Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Hello Brooklyn
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Sunnuntaina Laura ja Vilja sekä The Bronxiin toissapäivänä puoleksitoista viikoksi muuttaneet Outi ja Helmi vietiin Brooklyn-kierrokselle. Matkaoppaana Nyc Orava ja kartanlukijana Jussi, menossa mukana Rasmus.
Aamu alkoi brunssilla, tietenkin kun New Yorkissa ollaan. Täytimme vatsat Williamsburgin Egg-ravintolassa, talvesta hyväksi todetussa. Edelleen kaupungin ehkä paras munakas, siihen pehmeyteen ja tasaisuuteen ei joka kokki pysty. Williamsburgissa, hipstereiden tykönä vierähti tovi jos toinenkin. Jussi rakasti hommaansa kartturina, joka luotsaa kolmea naista ja yhtä teinitärtä vaatekaupasta toiseen, Rassella onneksi oli seuraa Viljasta.
Williamsburgissa on kuhinaa. Väki on täällä varsin nuorta, jos joku keski-ikäinen vastaan tulee on hän todennäköisesti turisti. Turisteja on paljon, matkaoppaat osaavat jo kertoa paikasta
Autosta myytiin käsityönä tehtyjä skeittejä, mutta Rasmuksella ei vielä ole tarvetta uuteen lautaan
Minihipsterit (pelastakaa lapset aikuisten seurasta iPadilla)
Tämä eläinkaupan rääpäle ei vielä ole myynnissä, viikkoja on vasta kolme
Seinämaalauksen rouvalla on botox-ruiskeet kohdillaan
Kun Williamsburgin riepurekit oli koluttu ja pillihousuiset viiksiniekat nähty, suuntasimme Bedford-Stuyvesantin kautta Fort Greeneen. Siellä vieraat ohjattiin herkuttelemaan Nyc Oravan lempikahvilaan, Urban Vintageen. Ihanan paikan leivokset sulavat suussa, mutta päivän paras pala oli tarjoilija: nuori musta kundi ei meinannut pysyä tällä planeetalla kuullessaan, että olemme Suomesta. Hän on nimittäin 69 Eyes -fani. Oikeasti? New Yorkissa, Brooklynin Fort Greenessä? Kyllä. Helsinkiläisbändillä siis on ihailijoita ja sellainen löytyy jopa täältä. Kaveri tuli meistä melkein yhtä onnelliseksi kuin bändin pojista, jotka olisivat astuneet sisään kahvilaan.
Bedford-Stuyvesantissa
Fort Greenen jylhistä kivitalomaisemista toisiin samanlaisiin, matka jatkui Crown Heightsiin. Siellä ihmettelimme ainoina turisteina hasidi-juutalaisten elämää (ja päivittelimme naisten peruukkeja) sekä päivällistimme taiten tehtyä italialaista ruokaa kalliissa ja hitaan palvelun Basilissa, trendikkäässä kosher-ravintolassa.
Ruokailun jälkeen Jussi vei väsähtäneet lapset Carroll Gardensiin. Nyc Orava jatkoi matkaa Lauran, Outin ja Helmin kanssa vauraaseen ja hyvin kauniiseen Park Slopeen. Ihastelimme ehkä kauneinta Brooklynia ja kurkimme rikkaiden asuntoihin. Bronxilaiset hyppäsivät matkan varrella metroon, minä ja Laura askelsimme vielä pimenevässä illassa usean kilometrin Red Hookiin, Valentine Pierille ja Fairwayhyn, ne kuuluvat ehdottomasti "Best of Brooklyniin".
Brooklynin kunniaksi Bed-Stuyn pojan, Jay-Z:n biisi ja loistovideo Hello Brooklyn
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti