Bushwick

Brooklyn on aika hyvin hanskasssa, mutta Pohjois-Brooklynista, Williamsburgin itäpuolelta löytyy Bushwick, johon emme vielä ole tutustuneet. Kaupunginosa on kutkuttanut Nyc Oravaa, niinpä lauantaina suuntasimme sinne paikallislehdessä mainostetun ulkoilmakirpputorin yllyttämänä.

Monien Brooklynin kaupunginosien lailla Bushwick on nähnyt paljon (esimerkiksi sellaisten viihdemaailman tähtien kuin Mae Westin ja Eddie Murphyn syntymän). Se on ollut ensin New Yorkin saksalaisimpia ja sitten italialaisimpia seutuja, nykyään 70 prosenttia asukkaista on latinoja. Se on vaurastunut nopeasti panimoteollisuudella, mutta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, panimoiden siirryttyä taloudellisista syistä muualle, kurjistunut melkein yhtä nopeasti. Siellä on päsmäröinyt mafia, käyty huumekauppaa ja viimeisen kolauksen kaupunginosa sai heinäkuun 1977 sähkökatkoksen aikana riehuneesta vandalismista, yhden vuorokauden aikana kaupat ryöstettiin ja kaduilla sytytettiin tulipaloja. Viime aikoina Bushwick on ollut nousussa, vanhat panimo- ja tehdasrakennukset houkuttelevat taiteilijoita ja hipsterit pakenevat sinne Williamsburgin törkeän kalliita vuokria.

Viihtyisäksi Bushwickilla on vielä matkaa, korttelit ovat monin paikoin rönttöisiä ja kivoja palveluita on harvassa, koska ostovoimaa on vähän: tuhannet elävät köyhyysrajan alapuolella. Mutta näimme, että pinnan alla kuhisee, tästä tulee ajan kanssa makea paikka. Tuskin kuitenkaan liian siloiteltua, onneksi - rosoisuus tekee terää.

Karujen katujen katveesta löytyi etsimämme kirpparialue, yllättäen aivan ihastuttava, kuin vehreä keidas. Hipsterit chillailivat nurmella,  DJ soitti musaa ja kaupan oli pientä kotitekoista purtavaa. Myytävä tavara oli pääosin käytettyä, mutta jonkin verran myös käsityöläisten väsäämää korua ja vaatetta. Hinnat olivat jotakin ihan muuta kuin kaupungin tunnetuimman kirpputorin, riistohintaisen ammattilaismyyjien Brooklyn Flean - täällä kenkäparin tai mekon nappasi parilla taalalla.

Bushwickin kirpputorilla

Kirpparialueen vieressä nököttää söpö The Vander Ende-Onderdonk House; herra Paulus Vander Enden vuonna 1709 perheelleen rakentama koti, jolla on kunnia olla New Yorkin vanhin kivitalo hollantilaisten siirtomaa-ajalta. Talo toimii museona ja kuten kaupungissa usein, täälläkin opas on vapaaehtoinen ja tavattoman omistautunut työlleen - tarinaa isketään.

Hän ei ole Vander Ende-Onderdonk Housen innostunut opas, vaikka kuvasta voisi niin päätellä

Iltapäivästä nälkä jo nakkeli ja arvuuttelimme päivällispaikkaa. Bushwickissa piilottelee yksi kaupungin kehutuimmista ravintoloista, Roberta's. Alueella on mahdollisuus nauttia myös aitoa etelä- ja väliamerikkalaista ruokaa, olemmehan Brooklynin latinokeskiössä. Kirpparilla sain kuitenkin vinkin Momo Sushista, sinne siis. Mikä mainio, pieni paikka. Ja niin ubertrendikäs, supercool ja brooklynilainen, että erottauduimme takuulla a) ainoana perheenä b) ainoina tavallisesti pukeutuneina c) ainoina ei-partaisina (Jussin parta ei täällä ole parta, vaan ehkä sänki), ei-viiksekkäinä tai/ja ei-tatuoituina. Minna ja Rasmus söivät ihania susheja, Jussi paistettua kalaa.

Satuimme Bushwickiin hyvänä päivänä, ravintolassa meille kerrottiin, että kulman takana alkaa juuri Block Party, katujuhla. Tässä Partyssa ei väkerretty kasvomaalauksia eikä riehuttu pomppulinnassa, kuten Carroll Gardensin lapsiperheystävällisissä katujuhlissa - täällä biletettiin. Toki ohjelmaakin oli: musiikia, show-painia ja skeittausta. Tunnelma pysyi alkoholitarjoilusta huolimatta rauhallisena ja mukavana, Isossa Omenassa ei tavata vetää julkisesti kaatokänniä. Momo Sushissa merkille pantu tyyli päti täälläkin: ihmiset olivat  hykerryttävän näköisiä. Osalla nyt pinnalla olevan kasarimuodin (armahtakaa siitä pian) ja hipsteriyden risteytys meni pahasti yli ja kilpailu rumimmasta t-paidasta ja törkeimmistä viiksistä kävi kuumana. Mutta hengaili täällä tyylikkäitäkin ilmestyksiä.

Rasmuksen siivellä Minna ja Jussikaan eivät Bushwickin coolissa meiningissä olleet ihan urpoja (olemmehan kasvattaneet hänet), poika nimittäin saa usein, sekä Manhattanilla että Brooklynissa, kannustushuutoja ja peukutuksia kiitäessään skeitin kanssa - niin Bushwickin Block Partyssakin. Katujuhlan skeittikisassa Rasmuksen lautaa - mukana ei ollut varsinaista temppulautaa, vaan pieni, vihreä kulkemiseen tarkoitettu cruiseri - haluttiin myös lainata. Se oli joidenkin skeittailijoiden mielestä hupaisa kuriositeetti kisassa - ja sitä vain, ei sillä loppuun asti pystyssä rampilla pysytty.

Heitimme hyvästit hyvissä ajoin Block Partylle (ilman poikasta vanhempien menojalka olisi kyllä vienyt) ja kiertelimme vielä ennen pimeän tuloa Bushwickissa. Nyc Orava pitää kaupunginosan heräävästä fiiliksestä, aivan kuin olisin löytänyt jotakin uutta, mistä muut (paitsi muutama tuhat hipsteriä) eivät ole kuulleet. Eikä kulmille ainakaan turistit (paitsi me) ole eksyneet, vastahan he hoksasivat Williamsburgin ja palloilevat nyt siellä. Jos aikaa olisi tekisin Bushwickiin vielä täsmäiskuja - pari ravintolaa jää harmittamaan.

Lauantai päättyi kotoisan Court Streetin leffateatterissa Yön ritariin. Nyc Oravan mielestä Christopher Nolanin ohjaaman Batman-trilogian viimeinen osa Dark Knight Rises ei yllä edeltäjiensä tasolle, liikaa räiskintää.