Torstaina Nolitaan (North of Little Italy), se on söpöinen kaupunginosa Sohon ja Lower East Siden välissä, Little Italyn yläpuolella. Täällä eivät pilvenpiirtäjät peitä aurinkoa eivätkä ketjuliikkeet houkuttele turistilaumoja, Nolitassa on pientä, nättiä ja ihmeellisen rauhallista. Kortteleissa on mukava kävellä, katsella puoteja ja pistäytyä kuppiloissa. Näillä leveysasteilla alkaa Manhattanin varsinainen shoppailuparatiisi ja sitä sitten riittää aika monta kymmentä katua eteenpäin. Nolitassa voi hankkia jotakin erilaista ja persoonallista, vaikkapa nuorten newyorkilaisten suunnittelijoiden luomuksia. Erityisen paljon löytyy ihania koru- ja laukkukauppoja, käytettyjen vaatteiden myymälöitäkin on useita. Hintataso kaupoissa vaihtelee, kaikki ei suinkaan ole kallista.
 |
| Pyhimys Tom "Magnum" Selleck on aika hieno |
 |
| Tämän putiikin laukut kelpaisivat Nyc Oravalle |
 |
| Ja täältä haluaisin aika monta leninkiä |
 |
| Suomi Nolitassa - vastikään avattu Ivana Helsinki |
 |
| Pikkuherkuille on aina tilaa |
Nyc Orava poikkesi monista koruliikkeistä sattumalta oikeaan, siellä odotti päheä sormus juuri minua. Helyt eivät ole intohimoni, mutta tämä vanhoista metalleista uutta tekevä pikkuruinen Erica Weinerin paja valloitti. Sormus, joka on joskus ollut jotakin muuta, maksoi vain rapiat 30 taalaa. Hyvin sieviä olivat myös aidot 1960-luvun hopeiset rannekorut - jos jollekin vain kelpaisivat. Niissä on nimittäin nimi kaiverrettuna ja sen aikaiset naisten nimet eivät kuulemma ole nyt muodissa, Barbarat ja muut, joten vintage-koru irtoaisi yhdellä vaivaisella dollarilla.
 |
| Kurren käpälässä uusi sormus |
Nolitassa ei varsinaisia nähtävyyksiä monta ole, sellaisesta kuitenkin käynee parisataa vuotias St. Patrick's Old Cathedral. Se oli kaupungin tärkein katolinen katedraali, kunnes Fifth Avenuelle rakentui suurempi St. Patrick's Cathedral vuonna 1879. Vanhan kirkon seurakunta oli aluksi irlantilaista, sitten italialaista. Kirkossa on kuvattu muun muassa Kummisetä-elokuvan kohtauksia.
Lounaan nautin hirmuisen suositussa Cafe Habanassa (sisarravintola on juuri pistetty pystyyn Brooklynin Fort Greeneen). Tänne on vaikea päästä jonottamatta, mutta yksinäinen Orava mahtui baaritiskille, siinä olikin mukava tunnelma. Olin taas turistina liikkeellä: tilasin lounasleivän ja halusin tarkistaa, ettei siinä ole porkkanaa (allerginen kurre). Kundi tiskillä (joka puhui äidinkielenään espanjaa) kuuli tietysti aksenttini ja arveli kysymyksestäni, etten ymmärrä englantia enkä ruokalistaa ja vastasi, että haluamani ruoka on voileipä. Tokihan sen tiesin (minähän kysyin vain siitä porkkanasta), joten jäin hölmistyneenä katsomaan kundia, joka sitten luuli, että olen aivan pihalla ja rupesi imitoimaan voileipää ja kuinka sitä syödään. En tiedä, hävettikö minua enemmän itseni vai tarjoilijan puolesta, mutta pokassa oli pitelemistä. Sain kuin sainkin haluamani ja hyvää oli.
Kommentit
Lähetä kommentti