Venice Beach

Lauantaina löysimme kivan aamiaispaikan hotellin läheltä, aidon amerikandinerin, Cafe 50's. Niin oli löytänyt moni muukin, jonoon vaan. Ei haitannut, rannalle ei ollut kiirettä, sillä taivas oli pilvinen.


Pienessä Marina del Reyn kylässä oleva hotellimme mainostaa olevansa rannan äärellä ja niin se onkin, mutta "leikkirannan". Marina Del Reyssa on maailman suurin ihmisen tekemä pienvenesatama ja sen vieressä oleva uimarantakin on ihmisen muovaama, ja siksi tylsä - rantaan eivät iske Tyynen valtameren aallot.

Los Angelesin kuuluisalle Venice Beachille, ulkomeren syliin on hotellilta reilun kilometrin matka. Aurinko rupesi pikkuhiljaa paistamaan, joten rantapyyhkeet kainaloon ja menoksi (melko hitaasti tosin, kävely autoilukaupungissa ei ollut ihan mutkatonta, oletettu vartin matka venyi tuntiin). Rasmuksen onnenpäivä: ensimmäistä kertaa Tyynessä valtameressä ja kuulemma parhaat aallot ikinä. Eikä Nyc Oravallakaan ollut olossa moittimista, päivän kruunasi Cosmopolitan-lehden lahjakassi, nuoret miehet jakoivat niitä rannalla oleville tytöille (olen siis tyttö!).

Venice Beach
Rantatiellä voi viettää after beach -elämää
Hän on onnellinen
Frisbeen heitto kuuluu rantalomaan
Nyc Oravan kalifornialainen serkku Ranta-orava
Illalla Downtown Los Angelesiin. Autolla tietenkin, tätä kaupunkia ei ole suunniteltu jalankulkijoille tai julkisen liikenteen käyttäjille. Los Angelesia on vaikea hahmottaa ja vielä vaikeampi kuvailla: se sijaitsee luonnonkauniilla seudulla Tyynenmeren rannalla, vuorten ympäröimänä, mutta itse kaupunkia ei perinteisen kauniiksi voi sanoa. Se on suurelta osin matalaa ja jotenkin rönttöistä, mutta yhtäkkiä kulman takaa nousee upea art deco -rakennus tai tyylikäs pilvenpiirtäjä. Los Angeles ei näytä kaupungilta, asiat vain tupsahtavat eteen, sitten on taas kilometri tietä ja taas jotakin tupsahtaa eteen; omituinen paikka.

Tyylikkäässä The Annenberg Space for Photographyssa on syksyyn saakka todella hieno valokuvanäyttely Who Shot Rock & Roll. Koskaan aiemmin ei ole esitelty yhtä laajasti kuvaajia, jotka ovat maailman kuuluisimpien, kaikille tuttujen pop- ja rockvalokuvien takana. Kamerataiteilijoiden työt ovat mahtavia ja monet levyjen kansissa ja lehtien sivuilla nähtyjä, tarinat kuvista kiintoisia, Nyc Orava suosittelee lämpimästi kaikille Enkelten kaupungissa vierailijoille. Plussaa ilmaisesta sisäänpääsystä, joka tuntuu Amerikassa olevan yleisempää kuin pääsymaksun kerääminen, sille peukkua - kulttuuri kuuluu kaikille.

Ravintolan etsiminen tässä sekavassa cityssa on vaikeaa. Ajoimme auton asialliselta näyttävän ostoskeskuksen talliin ja löysimme ostarilta useammankin ruokapaikan, aasialaista apetta tarjoava RockSugar vaikutti parhaimmalta ja hyvä se olikin, puitteiltaan jopa ylellinen.

Valokuvakeskus sijaitsee päheällä paikalla

Who Shot Rock & Roll, valokuvia vuodesta 1955 tähän päivään

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

New York Historical Society

Tietenkään asunto ei ole valmis

One World Trade Center