Piha
Torstaiaamusella kipaisin Mazzolan leipomossa ja laitoin vieraille tuoreet bagelit ja croissantit pöytään. Lauralta ja Viljalta taittuu matka meille hetkessä, he yöpyvät melkein naapurissa, Smith Streetilla. Huoneistohotelliin ei kuulu aamupalaa, mutta Henry Streetin keittiö on onneksi avoinna. Äiti ja tytär lähtivät kylläisinä Manhattania ihmettelemään ja Nyc Orava korkkasi kesän - testasin siis oman takapihamme soveliaisuuden aurinkokylpyihin. Erinomaista puuhaa kotirouvalle, ei turhaan rasitu pää eikä ruumis.
Pikkuruinen piha jo viheriöi, Jussin puolitoista kuukautta sitten kylvämä nurmikkokin kasvaa. Vaan ei siellä juuri aurinkoa oteta. Lämmittävä ystävämme kyllä paistaa pihalle kahdestatoista kolmeen (muulloin se jää brownstone-talojen katveeseen), mutta parin neliön pläntillämme kasvaa suurehko puu, joka levittää oksansa ja lehtensä niin, ettei tuosta kolmesta tunnista paljon iloa ole - ruskettavat säteet eivät niiden lomasta kurrea tavoita. No, se hupi onkin vaaralliseksi luokiteltu, joten terveys menee tänä vuonna viehkojen rusketusraitojen edelle (voi tylsyys).
Illalla pääsin taas suosikkikaupunkimaisemani ääreen, kävelin Suomi-tyttöjen kanssa Brooklyn Heights Promenadella. Kymmenesti se on kerrottu, mutta kerron taas: Manhattan skyline on henkeäsalpaavan upea.
Pikkuruinen piha jo viheriöi, Jussin puolitoista kuukautta sitten kylvämä nurmikkokin kasvaa. Vaan ei siellä juuri aurinkoa oteta. Lämmittävä ystävämme kyllä paistaa pihalle kahdestatoista kolmeen (muulloin se jää brownstone-talojen katveeseen), mutta parin neliön pläntillämme kasvaa suurehko puu, joka levittää oksansa ja lehtensä niin, ettei tuosta kolmesta tunnista paljon iloa ole - ruskettavat säteet eivät niiden lomasta kurrea tavoita. No, se hupi onkin vaaralliseksi luokiteltu, joten terveys menee tänä vuonna viehkojen rusketusraitojen edelle (voi tylsyys).
Kesäinen kotipiha |
Kommentit
Lähetä kommentti