Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Sunset Boulevard
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Viimeinen Kalifornian päivä on varattu rantaelämälle, iloksemme lämmin ilma salli sen. Venice Beachille siis.
Tänään surffataan, opetustakin olisi tarjolla
Nämä pojat eivät opetusta tarvitse
Mutta nämä ehkä tarvitsisivat...
No, ehkä noilla lelulaudoilla saattavat ensikertalaisetkin pärjätä
Tyrskyjä päin
Ainakin kaverit pysyvät lelujensa päällä
Kuinkahan tässä käy...
Tietenkin aallot voittivat ja heittivät pojat pari volttia taaksepäin
Surfer Boy
Päivällisen söimme Marina del Reyn Fisherman's Villagessa, aivan hotellimme lähellä. Fisherman's Village on Yhdysvaltain itärannikon New Englandin tyyliin rakennettu satama-alue, jossa on näköalalaituri ja muutamia kivoja ravintoloita, italialainen Sapori tarjosi hyvää ruokaa.
Marina del Reyssa on sieviä kanavia ja nättejä taloja niiden varrella
Fisherman's Village
Ravintola Sapori
Aurinko alkoi painua mailleen emmekä olleet vielä nähneet Los Angelesin maamerkkiä, vuonna 1923 pystytettyä Hollywood-kylttiä - äkkiä Hollywood Hillsille. Vartti liian myöhään, Santa Monican vuoristoon kuuluvalla Mount Leella komeileva teksti näkyi enää vain himmeänä, silmällä sen erotti juuri ja juuri, valokuva epäonnistui.
Tämän parempaan Hollywoodiin ei tekniikkamme pimenevässä illassa pystynyt
Los Angelesista tuli kaupunki vuonna 1850, kaksi vuotta aiemmin se oli liitetty Yhdysvaltoihin. Asutusta on toki ollut aiemminkin, seudulla on elänyt alkuperäiskansoja tuhansia vuosia sitten. Sittemmin saapuivat espanjalaiset, Downtownista löytyy El Pueblo, kaupungin vanhin alue, joka perustettiin siirtomaaherruuden aikana 230 vuotta sitten.
Vuonna 1818 rakennettu Avila Adobe on Los Angelesin vanhin säilynyt talo
Sunset Boulevard on 39 kilometrin mittainen katu Los Angelesissa. Sen kuuluisin pätkä on Sunset Strip, joka ainakin muinoin oli kaupungin ilta- ja yöelämän keskus ja juhlatuulella viipottavien julkkisten bongauspaikka. Hienoista hotelleistaan ja yökerhoistaan huolimatta Sunset Strip on ankeahko, lähiön baarisuoralta näyttävä katu. Missä kaikki glamööri?
Rainbow Bar and Grill oli aiemmalta nimeltään Villa Nova, siellä Marilyn Monroe tapasi Joe DiMaggion sokkotreffeillä. Vuonna 1972 avatun Rainbown asiakkaita olivat muun muassa Elvis Presley, John Lennon ja Led Zeppelinin pojat, vuosikymmen myöhemmin Mötley Cruen ja Guns N' Rosesin soittajat ryyppäsivät siellä, Rainbow on tuttu jälkimmäisen monista musavideoista. Takana välkkyvä Roxy on vuodesta 1973 toiminut yökerho, joka niinikään oli aikansa suurimpien rock-tähtien suosiossa
The Viper Room oli otsikoissa vuonna 1993, kun näyttelijä River Phoenix menehtyi huumeiden yliannostukseen ravintolan eteen
Keskiyöllä pääsimme hotellille. Kalifornian turnee on ohi, huomenna kotiin Brooklyniin. Paljon jäi näkemättä, toivon toista matkaa Yhdysvaltain länsirannikolle.
Jussille ja Rasmukselle, suomalaisille surffipojille Beach Boysin Surfin' USA
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti