Finntown
Lauantaiaamu alkoi brunssilla Nolitassa, ravintola Publicissa; se on suosittu, joten matkaan lähdettiin ajoissa. Paikka on hyvin tyylikäs, tarjoilijat kauniita ja ruokalista trendikkään kekseliäs (muttei aina onnistuneesti). Minnan kookospannukakut mascarpone-juustolla ja mangosalaatilla veivät kielen mennessään, mutta Jussin leipä paistetuilla kananmunilla oli vain keskinkertainen. Rasmuksen granola (Amerikan mysli) jogurtin kera oli kerrassaan konstaileva - lautasellinen granolaa ja päälle isketty ruokalusikallinen jogurttia. Pojan olisi siis pitänyt pistää poskeensa lähes kuivaa hiutaletta, toki jogurttia tuotiin lisää pyydettäessä, mutta korkeintaan munakupin kokoisessa astiassa (se on kai sitten trendikästä). Vaikka ruoka-annosten hinnat ovat kohtuulliset, laskusta tuli ihan näyttävä, sillä Public kiskoo juomista ennen näkemättömiä hintoja: tuoremehu maksaa kuusi taalaa lasilta.
Aamupäivän notkuimme Nolitan tienoilla, Nyc Orava kävi lempi-drugstoressaan, Spring Streetin Duane Readessa. Siellä myydään erilaista ja vähän parempaa kosmetiikkaa kuin kymmenissä muissa Duane Readeissa. Kosmetiikkamaailma on New Yorkissa valtava, kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita tekisi mieli ihan vain siitä syystä, ettei samoja merkkejä saa Suomesta. Oravaa ilahduttaa, että eläimillä testaamatonta tuotetta on tarjolla vaikka kuinka ja tietenkin orgaanista, sehän on kaupungin uusi uskonto.
Ruokaostoksille ihan uuteen paikkaan, Lower East Siden kauppahalliin. Vaatimattoman näköisessä matalassa rakennuksessa piileskelee ihana keidas, 1940-luvulla avattu Essex Street Market. Sisätila on hyvin siisti, tiskit ja hyllyt houkuttelevia. Täältä saa vaikka mitä syötävää, me ostimme päivälliskalan ja siihen lisukkeet, eikä kaupungin kenties parasta ja takuulla pienintä leipäpuotia, Pain D'Avignonia voinut ohittaa - italialaiset osaavat cannolinsa, mutta kyllä ranskalainen leipä on voittamatonta.
Minna ja Rasmus lähtivät ruokakassin kanssa kotiin ja Jussi East Villageen Suomi-poikien kanssa saunomaan. Illalla jatkoimme kotimaan teemalla ja kävimme bongaamassa Länsi-Brooklynin Sunset Parkista suomalaissiirtolaisten rakentamat talot, Yhdysvaltain ensimmäiset asunto-osakeyhtiöt. Suomalaisillakin on siis ansiokas osuutensa Ison Omenan ja koko maan värikkäässä historiassa. Ensimmäinen suomalaistalo "Alku" valmistui vuonna 1916 ja "Alku Toinen" viereiselle tontille pari vuotta myöhemmin. 1920-luvun lopulla Sunset Parkissa oli jo 25 samanlaista osuuskuntatyyppistä asuinrakennusta ja seutua kutsuttiin Finntowniksi, sitä iloa kesti kuutisenkymmentä vuotta, 1990-luvun alussa alueella ei enää juuri suomalaisia asunut. Kukkeimmillaan täällä oli suomalaisia kauppoja ja ravintoloita, suomenkielinen lehti "New Yorkin Uutiset" ilmestyi ja Imatra Hall veti juhlakansaa tanssimaan. Jussi on vielä 1980-luvun loppupuolella nähnyt tätä suomalaismeininkiä kaupungissa vieraillessaan.
Aamupäivän notkuimme Nolitan tienoilla, Nyc Orava kävi lempi-drugstoressaan, Spring Streetin Duane Readessa. Siellä myydään erilaista ja vähän parempaa kosmetiikkaa kuin kymmenissä muissa Duane Readeissa. Kosmetiikkamaailma on New Yorkissa valtava, kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita tekisi mieli ihan vain siitä syystä, ettei samoja merkkejä saa Suomesta. Oravaa ilahduttaa, että eläimillä testaamatonta tuotetta on tarjolla vaikka kuinka ja tietenkin orgaanista, sehän on kaupungin uusi uskonto.
Ruokaostoksille ihan uuteen paikkaan, Lower East Siden kauppahalliin. Vaatimattoman näköisessä matalassa rakennuksessa piileskelee ihana keidas, 1940-luvulla avattu Essex Street Market. Sisätila on hyvin siisti, tiskit ja hyllyt houkuttelevia. Täältä saa vaikka mitä syötävää, me ostimme päivälliskalan ja siihen lisukkeet, eikä kaupungin kenties parasta ja takuulla pienintä leipäpuotia, Pain D'Avignonia voinut ohittaa - italialaiset osaavat cannolinsa, mutta kyllä ranskalainen leipä on voittamatonta.
Minna ja Rasmus lähtivät ruokakassin kanssa kotiin ja Jussi East Villageen Suomi-poikien kanssa saunomaan. Illalla jatkoimme kotimaan teemalla ja kävimme bongaamassa Länsi-Brooklynin Sunset Parkista suomalaissiirtolaisten rakentamat talot, Yhdysvaltain ensimmäiset asunto-osakeyhtiöt. Suomalaisillakin on siis ansiokas osuutensa Ison Omenan ja koko maan värikkäässä historiassa. Ensimmäinen suomalaistalo "Alku" valmistui vuonna 1916 ja "Alku Toinen" viereiselle tontille pari vuotta myöhemmin. 1920-luvun lopulla Sunset Parkissa oli jo 25 samanlaista osuuskuntatyyppistä asuinrakennusta ja seutua kutsuttiin Finntowniksi, sitä iloa kesti kuutisenkymmentä vuotta, 1990-luvun alussa alueella ei enää juuri suomalaisia asunut. Kukkeimmillaan täällä oli suomalaisia kauppoja ja ravintoloita, suomenkielinen lehti "New Yorkin Uutiset" ilmestyi ja Imatra Hall veti juhlakansaa tanssimaan. Jussi on vielä 1980-luvun loppupuolella nähnyt tätä suomalaismeininkiä kaupungissa vieraillessaan.
 |
| Suomalaisten rakentama talo Alku Toinen. Ensimmäisessä "Alussa" ei enää ole tekstiä jäljellä tai sitten erehdyimme pytingistä |
 |
| Yksi suomalainen sukunimi summerivalikosta vielä löytyy. Talot näyttävät tutuilta, niissä on samankaltaiset rappukäytävät kuin Suomessa |
Kommentit
Lähetä kommentti