Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Greenwich Village, Part 1
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Puoli vuotta New Yorkissa ja vasta tänään Greenwich Villageen. Vapaamielisestä maineestaan tuttu kaupunginosa sijaitsee Downtownin puolella, Sohon yläpuolella. Sata vuotta sitten Greenwich Village, tuttavallisesti Village, keräsi boheemit toisinajattelijat ja taiteilijat syliinsä ja edelleen tunnelma on mukavan rento. Kaduilla tulee kaikenlaista hiihtäjää vastaan ja puistonpenkeillä istuvat vierekkäin keskiluokka ja kodittomat, hipit ja hipsterit. Villagessa kaikki saavat rakastaa ja monissa baareissa ja kaupoissa liehuukin sateenkaarilippu.
Vaikka Greenwich Villagessa parveilee paljon matkailijoita ja osa kaupoista myy selvästi turisteille nostalgiaa "vanhoista, hyvistä ajoista", ei paikka ole menettänyt omaleimaisuuttaan eikä viehätystään. Se on suosittu hengailumesta, mutta myös arvostettu (ja kallis) asuinalue. Eteen tulee kauniita kadunpätkiä ihastuttavine vanhoine pikkutaloineen ja kivitalorivistöineen, puiden varjostamia sisäpihoja ja melkein piileskeleviä sivukujia, salaisia puutarhoja, vaateputiikkeja, levykauppoja, herkkumyymälöitä, kahviloita ja ravintoloita, baareja ja iltaelämän keitaita (mikä parasta, täällä ei juuri törmää ketjuliikkeisiin eikä Starbuckseihin). Ei ihme, että monella filmi- ja musiikkitaivaan tähdellä on asunto alueella. Kuuluisuuksia Villagessa on majaillut jo vuosikymmeniä, eikä 1960- ja 1970-luvuilla varmaan sellaista rokkaria ollut, joka ei näissä kortteleissa olisi pyörinyt.
Minnesotasta New Yorkiin muuttanut Bob Dylan julkaisi vuonna 1963 levyn The Freewheelin', jonka kansi on kuvattu Greenwich Villagessa
Washington Square Park on Greenwich Villagen sydän, eläväinen aukio, jossa viihtyvät niin newyorkilaiset kuin turistit. Aukion tunnus on jyhkeä riemukaari, Washington Square Arch. Se pystytettiin vuonna 1895 vanhan puisen kaaren tilalle, joka oli rakennettu muutama vuosi aiemmin maan ensimmäisen presidentin George Washingtonin virkaanastujaisten satavuotisjuhlan kunniaksi.
Washington Square Parkissa notkuu - tenttikirjan kanssa tai ilman - paljon opiskelijoita, lähellä on New York Universityn (NYU) kampus. Yksi Yhdysvaltain suurimmista yksityisistä yliopistoista on perustettu vuonna 1831, sen arvostetussa taidealojen tiedekunnassa on opiskellut vaikuttava määrä näyttelijöitä ja ohjaajia Angelina Joliesta Martin Scorseseen, myös Lady Gaga on kuluttanut yliopiston penkkejä. Väitetään, että NYU on tuottanut enemmän Oscar-voittajia kuin mikään toinen oppilaitos Yhdysvalloissa. Näillä kulmilla on siis mahdollisuus törmätä tulevaisuuden staraan.
Greenwich Village muuttuu Washington Square Parkista pohjoiseen isoksi ja komeaksi, vain muutaman korttelin päässä on Union Square. Sinne vievät Fifth Avenue (joka alkaa Villagesta) sekä University Place. Fifth Avenue poikkikatuineen on täällä alakaupungilla tavattoman kaunista ja rauhaisaa asuinaluetta, University Place puolestaan vilkas kadunpätkä, jonka varrelta löytyy opiskelijakukkarollekin sopivia ruokapaikkoja.
