VIP
Nyc Orava pääsi lauantaina Dooney & Bourken VIP-iltapäivään Upper East Sidelle, Madison Avenuen ja Fifth Avenuen kulmille. Tilaisuuteen kutsuttiin alkujaan Jussi, hänen nimensä rekisterissä on joululahjahankinnan (se ihana laukku) ansiosta, mutta mies toki ilmoitti vaimon sinne puolestaan.
Aivan Dooney & Bourken lähellä huomasin Teuscherin suklaapuodin. Tätä sveitsiläistä laatua olimme saaneet kerran maistaa vieraisilla ja kun sitä nyt oli nenän edessä saatavilla, altistuin houkutukselle, astuin sisään ja tulin ulos yhdeksän konvehdin kanssa - 25 dollaria köyhtyneenä. On suklaalla hintaa, onneksi ei tehnyt enempää mieli. No, yläkaupungilla kun ollaan, niin hienostellaan sitten. VIP-tilaisuus oli melko arkinen, ei Madonnaa, ei samppanjaa, pieniä suolaisia ja makeita sekä boolia kyllä. Kauniita laukkuja kuitenkin ja kaikista neljäsosa hinnasta pois iltapäivän ajan. Söpöintä oli pieni lahja: nätti kukkaro, josta löytyi erilaisia tarjouskuponkeja kanta-asiakkaille seuraaviin ostoksiin.
Kotimatkalla maistoin ensimmäisen kerran amerikkalaisten suosikkia "jäädytettyä jogurttia". Aika hyvää, melkein pehmisjäätelöä, mutta - yllätys, yllätys - vähän jogurttimaisempaa, ei kovin makeaa.
Kotona odottivat vieraat. Kaupungissa visiteerasi Suomesta, Jussin työpaikalta kaksi leidiä ja tottahan aina kotimaan väkeä on mukava tavata. Alkuun meillä lasilliset New Yorkille ja sitten vastapäiseen Lucaliin. Jussi kävi jo viiden aikaan kyselemässä pöytää, se oli riittävän aikaista (vaikkei pitäisi edes olla mahdollista, koska paikka ei ole silloin auki - Lucalilla on ihan omat tavat) ja tilaa löytyi viidelle hengelle seitsemäksi. Oman pullon ravintola kun on, otimme kuoharin mukaan. Lucali ei petä koskaan, pizza on parasta ja tunnelma mitä hurmaavin. Aina loistava valinta vieraille ja mukavinta tietenkin, että se on meidän kortteliravintolamme, alle 150 askeleen päässä.
Jussi jatkoi työtovereidensa kanssa Brooklyn Heightsiin, Manhattanin valot odottavat jokaista matkaajaa. Sieltä mies meni vielä amerikkalaisen DSD-kollegansa 30-vuotissyntymäpäiville. Kutsu oli avec, mutta Minna jäi Henry Streetille Rasmuksen kanssa, ei taaskaan äidin sydän hennonnut laittaa poikaa yksin yöpuulle. Tietenkin teki mieli lähteä Jussin matkaan ja vallan reilu oli miehen tekstiviesti paikan päältä: "Sä haluaisit olla täällä". Juhlatila oli kuulemma upea, Filippiinien lähettilään residenssi Upper East Sidella ja bileet siistit tiskijukkineen, kauniita, tyylikkäitä ihmisiä juhlimassa kaikkialta maailmasta. Onneksi olen jo sata, eikä garderoobistani olisi löytynyt mitään makeaa päällepantavaakaan, joten ei ota niin paljon pannuun kotiin jääminen. Sitä paitsi eihän Nyc Oravaa olisi ennen aamunkoittoa saanut moisista partyista ulos - eikä sellainen perheelliselle sopisi.
Rasmuksen kanssa naposteltiin ei kullan, mutta hopean hintaiset suklaakonvehdit (tarkoitus oli jakaa ne kolmisin, mutta perheen isä jäi nyt ilman), suussasulavia olivat. Jännitettiin myös Knicksin matsia, ryhmällä kulkee taas hyvin, valmentajan vaihto teki hyvää. Joukkue on kamalan tappioputkensa jälkeen pelannut seitsemän ottelua, joista kuusi voitokasta; tänään kaatui Detroit Pistons. Nyc Oravahan vaikuttaa ihan fanilta.
Aivan Dooney & Bourken lähellä huomasin Teuscherin suklaapuodin. Tätä sveitsiläistä laatua olimme saaneet kerran maistaa vieraisilla ja kun sitä nyt oli nenän edessä saatavilla, altistuin houkutukselle, astuin sisään ja tulin ulos yhdeksän konvehdin kanssa - 25 dollaria köyhtyneenä. On suklaalla hintaa, onneksi ei tehnyt enempää mieli. No, yläkaupungilla kun ollaan, niin hienostellaan sitten. VIP-tilaisuus oli melko arkinen, ei Madonnaa, ei samppanjaa, pieniä suolaisia ja makeita sekä boolia kyllä. Kauniita laukkuja kuitenkin ja kaikista neljäsosa hinnasta pois iltapäivän ajan. Söpöintä oli pieni lahja: nätti kukkaro, josta löytyi erilaisia tarjouskuponkeja kanta-asiakkaille seuraaviin ostoksiin.
Kotimatkalla maistoin ensimmäisen kerran amerikkalaisten suosikkia "jäädytettyä jogurttia". Aika hyvää, melkein pehmisjäätelöä, mutta - yllätys, yllätys - vähän jogurttimaisempaa, ei kovin makeaa.
 |
| Frozen Yogurt (marjojen ja hedelmien peitossa tosin) |
Jussi jatkoi työtovereidensa kanssa Brooklyn Heightsiin, Manhattanin valot odottavat jokaista matkaajaa. Sieltä mies meni vielä amerikkalaisen DSD-kollegansa 30-vuotissyntymäpäiville. Kutsu oli avec, mutta Minna jäi Henry Streetille Rasmuksen kanssa, ei taaskaan äidin sydän hennonnut laittaa poikaa yksin yöpuulle. Tietenkin teki mieli lähteä Jussin matkaan ja vallan reilu oli miehen tekstiviesti paikan päältä: "Sä haluaisit olla täällä". Juhlatila oli kuulemma upea, Filippiinien lähettilään residenssi Upper East Sidella ja bileet siistit tiskijukkineen, kauniita, tyylikkäitä ihmisiä juhlimassa kaikkialta maailmasta. Onneksi olen jo sata, eikä garderoobistani olisi löytynyt mitään makeaa päällepantavaakaan, joten ei ota niin paljon pannuun kotiin jääminen. Sitä paitsi eihän Nyc Oravaa olisi ennen aamunkoittoa saanut moisista partyista ulos - eikä sellainen perheelliselle sopisi.
Rasmuksen kanssa naposteltiin ei kullan, mutta hopean hintaiset suklaakonvehdit (tarkoitus oli jakaa ne kolmisin, mutta perheen isä jäi nyt ilman), suussasulavia olivat. Jännitettiin myös Knicksin matsia, ryhmällä kulkee taas hyvin, valmentajan vaihto teki hyvää. Joukkue on kamalan tappioputkensa jälkeen pelannut seitsemän ottelua, joista kuusi voitokasta; tänään kaatui Detroit Pistons. Nyc Oravahan vaikuttaa ihan fanilta.
Kommentit
Lähetä kommentti