Public Enemy
New Yorkin suvessa tulee ähky, sellainen kiva ähky, täällä tapahtuu niin paljon - ja monesti ihan maksutta. Suosituimmat ilmaishuvit lienevät ulkoilmaelokuvat ja -konsertit; niitä piisaakin heinä-elokuussa melkein illaksi kuin illaksi. Brooklynissa leffoja näytetään useassa puistossa ja isoimmat musiikkitapahtumat soitetaan ja lauletaan Prospect Parkissa, Coney Islandilla sekä Crown Heightsin Wingate Fieldilla.
Pian kolmenakymmenenä kesänä, maanantai-iltaisin Wingate Parkin nurmikentällä on järjestetty Martin Luther King Jr Consert Serie, jossa esiintyy mustan musiikin pienempiä ja isompia tähtiä. Kaupungissa matkailevien populaarimusiikin ystävien kannattaa tsekata ilmaiskonserttisarjan tarjonta, viime vuosina Wingatessa on nähty muun muassa Lauryn Hill ja Aretha Franklin. Maanantaina 30.7. Wingate Fieldilla tanssittiin hip hop -tunnelmissa, lavalle kipusivat kasari- ja ysärisuosikit, newyorkilaisryhmät Salt-n-Pepa ja Public Enemy. Paikalla oli myös Nyc Orava perheineen.
Wingateen päästäksemme jouduimme vähän säätämään metrojen kanssa, kotiaseman F- ja G-linjat eivät kulje sinne. Vaihdon kautta hyppäsimme Borough Hallilta metrolinjaan 2 ja jäimme pois Winthrop Streetilla. Aika orpoina kökötimme siinä metroaseman kulmilla, ainoina valkoisina. Karttaa ei tullut mukaan, joten meillä ei ollut aavistustakaan mikä on oikea suunta illan konserttiin. Bongasimme muutaman yhtä lailla turistin oloisen hipsterin ja seurasimme heitä, tyyppien on pakko olla niillä kulmilla Public Enemyn takia, ja pian jo porukkaa olikin kuin pipoa kulkemassa samaan Wingate Fieldin suuntaan.
Isossa Omenassa parasta ovat ihmiset, kahdeksaan miljoonaan mahtuu monenlaista menijää. Wingatessa mentiin aitoon 1980-luvun hip top -tyyliin: olimme hyvin mustassa Brooklynisssa ja tunnelmaan sopivasti osa kuulijakunnasta oli sonnustautunut asianmukaisiin old school -vetimiin, Adidaksen verryttelypukuihin, Kangolin hattuihin ja jättimäisiin kultariipuksiin. Konsertin alku, Salt-n-Pepa, oli pettymys. Mimmit olivat ihan iskussa ja hyväntuulisia, mutta höpöttelivät yleisölle ja toisilleen enemmän kuin lauloivat ja osa laulusta tuli nauhalta, mälsää. Public Enemy sen sijaan veti tiukan setin, nyt oltiin konsertissa eikä keskustelemassa. Keulahahmot Chuck D ja Flavor Flav hoitivat homman kotiin, yleisö oli mukana (paitsi muutamat rockpoliisi-hipsterit) ja viimeiseksi kuultu Fight The Power sai Nyc Oravankin nuortumaan sinne biisin ilmestymisvuoteen 1989.
Pian kolmenakymmenenä kesänä, maanantai-iltaisin Wingate Parkin nurmikentällä on järjestetty Martin Luther King Jr Consert Serie, jossa esiintyy mustan musiikin pienempiä ja isompia tähtiä. Kaupungissa matkailevien populaarimusiikin ystävien kannattaa tsekata ilmaiskonserttisarjan tarjonta, viime vuosina Wingatessa on nähty muun muassa Lauryn Hill ja Aretha Franklin. Maanantaina 30.7. Wingate Fieldilla tanssittiin hip hop -tunnelmissa, lavalle kipusivat kasari- ja ysärisuosikit, newyorkilaisryhmät Salt-n-Pepa ja Public Enemy. Paikalla oli myös Nyc Orava perheineen.
Wingateen päästäksemme jouduimme vähän säätämään metrojen kanssa, kotiaseman F- ja G-linjat eivät kulje sinne. Vaihdon kautta hyppäsimme Borough Hallilta metrolinjaan 2 ja jäimme pois Winthrop Streetilla. Aika orpoina kökötimme siinä metroaseman kulmilla, ainoina valkoisina. Karttaa ei tullut mukaan, joten meillä ei ollut aavistustakaan mikä on oikea suunta illan konserttiin. Bongasimme muutaman yhtä lailla turistin oloisen hipsterin ja seurasimme heitä, tyyppien on pakko olla niillä kulmilla Public Enemyn takia, ja pian jo porukkaa olikin kuin pipoa kulkemassa samaan Wingate Fieldin suuntaan.
Isossa Omenassa parasta ovat ihmiset, kahdeksaan miljoonaan mahtuu monenlaista menijää. Wingatessa mentiin aitoon 1980-luvun hip top -tyyliin: olimme hyvin mustassa Brooklynisssa ja tunnelmaan sopivasti osa kuulijakunnasta oli sonnustautunut asianmukaisiin old school -vetimiin, Adidaksen verryttelypukuihin, Kangolin hattuihin ja jättimäisiin kultariipuksiin. Konsertin alku, Salt-n-Pepa, oli pettymys. Mimmit olivat ihan iskussa ja hyväntuulisia, mutta höpöttelivät yleisölle ja toisilleen enemmän kuin lauloivat ja osa laulusta tuli nauhalta, mälsää. Public Enemy sen sijaan veti tiukan setin, nyt oltiin konsertissa eikä keskustelemassa. Keulahahmot Chuck D ja Flavor Flav hoitivat homman kotiin, yleisö oli mukana (paitsi muutamat rockpoliisi-hipsterit) ja viimeiseksi kuultu Fight The Power sai Nyc Oravankin nuortumaan sinne biisin ilmestymisvuoteen 1989.
Kommentit
Lähetä kommentti