Greenwich Village on hurmaava kaiken kaikkiaan, mutta sen länsipuoli, West Village, ehkä kuitenkin kaikkein hurmaavin. Siellä on hyvin sievää ja vähemmän turistihälinää. Villageen tutustuessa kannattaakin ottaa isoja harha-askelia alueen valtaväylältä Bleecker Streetilta. Me otimme, mutta paljon jäi vielä Greenwich Villagea seuraavaan kertaan.
Lauantaipäivä Greenwich Villagessa aloitettiin mukavassa Sullivan Bistrossa, manhattanilaisittain kohtuuhintaisella aamiaisbrunssilla
12-vuotias poikamme ei tunnistanut seinämaalauksesta yhtäkään näistä 60-luvun hämyistä - masentavaa. Hieman huojensi, kun levykaupassa poika osoitti Led Zeppelinin ja Jimi Hendrixin julisteita (ei tietenkään tiennyt, ketkä kuvissa poseerasivat) ja sanoi, että samanlaiset roikkuvat koulun musiikkiluokan seinällä (siis täällä, Suomessa on kai joku kanteleen kuva pakollinen). Kaiketi hän koulussa jonkinlaista musiikkikasvatusta saa, jos opettaja ymmärtää noin hyvän päälle
Nyt on nähty New Yorkin kapein talo. Vuonna 1873 valmistuneella rakennuksella on söpö osoite: Bedford Street 75 1/2, siinä on asunut muun muassa näyttelijä Gary Grant
Täällähän on nättiä kuin kotona Brooklynissa
Pyörät mainostavat Peace Bike Ridea
Bleecker Streetilta löytyy muun muassa Magnolia Bakery, se Sinkkuelämästä tuttu
Ihana teepuoti kovin hinnoin
Stonewall Inn -homobaarilla on erityinen asema homojen ja lesbojen oikeuksia ajavalle liikeelle Yhdysvalloissa. Kesäkuun lopulla vuonna 1969 Stonewall Innin asiakkaat saivat kyllikseen poliisien alituisista ratsioista paikkaan ja eräänä iltana he nousivat vastarintaan (virkavallan meininki baarissa olikin enemmän kuin absurdia: naisiksi pukeutuneita miehiä vietiin asemalle ja naisilla puolestaan tuli olla yllään kolme "naisten vaatekappaletta", muuten heidät pidätettiin). Siitä puhkesi kapina, jota pidetään gay-liikkeen syntynä
Stonewall Inn -baarin edessä, Christopher Parkissa seisoo George Segalin patsas Gay Liberation
Vanhassa poliisitalossa on nykyään kalliita asuinhuoneistoja
Kaunis Jefferson Market Courthouse valmistui oikeustaloksi vuonna 1877, 90 vuotta myöhemmin siitä tehtiin kirjasto
Isossa Omenassa olen törmännyt vain maatilatoreihin, mutta tänään oli Greenwich Villagessa suuret markkinat - ei tainnut kuin metrilaku ja loimulohi puuttua
Washington Square Arch
Washington Square Parkissa soitetaan aina
Jussin namikauppa (hän haluaa tuon oikealla hailakasti näkyvän Mersun)
Tiles For America - keramiikkalaatoin koristeltu aita 9/11 muistoksi
Näky on vaikuttava, sillä laattoja on noin 6000
Metroasema
Joku on ratkaissut vanhojen Pez-karkkiannostelijoiden sijoitusongelman (Pez muuten on, yllätys yllätys, itävaltalainen keksintö. Kaikki hauska ei siis tule Amerikasta; se tiedoksi myös Rasmuksen luokkatovereille, joiden edelleenkin on vaikea uskoa Angry Birdsia suomalaiseksi älynväläykseksi)
Ei tarvitse olla viimeisen päälle ollakseen hurmaava
"Hey, what am I doing standing here on the corner of West 8th Street and 6th Avenue" (The Rolling Stones, Dance)
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti