Rion jälkeen

Viestinnän asiantuntija oli Rion kestävän kehityksen kokouksessa virkamiehenä, ei asioista päättävänä poliitikkona eli YK:n jäsenvaltion edustajana. Jussi on toki perillä päätösasiakirjaan kohdistuneista pettymyksistä, mutta miehen ei tarvitse ottaa taakkaa harteilleen asiakirjan sisällöstä.

Monien tahojen, niin valtioiden kuin järjestöjen mielestä kokouksen tulos on melko lattea; luonnonvarojen riittävyys sekä ihmisten, ympäristön ja talouden tasavertainen huomioiminen ovat kimurantteja haasteita globaalissa maailmassa. Pettyneitä ovat muun muassa naisjärjestöt, kirjaukset naisten oikeudesta omaan ruumiiseensa, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen eivät ole riittäviä. Aiheesta on vaikea päästä sopuun, maailmassa on aika monta patriarkaalista maata, jotka eivät halua antaa naisten päättää omista asioistaan. Harvoja kiitoksia tuli alkuperäiskansoilta, joiden kulttuurin kunnioittaminen ja säilyttäminen on nyt allekirjoitettu osana kestävää kehitystä.

Päätösasiakirja on kuitenkin vain yksi osa Rion jättikokousta. Koska se on kokouksen virallinen perintö, se kiinnostaa mediaa eniten. Valitettavasti monilta jää sen alta huomaamatta aktiivinen toiminta poliittisen prosessin sivussa: kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat Rion sivutapahtumiin ja loivat suhteita, yrityksiltä ja valtioilta saatiin vapaaehtoisia sitoumuksia, kansalaisjärjestöt ja organisaatiot pääsivät kertomaan työstään ja tavoitteistaan. Todennäköisesti näillä pääkokouksen ulkopuolella syntyneillä vapaamuotoisemmilla kontakteilla parannetaan maailmaa enemmän kuin päätösasiakirjan lauseilla.

Kokouksen sihteeristö DESA eli YK:n kestävän kehityksen osasto ja pieni Suomen poika Jussi ovat tyytyväisiä työhönsä; virkamiehet puursivat, jotta ihmiset ympäri maailman tapaisivat toisiaan ja keskustelisivat keskenään - ja onnistuivat siinä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

New York Historical Society

Tietenkään asunto ei ole valmis

One World Trade Center