Fourth of July

Heräsimme Yhdysvaltain itsenäisyyspäivään, josta kaikki puhuvat Fourth of Julyna, Montereyssa. Viehättävä, vajaan 30 000 asukkaan satamakaupunki on ollut kehittynyt ja asutettu jo espanjalaisten siirtomaakaudella, se oli Kalifornian alueen pääkaupunki 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin se menetti asemansa nopeasti kasvavalle San Franciscolle.

Pieni kaupunki on kulttuurielämältään suuri, John Steinbeck viihtyi seudulla ja sijoitti monien tarinoidensa tapahtumat tänne, syksyinen Monterey Jazz Festival on houkutellut väkeä jo vuodesta 1958 alan kovimmilla esiintyjillä ja kukapa ei tietäisi kesäkuussa 1967 järjestettyä Monterey Pop Festivalia, maailman ensimmäistä kunnon rock-festaria (Woodstock seurasi vasta kahden vuoden kuluttua), kymmenille tuhansille kuulijoille se oli varmaankin Rakkauden kesän tärkein tapahtuma.

Best Western tarjoaa asiakkailleen aamupalan. Juuri tällainen on tyypillinen huoneen hintaan kuuluva jenkkiaamiainen: kahvia, kuumaa vettä ja teepusseja, tuoremehua, bageleita ja hyvällä tuurilla, kuten nyt, tuorejuustoa (joskus tarjolla saattaa olla ainoastaan voita tai hilloa). Plussaa hedelmästä (appelsiinista), niitä ei välttämättä ole sekä vasemman puoleisen bagelin kyljessä kyyhöttävästä paistetusta munasta, jota tosin ei voinut syödä, niin suolaista se oli. Ruoka "nautitaan" kertakäyttöastioilta ja kaikki mahdollinen sokerista siihen tuorejuustoon on yksittäispakattua. Luonto kiittää

Montereyn satama, Fisherman's Wharf nimeltään sekin, on kaupungin päänähtävyys. Kävelimme siellä ja katselimme kansalaisten valmistautumista itsenäisyyspäivän viettoon, tähtilippuja aseteltiin veneisiin, terasseja koristeltiin juhla-asuun ja kalastajat kantoivat tuoretta saalista ravintoloihin.

Fisherman's Wharf

Poika bongasi kiven päälle kiivenneen merilejonan

Vene juhlakunnossa, Freedom II kiittää kokan tekstissään veteraaneja vapaudesta

Kävimme katsomassa myös Montereyn keskustaa. Pääkaduista laidemmalla seisoo melkein ylhäisessä yksinäisyydessään San Carlos Cathedral, Kalifornian vanhin kivitalo ja pisimpään toiminut seurakunta. Vuonna 1794 valmistunut pieni katedraali on mitä hurmaavin. Sen pihalle astuttuaan on kuin Sergio Leonen westernissa, vain Clint Eastwood ja korppikotka puuttuvat. Tältä Kalifornia näytti suurten tarinoiden aikaan.

San Carlos Cathedral

Katedraalille kuulimme elävää musiikkia ja lähdimme tietenkin ääntä kohden. Missä musaa, siellä bileet - Montreyn Colton Hallilla juhlittiin itsenäisyyspäivää. Sinipunavalkoisiin pukeutuneet kaupunkilaiset vauvasta vaariin söivät hodareita ja jorasivat. Bändin jäsenet olivat jo jonkun verran rock-elämää nähneitä herroja, mutta homma kulki, kaverit olivat edelleen hyvässä iskussa.

Colton Hallilla allekirjoitettiin Kalifornian osavaltion perustuslaki vuonna 1849

Bändi soitti asiaan kuuluvia klassikoita

Villin näköistä porukkaa

1960-luvun kukkaislapset vauhdissa

Taala vetoa, että joku heistäkin vietti Rakkauden kesää 45 vuotta sitten

Rock and roll!

Suomi-pojallekin hodari

Hyvänen aika, siinähän seisoo Mr President! Suomessa pahvi-Sauli, Amerikassa pahvi-Barack ja pahvi-Michelle

Eihän näistä Amerikan-pippaloista olisi mielellään lähtenyt, mutta seuraavaan etappiin on muutama sata kilometriä. Ajamme maisemareittiä eikä sitä ole enää juuri kahdeksan jälkeen, auringon laskiessa mieltä huristella. Mistä tulikin mieleen, että Suomesta Nyc Orava kaipaa valoisia kesäöitä, niitä ei tällä pallonpuoliskolla saa.

Montereyn päässä pysähdyimme vielä kaupungin karun kauniille rannikolle ja Point Pinoksen majakalle, länsirannikon vanhimmalle edelleen toimivalle. Majakka on rakennettu vuonna 1855 ja sen tunnetuin hoitaja oli Emily Fish. Hän olikin melkoinen tapaus: varakas viisikymppinen leskirouva haki majakanvartijan hommaa 1800-luvun lopulla ja sai sen. Fish oli tottunut ylelliseen elämäntapaan ja otti majakkaan, uuteen kotiinsa mukaan kiinalaisen palvelijansa ja ranskalaiset puudelinsa, hän sisusti vaatimattoman tilan hienoilla huonekaluilla ja pukeutui aina elegantisti. Hienostelun ohessa rouva hoiti raskaan työnsä moitteettomasti 21 vuoden ajan ja oli mitä rakastetuin henkilö kaupungissa. Hän sai lempinimen Socialite Keeper, koska järjesti majakassa juhlia ja illallisia merenkulkijoille - ne toivat iloa yksinäiseen työhön. Ihana tyyppi. Point Pinoksen opas sanoi, että Emily Fishin erikoinen ja hohdokas elämäntarina olisi elokuvan arvoinen - Nyc Orava on samaa mieltä.

Point Pinos Lighthouse

Montereyn rannikkoa

Rasmus haaveilee pääsevänsä aaltoihin

Söpöliini Montereyssa

Pian Monteryn jälkeen vastaan tulee Carmel. Kalifornian länsirannikolla on niin kaunista, etten tiedä mitä eniten ylistäisin, mutta tämä pikkuruinen kaupunki on kyllä yltiömäisen nätti. Carmel on perustettu vuonna 1902 ja siitä tuli nopeasti taiteilijoiden, muun muassa kirjailija Jack Londonin, suosima. Luovat ihmiset eivät halunneet tylsästi numeroida asuintalojaan, vaan nimesivät ne - perinne jatkuu, eikä täällä edelleenkään anneta rakennuksille numeroita. Kaupungissa ei ole myöskään liikennevaloja, vaan vanhanaikaisten puisten STOP-merkkien on katsottu riittävän. Vain 4000 ihmisen kaupungissa on käsittämättömän paljon ravintoloita, taidegallerioita ja kauppoja, täällä olisi voinut kierrellä koko päivän. Kaduilla olikin kuhinaa, ostovoimaa tulee kaiketi turisteista, jotka toivovat näkevänsä kaupungin kuuluisimman asukkaan ja sen entisen pormestarin Clint Eastwoodin.

Carmel

Liikennevaloja ei tarvita, autoilijat uskovat STOP-merkkejä

Lounastimme ravintola Basilissa, yhdessä Carmelin parhaimmista, ellei parhaassa. Ihanaa italialaista ruokaa ja ihmeellisen edukasta

Carmelista lähdimme posottamaan etelään, nyt alkavat maisemat huimata. Highway 1 vie läpi Big Surin jylhän, lähes asumattoman rannikon.

Yhtäkkiä huomasimme liikettä rannalla, siellä köllötteli satoja ellei tuhansia merinorsuja. Ihmeellinen näky. San Simeonin kansallispuistoon kuuluva alue on koti noin 17 000 massiiviselle nisäkkäälle, ne rantautuvat sinne keväisin ja kesäisin lisääntymään ja vaihtamaan turkkiaan. Ainakin tänään eläimet ottivat elämän todella rennosti hiekalla maaten, hyvä, jos välillä joku uros vaivautui vähän karjahtamaan.

Merinorsujen naapurina, tosin kilometrien päässä ylhäällä vuoristossa sijaitsee mahtipontinen Hearst Castle, lehtikeisari William Randolph Hearstin vuonna 1919 rakennuttama linna, joka nykyään toimii museona. Täällä keskellä "ei mitään" Hearst järjesti kutsuja, joiden vieraat olivat maan politiikan ja viihde-elämän eliittiä presidentistä Charles Chapliniin. Yksi tähdistä ei kuitenkaan kutsua saanut: Orson Welles, jonka elokuva Citizen Kane raivostutti linnan isännän; vaikka fiktiivinen onkin, elokuva ei juuri peittele, että se kertoo Hearstin tarinan. Myöhemmin Hearstin perhe joutui valokiilaan, kun rikollisjoukkio kidnappasi William Hearstin pojantyttären Patricia Hearstin. Nainen liittyi, ehkä aivopesun seurauksena, kaappaajiensa joukkoon, osallistui pankkiryöstöön ja joutui vankilaan; sittemmin hänet on armahdettu. Valitettavasti emme päässeet tutustumaan linnaan, se oli jo suljettu, kun olimme paikalla.

Emme heti hoksanneet rannalla loikoilevia eläimiä, niin hyvin merinorsut sulautuvat ympäristöön

Tämä yksi yrittää vähän machoilla ja pitää meteliä

Mutta nämä vain halivat

"Missä mun kaverit on, tulisko joku leikkimään?"

Voiko elämää enää lungimmin ottaa?

Kalifornian auringonlasku ja onnellinen Chevy-kuski

Viimeisen pysähdyksen ennen hotellia teimme San Luis Obispossa, se sijaitsee suurin piirtein San Franciscon ja Los Angelesin puolivälissä, matkaa on siis eilisestä taitettu puolet. Pilkkopimeässä illassa emme 45 000 asukkaan kaupungista nähneet mitään, mutta kaiketi ihan passeli paikka, ainakin se kertoo olevansa "The Happiest Place in America". San Luis Obispossa tankkasimme iltapalaksi kolmisin yhden pizzan ja jatkoimme unille Solvangiin.

Monterey Pop Festivalin ja Rakkauden kesän 45-vuotisjuhlan kunniaksi Jimi Hendrixia, jonka uralle Montereyn konsertti oli todellinen ponnahduslauta. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivään sopisi toki loistavasti miehen versio The Star-Spangled Bannerista, maan kansallislaulusta. Kitarasankari esitti sen kuitenkin vasta myöhemmin Woodstockissa (kaukana, kaukana Kaliforniasta)