Monsieur Jussi

Viestinnän asiantuntijaa haastateltiin keskiviikkona YK:n ranskankieliseen lehteen. Haastattelu tehtiin englanniksi, mutta kirjoitettiin ja julkaistiin ranskaksi. Jussi sai tekstin luettavakseen eikä tietenkään ymmärtänyt siitä mitään - vuoden kieliopinnot yliopistossa noin 20 vuotta sitten eivät tässä kohdin auttaneet - mutta siitä viis, niin elegantilta juttu näytti. Koskaan aiemmin eivät omat sanat ole kuulemma vaikuttaneet yhtä hienoilta ja tärkeiltä kuin nyt, ranskaksi. Vaikka koko juttu olisi puuta heinää, Jussi myhäilisi tyytyväisenä - hän oli vaikuttunut itsestään. Vaimon kysyessä mikä viestinnän asiantuntijan titteli on ranskaksi, mies vastasi: "En muista, mutta aika eroottiselta se kuulosti". No, media- ja viestintäalaahan sanotaan seksikkääksi (mitä kummaa se ikinä tarkoittaakaan), ehkä se nyt tuli todistetuksi.

Äiti ja poika viettivät viikon perinteisen yhteisen iltapäivän, keskiviikkoisinhan Rasmus pääsee koulusta jo puolen päivän jälkeen. Menimme lounastamaan Smith Streetille, erinomaiseen kasvisravintola Wild Gingeriin - ihanaa aasialaista ruokaa, tänne uudelleen. Sitten shoppailemaan Brooklyn Downtownin kauppakadulle Fulton Mallille, poika sai kesävaatteita Gapin outlet-myymälästä ja farkut Macylta. Vaikkei miljöö vedäkään vertoja Manhattanin hulppeille ostosalueille ja tavarataloille, lapsen kanssa täällä on mukavampaa ja väljempää. Brooklynin Macylla melkein luulee omistavansa koko kaupan, niin hiljaista siellä on, ei jonoa sovituskoppeihin, ei kassoille. Eikä Fulton Mallin riemunkirjavan menon seuraaminen hullumpaa ole; Manhattanin Fifth Avenuella kopistelee nahkapohjaisilla kengillään tyylikkäämpää väkeä (paitsi turistit lenkkareissaan), mutta täällä on takuulla mielenkiintoisempaa hiihtäjää liikkeellä (eikä turisteja). Tätä sekalaista seurakuntaa jäimme kadunvarren penkille ihmettelemään Shake Shackin (joka monien manhattanilaisravintoloiden tapaan on tullut Brooklyniin) superhyvien pirtelöiden kanssa.

Ravintola Wild Ginger

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen koulupäivä

Kuva
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Lue lisää

Amerikkalainen luottokortti

Kuva
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Lue lisää

Kylmää ja sadetta

Kuva
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Lue lisää