Rillipäät

Lauantai omistettiin Brooklynille. Aamupäivän asioimme kotikulmilla, Smith Streetilla. Ensimmäiseksi Jussi hankki uudet silmälasit. Kyytiä saivat 2000-luvun alun "mattivanhas"-lasit, mies päätyi "melkeinhipsteri"-malliin, kymmenen vuoden päästä niille saa sitten nauraa. No, kyllä ne ihan tyylikkäät ovat, pikkuhiljaa sitä tottuu suurempiin ja voimakaslinjaisempiin kehyksiin. Isä ja poika ovat nyt silmälasikaksoset, niin samanlaiset heidän pokansa ovat. Nyc Oravankin katse tarkastettiin samalla käynnillä, epäilyä ikänäöstä on: ruokalistan lukeminen hämärässä ravintolasalissa on työlästä. Epäily osui oikeaan ja sain vanhuusdiagnoosin. Elämäni ensimmäisten silmälasien valitseminen kävi alle viidessä minuutissa, kaikkein vaatimattomimmat ja pienimmät (näitä ei juuri julkisesti esitellä, niin pahasti kirpaisee kurrea ikänäkö). Paras uutinen oli, että rillini ovat meille ilmaiset, sairausvakuutus kattaa aina linssit ja kehykset korvataan 130 taalaan asti (Jussi ja Rasmus eivät noin edullisiin malleihin tyytyneet, mutta turhamaisuus rillipäille sallittakoon, hehän pitävät kakkuloita koko ajan nokallaan). Ilmaisuus on toki enemmänkin silmänlumetta, Jussi maksaa noin 800 taalaa joka kuukausi vakuutuksesta.

Jussin uudet silmälasit. Älykästä vaikutelmaa ja takkuamatonta kielitaitoa lavastaa Stephen Kingin 850-sivuinen JFK-järkäle, josta yhtäkään sivua ei herra ole lukenut (eikä rouva)

Perheen isä pisti ranttaliksi ja uudisti tyyliään vielä tennareilla. Nyc Orava osti farkut. Niiden hankkiminen sovittamisineen on aina yhtä tuskaa, mutta täällä olen löytänyt mieleisen merkin, californialainen Lucky Brand Jeans. Nyt on kahdet garderoobissa ja kun Suomeen pitää (onks pakko?) palata, käyn tyhjentämässä Smith Streetin Lucky Brand Jeans -putiikin hyllyt, sitten on housut loppuiäksi (jos nyt Helsingin kotiin muumioitunut masennuspotilas edes vaatteita tarvitsee).

Välipalaleivät mukavassa paikallisessa, 61 Localissa ja sitten Volkswagenin kyytiin, uusia Brooklynin maisemia ihmettelemään. Pitäydyimme kyllä hetken vielä vanhoissa ja kävimme Rasmuksen toiveesta Brooklyn Heightsin St Marks Comics -myymälässä. Tänä viikonloppuna on vuosittainen Free Comic Book Day, sarjakuvia myydään puoleen hintaan ja kustantajat ovat tehnet lehdistä erikoispainoksia, joita jaetaan maksutta sarjakuvakaupoissa niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassakin. Sarjishullu poikamme sai mukavasti täydennystä lehtikokoelmaansa.

Tähän on tultu: amerikkalaisia sarjakuvia, amerikkalaiset tennarit ja amerikkalaiset farkut (ne Jussin rillit ovat sentään saksalaista laatua. Ja auto)

Kuski vei perheensä kohti etelää, Lounais-Brooklyniin. Dyker Heights on Brooklynin vauraimpia ja turvallisimpia kaupunginosia, tunnelma on ihan muuta kuin suurkaupungin hulinaa. Vilkkainta lienee alueen golfkentällä, Brooklynin suurimmalla - eli aika tylsää on. Dyker Heightsissa komeilee 1800-luvulla rakennettuja omakotitaloja, jotka ovat viimeisen päälle pidettyjä. Maasto on vaihtelevaa, joten osa pytingeistä seisoo ylempänä rinteillä ja kallioilla. Nurmet ovat säntillisesti leikattuja ja kukkaistutukset hienoja, pihat ovat puistomaisia, suorastaan prameita, osalla on mennyt homma vähän ylikin suihkulähteiden ja "antiikin ajan" patsaiden kanssa. Jouluisin täällä on kuulemma sellaista valojen välkettä ja koristeiden kilpavarustelua, että koko muu kaupunki, ehkä Manhattanin Fifth Avenueta lukuunottamatta, jää kakkoseksi (Carroll Gardensimme pääsee mitalisijoille). Moni seutu Brooklynissa on 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ollut rahakkaiden newyorkilaisten asumistoa. Kun he syystä tai toisesta siirtyivät muualle, hienot talot jäivät paikoilleen rapautumaan, koska niihin muuttaneilla köyhemmillä ei ollut varaa ylläpitää eikä kunnostaa niitä. Viime vuosina keskiluokka on löytänyt alueet, ne ovat elpyneet uuteen loistoon ja esimerkiksi Fort Greenen upeiden kivitalojen huoneistoista saa pulittaa kunnon hintaa. Dyker Heightsista eivät varakkaat koskaan muuttaneet pois, täällä ei yhdenkään rakennuksen kuisti repsota tai räystäskouru irvistä.

Vuonna 1899 rakennettu Saitta House on Dyker Heightsin kuuluisin talo. Samanlaisia on alueella useita, mutta tämä on säilynyt alkuperäisasussaan

Bensonhurst sijaitsee Dyker Heightsin vieressä. Seutu on vahvasti amerikanitalialaista (vaikkakin kiinalaiset ovat kymmenen vuoden sisällä valloittaneet sitä) ja tunnetaan Brooklynin Little Italyna. Vielä 1980-luvulla mafia hääräsi Bensonhurstissa niin, että autopommit räjähtelivät ja aseet paukkuivat, kun rikollisperheet selvittelivät välejään.

Jussi löysi Brooklynin kartasta kerrassaan mainion kadunpätkän, Minna Streetin. Se nököttää aivan The Green-Wood Cemetaryn kainalossa. Tuttu paikka, kävimmehän siellä viime sunnuntaina, mutta katu jäi hoksaamatta. Pakko kurre oli sen varrella ikuistaa, vaikka kuvaus sotkikin reittisuunnitelman.

Minna

Onneksi on auto alla, muuten ei riittäisi vuosi Brooklyniin. Päivän viimeinen kohde oli viehättävä Midwood eteläisessä Brooklynissa. Midwoodissa asuu paljon juutalaisia, ja siellä on syntynyt ehkä maailman tunnetuin New Yorkin rakastaja, Woody Allen, juutalainen hänkin. Kenties miehen innosti elokuvauralle lapsuuden maisemien historia: Midwoodissa toimi aikoinaan Vitagraph Studios, vuonna 1897 perustettu filmistudio. Queensin Astoria-studioiden tavoin siellä tehtiin mykkäleffoja, kunnes tuotanto siirtyi Hollywoodiin. 1950-luvulla NBC-televisioyhtiö alkoi käyttää studiota ja monen monta tv-sarjaa on siellä kuvattu.

Woody Allenin lapsuudenkoti

Midwoodiin on muuttanut 1980-luvulla paljon venäläisiä. Jos Nyc Orava asuisi alueella, hän asioisi tietenkin Squirrel Superstoressa, vaikkei venäjän kieltä osaakaan

Midwoodista löytyy yksi Brooklynin kuuluisimmista pizzerioista, Di Fara Pizza. Jono sinne oli pitkä, me odotimme puolitoista tuntia illallistamme. Eikä ihme, sama herra, joka paikan perusti yli 50 vuotta sitten hääräsi avokeittiössä ja teki pizzat - yksin. Apunaan hänellä oli nainen, joka otti tilaukset vastaan sekä kaveri, joka ilmeisesti pilkkoi aineksia. Piskuinen ravintola oli sakeanaan kärystä, saattaa olla, että ihan kaikki ravintolamääräykset eivät ole kunnossa. Otimme pizzan mukaan ja herkuttelimme sen kotona, erittäin maukas lopetus kivalle Brooklyn-lauantaille.