Äitienpäivän vietto toukokuun toisena sunnuntaina alkoi Yhdysvalloista vuonna 1907 (Suomeen päivä rantautui kymmenisen vuotta myöhemmin) ja kansallinen juhlapäivä se on ollut täällä vuodesta 1914. Minna herätettiin ensimmäiseen äitienpäivään New Yorkissa laululla, Rasmus ojensi tekemänsä valloittavan kortin ja Jussi kauniin kaulakorun. Kukat rouva oli valinnut itselleen jo edellisenä päivänä.
 |
| Hyvää äitienpäivää, Minnan ihana pionikimppu |
Aamu ei olisi ihastuttavammin voinut aueta, mutta loppupäivään livahti epäonnea. Luulimme myöhästyvämme reippaasti Red Hookista varatusta brunssiravintola Kevinista, koska rekka pukkasi poikittain tielle ja jäädytti liikenteen, myös Volkswagenin ja meidät. Ravintolasta, joka on suljettu ei voi kuitenkaan myöhästyä - ehdittyämme paikalle luimme Kevinin ovesta selvän viestin: Closed. Jännittävää. Olivat sitten unohtaneet ilmoittaa pöydän varanneelle Jussille, etteivät tulekaan duuniin. Pakottava syy (sairas kokki) tai ei (lorvikatarri), puhelinsoitto olisi ollut paikallaan. Onneksi viereinen ravintola Hope & Anchor otti meidät avosylin asiakkaiksi ja hetken odottamisella saimme ikkunapöydänkin.
 |
| Äiti ja poika |
Sunnuntai jatkui Minnan toivomassa kohteessa, The Bronxin City Islandissa - muutaman mutkan kautta. Ajomatka kulmiltamme saarelle kestää tunnin verran, kartan mukaan. Me istuimme aurinkoisena päivänä kuitenkin neljä tuntia Volkswagenissa ja jouduimme myös väärään osavaltioon, New Jerseyhyn, koska perheen autonkuljettaja päätti olla säästäväinen ja varoa tietullillisia ja siltamaksullisia reittejä. Eksyminen meinasi maksaa koko päivän, sillä New Jerseysta ei ihan helposti ajettukaan pois, äitienpäiväruuhka New Yorkin suuntaan oli hirmuinen. Ja tietenkin New Jerseysta Manhattanille johtavalla sillalla on tullimaksu, suurempi kuin ne, jotka Jussi halusi välttää. Omapäinen ajosuunnitelma koitui siis tunnollista kartanlukua kalliimmaksi niin rahallisesti kuin ajallisesti.
The Bronxiin päästyämme käväisimme luonnonkauniissa, vehreässä Riverdalessa katselemassa mitä isolla rahalla saa. Täällä pohjoisimmassa osassa New Yorkia, Hudson Riverin rannalla on upeita varakkaan väen taloja ja kartanoita; alueella ovat eläneet muun muassa Kennedyt. Rauhallisessa Riverdalessa ei uskoisi olevansa rankasta maineestaan tunnetussa mustien ja latinoiden piirikunnassa, hip hop -musiikin syntysijoilla - kaupunginosa näyttää enemmänkin valkoisten eläkeläisten paratiisilta.
Illaksi viimein herttaiseen City Islandiin, pikkuisen sillan päähän The Bronxin mantereesta. New Englandin rannikon tunnelmaa henkivä, neljän tuhannen asukkaan saari on vain yhden kilometrin levyinen ja reilun kahden kilometrin pituinen, mutta siellä saa helposti kulutettua yhden leppoisan päivän. Saarella on söpöisiä puutaloja ja useita kalaravintoloita ja sen pienvenesatamissa voi ihastella kauniita purjealuksia. Päivänpaisteisen äitienpäivän kunniaksi saaren väkiluku varmaankin moninkertaistui ja sen kaduilla tepasteli ja ruokapaikoissa istui kansa juhlavaatteissaan (yleensä tänne kai tullaan varvastossuissa ja sortseissa). Mekin nautimme illallisen saarella, mukavassa Black Whalessa. Kotiin ehdimme juuri ennen pimeää, nyt eksymättä.
 |
| City Island, Black Whale -ravintola |
 |
| Herttainen City Island |
 |
| Tässä kodissa juhlitaan ja rakastetaan äitiä |
Kommentit
Lähetä kommentti