Melkein baarikierroksella
Kesäisen lämpimän lauantaipäivän Minna, Jussi ja Rasmus soivat kotiseudulleen, Carroll Gardensille. Minä kiertelin Court Streetin kaikki kaupat läpi, katselin kesämuotia ja ostin herkkuja kotiin. Manhattan on upea, mutta ehkä syksyllä Helsingissä kaipaan kaikkein kipeimmin Brooklyniin. En näin ihanasta asuinpaikasta osannut haaveillakaan, sitten kun sain sen (lue: pääsin kotiin) joudunkin jo luopumaan siitä. Niin väärin. Lähipalvelut ovat erinomaiset ja rennossa ilmapiirissä, kauniissa brownstone-ympäristössä voi vain viihtyä. Samaa en valitettavasti voi sanoa Helsingin kotilähiöstä - lähipalvelut ovat huonot ja puolikuolleella omakotitaloalueella voi vain kyllästyä.
Illaksi VIP-Jussi sai perheelleen ja kahdelle äiti-tytärparille pöydän Lucalista, kotikatumme pizzeriasta. Ruoka maittoi tietenkin, mutta jotakin uupui: ravintolassa käyvistä julkkiksista puhutaan paljon, mutta taaskaan emme nähneet tai ainakaan tunnistaneet ketään. Missä Beyonce? Missä Lady Gaga? Vaadin katetta huhuille!
Sisilialaisen pizzan jälkeen italialaisten leipomoiden jälkiruokia, olin varannut vieraille maistettavaksi niin Mazzolan pikkuisia cupcakeja kuin cannolejakin sekä Monteleone Bakeryn Red Velvet juustokakkua. Katosivat parempiin suihin.
Jos en kohta vuoteen ole törmännyt Lucalissa tähtiin tai edes tähtösiin, on muitakin toiveita ja tavoitteita saavuttamatta, esimerkiksi hauskan brooklynilaisen baari-illan viettäminen alkoholipitoisia juomia siemaillen. Kahdesti olen baariin asti päässyt: joulun aikaan istuin Jussin kanssa fortgreenelaisessa kuppilassa ja join kaksi drinkkiä, pari kuukautta myöhemmin kävin paikallisessa ison suomalaisen seurueen kanssa (paikalla olivat silloin Jussin sisko, serkku ja useampi työkaveri) ja join yhden drinkin. Ei kovin vilkasta iltaelämää, mutta tänään liippasi läheltä. Jussi toimi lastenvahtina ja Minna ja Laura hilpaisivat liikenteeseen, ihan sananmukaisesti. Korkokengillä ja huulikiillolla varustautuneet neidot eivät istahtaneet mihinkään, hetkeksikään, vaan kävelivät ensin Smith Streetin ja sitten Court Streetin koko Carroll Gardens-Cobble Hill-matkalta. Surkeaa biletoimintaa, mutta kiva juttelulenkki.
Uutisia teatterilavalta: tänäkeväinen Death of a Salesman esitettiin tänään viimeistä kertaa Broadwaylla. Loppuunmyydylle katsomolle tietenkin, huippuohjauksen ja huippupääosanesittäjän lisäksi teatteriväki haluaa nähdä kauppamatkustajan toista poikaa esittävän Andrew Garfieldin, heinäkuussa ensi-iltaan tulevan Spiderman-elokuvan sankarin. Kaveri komeilee joka toisen lehden kannessa ja lienee osasyy Death of a Salesmanin jäähyväisnäytöksen Broadway-ennätykseen: kalleimmat liput maksoivat lähes 500 dollaria, enemmän kuin minkään puhenäytelmän lippu koskaan. Nyc Orava haluaa muistuttaa, että aikaamme seuraavana kulttuuripariskuntana olemme nähneet näytelmän jo aikaa sitten, ja tärkeimpänä, että Andrew Garfield lainasi minulta kynää. Viimeisestä voisi melkein soittaa Seiskaan (toki vasta sen Spidermanin ensi-illan jälkeen, jotta suomalaiset juorutoimittajat ovat ajan tasalla), tavallaanhan minulla ja Andrew'lla on suhde. Miehethän saattavat pokkana laskea "varmaksi" naisen, joka esimerkiksi katsoo edes vähän silmiin baarissa - no, Andrew kyllä katsoi kurrea.
Illaksi VIP-Jussi sai perheelleen ja kahdelle äiti-tytärparille pöydän Lucalista, kotikatumme pizzeriasta. Ruoka maittoi tietenkin, mutta jotakin uupui: ravintolassa käyvistä julkkiksista puhutaan paljon, mutta taaskaan emme nähneet tai ainakaan tunnistaneet ketään. Missä Beyonce? Missä Lady Gaga? Vaadin katetta huhuille!
Sisilialaisen pizzan jälkeen italialaisten leipomoiden jälkiruokia, olin varannut vieraille maistettavaksi niin Mazzolan pikkuisia cupcakeja kuin cannolejakin sekä Monteleone Bakeryn Red Velvet juustokakkua. Katosivat parempiin suihin.
Jos en kohta vuoteen ole törmännyt Lucalissa tähtiin tai edes tähtösiin, on muitakin toiveita ja tavoitteita saavuttamatta, esimerkiksi hauskan brooklynilaisen baari-illan viettäminen alkoholipitoisia juomia siemaillen. Kahdesti olen baariin asti päässyt: joulun aikaan istuin Jussin kanssa fortgreenelaisessa kuppilassa ja join kaksi drinkkiä, pari kuukautta myöhemmin kävin paikallisessa ison suomalaisen seurueen kanssa (paikalla olivat silloin Jussin sisko, serkku ja useampi työkaveri) ja join yhden drinkin. Ei kovin vilkasta iltaelämää, mutta tänään liippasi läheltä. Jussi toimi lastenvahtina ja Minna ja Laura hilpaisivat liikenteeseen, ihan sananmukaisesti. Korkokengillä ja huulikiillolla varustautuneet neidot eivät istahtaneet mihinkään, hetkeksikään, vaan kävelivät ensin Smith Streetin ja sitten Court Streetin koko Carroll Gardens-Cobble Hill-matkalta. Surkeaa biletoimintaa, mutta kiva juttelulenkki.
Uutisia teatterilavalta: tänäkeväinen Death of a Salesman esitettiin tänään viimeistä kertaa Broadwaylla. Loppuunmyydylle katsomolle tietenkin, huippuohjauksen ja huippupääosanesittäjän lisäksi teatteriväki haluaa nähdä kauppamatkustajan toista poikaa esittävän Andrew Garfieldin, heinäkuussa ensi-iltaan tulevan Spiderman-elokuvan sankarin. Kaveri komeilee joka toisen lehden kannessa ja lienee osasyy Death of a Salesmanin jäähyväisnäytöksen Broadway-ennätykseen: kalleimmat liput maksoivat lähes 500 dollaria, enemmän kuin minkään puhenäytelmän lippu koskaan. Nyc Orava haluaa muistuttaa, että aikaamme seuraavana kulttuuripariskuntana olemme nähneet näytelmän jo aikaa sitten, ja tärkeimpänä, että Andrew Garfield lainasi minulta kynää. Viimeisestä voisi melkein soittaa Seiskaan (toki vasta sen Spidermanin ensi-illan jälkeen, jotta suomalaiset juorutoimittajat ovat ajan tasalla), tavallaanhan minulla ja Andrew'lla on suhde. Miehethän saattavat pokkana laskea "varmaksi" naisen, joka esimerkiksi katsoo edes vähän silmiin baarissa - no, Andrew kyllä katsoi kurrea.
Aivan parasta NYC-Oravaa!!!:
VastaaPoista"tavallaanhan minulla ja Andrew'lla on suhde."
Jos sulla onkin kurjaa sieltä lähteä, niin kyllä meistä on kiva saada sut kotiin! :)
/Anu