinoja, espanjankielistä mainostekstiä ja kylttiä on siellä täällä. Myös italiaissiirtolaisia näkyy ja kuuluu; kuten Carroll Gardensissa herrat istuvat ja turisevat kotiseutuyhdistystensä pihoilla.
12 vuoden sisällä on 28 jalankulkijaa kuollut Gowanuksen vilkkaimmilla teillä
Brooklyn Lyceum, vanhaan kylpylään perustettu taide- ja kulttuurikeskus
Monte's on avattu vuonna 1906, se on Brooklynin vanhimpia, ellei vanhin ravintola ja väittää olevansa New Yorkin vanhin italialainen ravintola. Niin tai näin, sen pöydissä ovat istuneet Rat Packin kultakurkut, Hollywood-tähtiä ja tietenkin mafiosoja. John Hustonin mainiota mafiakomediaa, Prizzin Kunnia on kuvattu Monte'sissa
Brooklyn Boulders, täällä pääsee seinäkiipeilemään
Vanha vesilaitos (toivottavasti vettä ei otettu Gowanuksen kanavasta - ainakaan samaan aikaan, kun mafia hääräsi alueella)
Film Bizissa myydään elokuvissa ja tv-ohjelmissa käytettyä roinaa ja lavastetta. Kuten alla näkyy, ihan mitä tahansa saattaa löytyä...
Näitä on varmaan tarvittu 1980-luvun musiikkivideoissa
Ja jossakin leffassa on ollut pastellinsävyisiä kylpyhuonekalusteita
Veteraanijärjestön ulkoseinä
Tämän kahvilan, Cafe 474, terassilla Nyc Orava tykkää istuskella
RetroFret, hieno vintage-soittimien kauppa. Akustisten kitaroiden valikoima on sangen vaikuttava. Kauppa on piilossa; omistaja haluaa katsoa kuka sisään astuu, sillä soittimet ovat hyvin arvokkaita - 50 000 taalan hintalappu roikkui eräässäkin kitarassa. Jussi ei saanut Mustangia, mutta ilman kitaraa ei kuulemma kaupungista lähde
Jos enkelitkin, niin Nyc Oravakin haluaa syödä täällä
Gowanuksessa asuu niin paljon latinoja, että AA-kokoontumiset ovat espanjaksi
Ihana Brooklyn-seinämaalaus. Nyc Orava tunnistaa tuosta Coney Islandin huvipuiston, Willien eli Williamsburgh Savings Bankin ja brooklynilaiset katulamput
Tästä bongaan brownstone-talot ja Prospect Parkin riemukaaren sekä tietysti metron ja meren
Baarista suoraan kirkkoon
New Yorkissa ei syyskuun yhdennettätoista päivää unohdeta (eikä näköjään anteeksi anneta)
New York Old Iron - täältä voi etsiä aarteita...
kuten vanhoja rauta-aitoja, hienoja lamppuja, kylpyammeita ja kenties joku tarvitsee mallinukkejakin
Sammy Davis Junior saapui aikoinaan pikkutunneilla Gowanukseen, ravintola Monte'siin ja antoi spontaanin konsertin asiakkaille - ehkäpä upea Mr Bojangles oli setissä mukana
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti