Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Los Angeles
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Torstai ei olisi mukavammin voinut alkaa, sievässä hotellissamme tarjottiin kunnon aamiainen ja ulkona paistoi aurinko!
Ja missä ihanassa paikassa olimmekaan - Solvangin pikkukaupungissa, Santa Ynezin laaksossa, vuorten ympäröiminä. Tanskalaissiirtolaiset asuttivat Solvangin 100 vuotta sitten ja perinteet ovat vahvat edelleen. Kaupungissa puhutaan englantia, mutta syödään viinereitä ja paistatellaan päivää Hans Christian Andersenin puistossa, täältä löytyy myös kopio Kööpenhaminan Pieni Merenneito -patsaasta. Suloiset tanskalaistyyliset talot ja tuulimyllyt reunustavat ravintoloiden, kahviloiden ja kauppojen täyttämiä katuja.
Solvang - Danish Village
Tanska keskellä Kaliforniaa kiehtoo, kaupungissa vierailee vuosittain miljoona turistia - se on paljon reilun 5000 asukkaan paikkakunnalla. Erinomaisella Sideways-elokuvalla on myös osuutensa suosiossa. Vuoden 2004 hittileffassa kuljetaan juuri Santa Ynez Valleyn hedelmällisillä viininviljelysmailla ja Solvang tulee tutuksi, leffabongailijoita täällä kuulemma riittääkin.
Solvangille näkemiin ja Chevroletin kyytiin, illaksi on oltava Enkelten kaupungissa.
Sideways-leffasta tuttu viinitila
Viiniköynnösten lisäksi löysimme sinisenä kukkivan laventelipellon, oi miten nätti se oli
Kalifornian luontoa kelpaa katsella. Maisemat vaihtelevat, sillä täällä etelässä Highway 1 kiertää ajoittain sisämaahan
Rouva tiluksillaan
Poika puussa
Iltapäivällä pysähdyimme Santa Barbarassa, American Rivieraksi kutsutussa kaupungissa. Eläväinen paikka, täällä asuu lähemmäs 90 000 ihmistä ja välimerellisen ilmaston ansiosta matkailijoita riittää. Nyc Orava voisi jäädä tänne kuukaudeksi, pariksi chillailemaan.
Santa Barbara
Santa Barbarassa on paljon kivoja kauppoja ja ravintoloita
Janessa päivällistimme
Hyvää oli, Minnalla ja Rasmuksella kalaa, Jussi on lihansyöjä
Nyc Orava kipaisi Santa Barbaran taidemuseoon (pojat kiertelivät kaupoissa). Museossa on mittava valokuvakokoelma, josta on koottu erityisnäyttely - upeita kuvia
Santabarbaralaisilla ei ole hullummat oltavat
Auringonlaskun aikaan
Näkemiin Santa Barbara, tervetuloa Los Angeles
Ajoimme loppumatkankin rannikkoreittiä pitkin, vaikka emme auringonlaskun jälkeen maisemia nähneetkään. Pimeys harmitti, sillä vastaan tulivat niin filmitähtien ja surffareiden suosima Malibu kuin Mulholland Drive, eteläisen Kalifornian upein, ylös Santa Monican vuoristoon kiemurteleva tie, jonka varrella on osavaltion hienoimpia ja tyylikkäimpiä taloja - omistajatkin ovat Hollywoodin A-listaa.
Rannoilla liikkui paljon ihmisiä, nuotiot paloivat ja musiikki soi - ihan kuin amerikkalaisissa nuorisoleffoissa. Nyc Oravakin haluaa rantabileisiin. Ja olla nuori. Ja pukeutua sellaisiin tähtilippunarubikineihin.
Viimein kohteessa, Los Angelesin Marina del Reyssa. Hyvää yötä.
Randy Newmanin rakkaudentunnustus kotikaupungilleen Los Angelesille, mukana hilpeät kasaritunnelmat
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti