Lauantaina lähdimme metrolla kauas Upper Manhattanille. Manhattanin saari on reilut parikymmentä kilometriä pitkä ja kun melkein päästä päähän mennään, matkaan hujahtaa helposti tunti.
Ensimmäiseksi Washington Heightsin kaupunginosaan, Harlemin yläpuolelle. Täällä päin maasto eroaa muusta, hyvin lättänästä Manhattanista ja vastaan tulee ylä- ja alamäkiä. Washington Heightsin Bennett Parkista 183rd Streetilta löytyykin koko saaren korkein luonnon muovaama kohta (80,8 metriä merenpinnasta), paikalla on ollut Fort Washington, Yhdysvaltain vapaussodan aikainen linnake. Me emme kuitenkaan sinne asti menneet, vaan jäimme parikymmentä katua alemmaksi Manhattanin vanhimmalle, edelleen pystyssä olevalle talolle, Morris-Jumel Mansionille. Se on rakennettu vuonna 1765 ja osansa maan itsenäistymisessä silläkin: George Washington käytti kartanoa tilapäisenä esikuntanaan. Morris-Jumel Mansionin oppaana on mainio rouva, joka antoi Rasmukselle leikkimielisiä tehtäviä ja palkitsi niistä pojan muun muassa marmorikuulilla. Istuskellessamme kartanon puutarhassa saimme taas maistaa newyorkilaista sydämellisyyttä, ihan kirjaimellisesti: kukkia hoitamassa olleet työntekijät tarjosivat meille herkullisia eväsleipiään. Se sopi, lounasaika jo.
 |
| Manhattanin vanhin talo, Morris-Jumel Mansion |
Jatkoimme matkaa alaspäin Manhattania halkovaa Broadwayta pitkin ja pysähdyimme seuraavaan kaupunginosaan, Morningside Heightsiin. Se sijaitsee lännessä, aivan Hudson Riverin rannalla. Tunnelma on porvarillinen, täällä on viehättävää ja rauhallista; vaikka ollaan Harlemin kanssa samoilla korkeuksilla, seutu vaikuttaa enemmänkin Upper West Sidelta. Morningside Heightsissa on Ulysses S. Grantin vaikuttava hautamonumentti, Grant's Tomb. Viidenkymmenen dollarin setelistä tuttu mies toimi sisällissodassa pohjoisvaltioiden joukkojen ylipäällikkönä ja myöhemmin maan presidenttina ja on vaimonsa kanssa haudattu tänne. Vanha ja suuri mausoleumi isoine Amerikan lippuineen on niin mahtipontinen, että siihen odottaisi törmäävänsä maan pääkaupungissa Washingtonissa, ei New Yorkissa. Morningside Heightsista löytyy kyllä muutakin mahtailevaa: maailman suurimmaksi katedraaliksi suunniteltu The Cathedral Church of St. John the Divine. Episkopaalisen kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1892, eikä se ole valmis vieläkään, kolmasosa puuttuu. Nykyiselläkin koolla se on valtava ja keskeneräisyydestä huolimatta siellä järjestetään jumalanpalveluksia ja muitakin tilaisuuksia. Katedraali näyttää ulkoapäin harmaalta ja jotenkin ankealta, mutta on sisältä hyvin kaunis.
 |
| Näköalapaikka Morningside Heightsissa. Täällä, kuten Washington Heightsissakin on muuta Manhattania korkeampaa |
 |
| Grant's Tomb |
 |
| Komeassa mausoleumissa ovat vain Grantin ja hänen vaimonsa viimeiset leposijat |
 |
| Mausoleumia kiertää mosaiikipenkkirivistö, joka on hurmaava, mutta ei iloisuudessaan oikein sovi paikan henkeen. Penkkien suunnittelija Pedro Silvaa innoitti arkkitehti Antonio Gaudin luomukset Barcelonassa |
 |
| John D. Rockefeller Jr:n vuonna 1930 rakennuttama Riverside Church komeilee Grantin hautamonumentin edessä. Kirkon seurakunta on hyvin vaikutusvaltainen, kirkossa ovat puhuneet niin Martin Luther King, Desmond Tutu kuin Kofi Annankin, ja se on kuuluisa ihmisoikeusaktivismistaan ja avarakatseisuudestaan |
 |
| The Cathedral Church of St. John the Divine |
Morningside Heights lienee tunnetuin Columbia Universitysta, vuonna 1754 perustetusta New Yorkin osavaltion ensimmäisestä yliopistosta. Se on yksi maineikkaasta Ivy Leaguesta eli maan itärannikon kahdeksasta eliittiyliopistosta, jotka kaikki kuuluvat koko maailman parhaimpien ja tavoitelluimpien opinahjojen joukkoon. Hengailimme hetken yliopiston alueella sen akateemista ilmapiiriä aistien. Bongasimme kampukselta lehtimies Joseph Pulitzerin patsaan, herran aloitteesta Columbian yliopistoon perustettiin School of Journalism lähemmäs sata vuotta sitten ja hänen mukaansa nimetyt, sangen arvostetut Pulitzer-palkinnot yliopisto jakaa joka kevät journalismista, kirjallisuudesta ja musiikista.
 |
| Viestinnän asiantuntija nojailee journalismin laitoksen edessä Columbian yliopistossa, etualalla herra Pulitzer |
Päivälliseksi astelimme vielä alemmas, Upper West Sidelle, etiopialaiseen Awash-ravintolaan (joka, kuten niin moni muukin pidetty ruokapaikka Manhattanilla, on avannut pisteen myös Brooklyniin). Ruoassa ei ollut moittimista, mutta kyllä oli vaikea syödä sormin. Katselin asiakkaita, jotka pistivät leipäsen avulla syötävän suuhunsa ja nuolivat sormensa, se ei vaan meiltä hienohelmoilta meinannut onnistua, tuntui niin sottaiselta. Mutta kokemus tämäkin.
Olimme laskeutuneet ylhäältä alas koko päivän, mutta illaksi nousimme Upper West Sidelta Harlemin tunnelmaan. Kävimme ensin itäpuolella, latinoiden asuttamassa Spanish Harlemissa eli El Barriossa katsomassa Graffiti Hall of Famen, kaupungin virallisen graffitimuurin ja sitten perinteisessä mustien Harlemissa seuraamassa iltakuhinaa 112th Streetilla, jossa on useita uusia, kivoja baareja. Täällä näkee kauniita, tyylikkäästi pukeutuneita, hyvinvoivia nuoria, jotka eivät hoikista varsista päätellen ahmi perinteistä mustien soul-foodia. Hyvästä meiningistä tietenkin sana kiirii, niinpä 112th Streetillakin valkoiset ovat löytäneet mustien mestat ja terasseilla istuvasta porukasta varmaankin kolmasosa asuu muualla kuin Harlemissa (Harlemin väestöstä tosin kohta 15 prosenttia on valkoisia, mustien osuus sen sijaan on laskenut, heitä on vain reilut 60 prosenttia).
 |
| Graffiti Hall of Fame on yllättävän pieni ja yllättävässä paikassa, se on Spanish Harlemissa sijaitsevan koulun urheilukentän muuri |
Kommentit
Lähetä kommentti