Sunnuntai alkoi kirkonmenoilla - ei kuitenkaan laimealla luterisella, vaan gospelilla terästetyllä baptistisella. Menimme koko porukka, myös Outi ja Helmi, aamukymmeneksi Bedford-Stuyvesantin Friendship Baptist Churchiin.
 |
| Friendship Baptist Churchin rakennus on tehty vuonna 1910 Shriner's Templeksi (shrinerit ovat jonkin sortin vapaamuurareita), se on toiminut myös synagogana ja baptistiseurakuntaa se on palvellut vuodesta 1966 |
Heti ovella meidät otettiin sydämellisesti vastaan. Täällä eivät turistit vaivaa, kuten Harlemin täyteen ahdetuissa gospel-pyhätöissä ja suomalaisista vieraista oltiin hyvin kiinnostuneita. Jumalanpalveluksen aikana meidät toivotettiin useammankin kerran tervetulleiksi ja lopuksi halattiin. Eihän moisesta voinut kuin liikuttua (uskoon emme sentään tulleet). Kokemus oli kaiken kaikkiaan hieno, pastori taitava puhuja ja musiikkiesitykset nostivat ihon kananlihalle ja silmäkulmiin kyyneleet. Ja seurakunnan meininki kuin elokuvista: väki vastasi pastorille niin huudahduksin, nyökytyksin kuin taputuksin ja tanssi gospelin tahdissa.
Mustien kirkot ovat olleet vahvasti mukana afroamerikkalaisten kansalaisoikeusliikkeessä ja tasa-arvovaatimuksissa ja perinne näkyy yhä: Friendship Baptist Churchin pastorin saarna oli varsin yhteiskunnallinen ja korosti yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. Nyc Orava nyökkää.
Sanan jälkeen soppaa eli brunssille Bed-Stuyn Black Swan -ravintolaan. Hyvännäköinen paikka ja maittavaa ruokaa, aivan kuten seitsemän kuukautta sitten, kun perheen isä toi vaimon ja pojan tänne ensimmäisenä yhteisenä Ison Omenan aamuna.
 |
| Rasmuksen tonnikalasalaatti Black Swanissa |
 |
| Seinämaalaus Bed-Stuyssa |
 |
| Hipsterit (joista eräs haluaa näyttäytyä naisten kukkakuosissa pitkissä kalsareissa) ovat löytäneet Bed-Stuyn trendikkäimmän pikkuleipomon |
Bedford-Stuyvesantissa Rasmus vapautettiin sunnuntaikierrokselta ja poika sai ajaa metrolla kotiin. Me muut kuljimme kauniiseen Fort Greeneen, Jussin suosikkikaupunginosaan. Sen rennossa tunnelmassa jäyhempikin valkoinen vapautuu, jopa viestinnän asiantuntija. Täällä on myös silmäniloa, Brooklynin makeimmin pukeutuneet nuoret ja todennäköisesti koko kaupungin tyylikkäimmät miehet kulkevat Fort Greenen asfaltilla.
 |
| Fort Greenen kadulla myytiin tuoreista, vasta puristetuista hedelmistä ihania juomia (kaveri pistää juuri sokeriruo'osta mehut pihalle). Mekin halusimme |
 |
| Mitkä virkistykset, Helmillä sokeriruoko- ja Nyc Oravalla kookosjuoma (paras ikinä) |
Iltapäivän vietimme Manhattanin porvarillisessa sylissä. Upper East Siden niin sanottua Museum Milea on sahattua useasti, mutta vasta tänään astuimme Guggenheim Museumiin. Frank Lloyd Wrightin suunnittelma ja vuonna 1959 valmistunut museorakennus on huikea, itsessään taideteos. Valitettavasti museon taidetarjonta oli tänään pettymys. Puolet tiloista oli suljettu, peruskokoelmasta oli nähtävillä vain parisenkymmentä maalausta eikä kuuluja spiraalimaisia käytäviä päässyt lainkaan kulkemaan, koska museoon valmisteltiin uutta näyttelyä.
 |
| Guggenheim Museum |
Upper East Sidelta hyppäsimme linja-autoon ja huristimme sillä alas Flatiron Districtille saakka. Se oli loistava sightseeing-ajelu vasta kaksi vuorokautta kaupungissa viettäneille Outille ja Helmille. Flatiron Districtin kupeessa, Madison Square Parkissa seisoi loistoyllätys, syksystä tutut ruokaviikot ovat täällä taas. Kymmenistä kojuista saa ostaa pikkurahalla syötävää, niin teimme mekin, jo nälkäiset.
 |
| Madison Square Parkin ruokaviikkoja somistavat Marimekon päivänvarjot ja pöytäliinat |
Kommentit
Lähetä kommentti