The Museum of Modern Art
Rasmuksella ei ollut perjantaina pääsiäisloman takia bändikoulua, joten Nyc Orava ja poikanen olivat illan velvollisuuksista vapaita. Rasmus halusi jäädä kotiin, mutta Nyc Orava lähti Manhattanille treffaamaan puolisoa. Matkalla löysin viimein uudet aurinkolasit, vähän isot, mutta ihan mukiinmenevät (eivät tietenkään yhtä ihanat kuin ne anastetut).
Perjantai-iltaisin The Museum of Modern Artiin pääsee ilmaiseksi sisään, tarjousta kannattaa hyödyntää, jos vain aikatauluun sopii - ja tänään meille sopi (viestinnän asiantuntija tosin saapastelee YK:n kortilla MoMA:aan aina maksutta). MoMA on upea museo. Sen peruskokoelmiin kuuluu taidetta 1800-luvun lopulta tähän päivään. Taulujen, veistosten, valokuvien ja erilaisten installaatioiden lisäksi museossa on mielenkiintoinen arkkitehtuuria ja muotoilua esittelevä osasto.
Aloitimme illan museon viehättävästä veistospuutarhasta. Ilma helli niin, että ulos olisi mielellään jäänyt istuskelemaan, mutta aika riensi ja taidesalit kutsuivat.
Sisällä katsoimme ensimmäiseksi erikoisnäyttelyt, Diego Riveran muraalit (esillä 14.5. asti) sekä valokuvaaja Cindy Shermanin tuotantoa laajasti esittelevän retrospektiivin (esillä 11.6. asti). Jälkimmäisen töitä en juuri ole kuin muutamia lehtikuvissa ja postikorteissa nähnyt, enkä tiennyt mitä odottaa näyttelyltä. Samapa se, koska mitään tällaista en olisi osannut arvata. Valokuvat ovat aivan mahtavia: kauniita, surullisia, hauskoja, koskettavia, jokunen hämmentäväkin. Tajuttoman hienoja. Nyc Orava nostaa isosti peukkua.
Sherman hurmasi niin, että muissa saleissa piti jo vähän kiirehtiä emmekä muotoiluosastolle ennättäneet lainkaan, se jää seuraavaan kertaan. Aikaa siis kannattaa MoMA:aan varata, vaikka se melko inhimillisen kokoinen onkin.
Vain parin korttelin päässä MoMA:sta löytyy Robert Indianan New Yorkiin sijoitettu LOVE-patsas, senkin katsastimme tänään. Ihanahan se on täälläkin, mutta Philadephiassa huomattavasti kauniimmalla paikalla ja näyttävämmin esillä.
Toissaillan sähkökatkoksesta on selvitty, torstaiaamuna sulakenappula totteli ja elämme taas nykyaikaa. iPad oli kuitenkin edelleen jumissa, joten menimme Fifth Avenuen Apple Storeen selvittämään asiaa. Kun taitamattomille annetaan uusinta tekniikkaa, käy juuri kuten meille eli kone lopettaa yhteistyön. Perheen pojat ovat ladanneet puolen vuoden aikana iPadiin kaikenlaisia ohjelmia, mutta niitä ei ole koskaan sammutettu. Kaikki kymmenet sovellukset ovat pyörineet kuukausitolkulla ja viimein kone väsähti ja jämähti. Emme siis ole osanneet käyttää arvokasta laitettamme (korjaan: Nyc Oravan laitetta). Apple Storen kaverit saivat iPadin tietysti taas rullaamaan ja olimme jo pois lähdössä, kun muistimme kysyä pienestä korjaushommasta. Jo ensimmäisellä New Yorkin viikolla Rasmus pudotti vahingossa iPadin lattialle ja sen lasiin tuli hento halkeama - ei haittaa työskentelyä, mutta on kauneusvirhe. Ajattelimme, että ehkäpä lasin voisi vaihtaa, täällä sen luulisi olevan siedettävän hintaista. No, lasia ei vaihdettu, vaan koko laite. Saimme ihkauuden iPadin matkaamme - hinta nolla dollaria. Aika hyvä takuu. Ja mieli.
 |
| Joku turisti, jolle Nyc Oravan uudet aurinkolasit sopivat melkein paremmin kuin omistajalleen (ei hassummalta näytä tuo takana kulkeva kaverikaan...) |
Aloitimme illan museon viehättävästä veistospuutarhasta. Ilma helli niin, että ulos olisi mielellään jäänyt istuskelemaan, mutta aika riensi ja taidesalit kutsuivat.
 |
| Picasson vuohi ilahduttaa |
Sherman hurmasi niin, että muissa saleissa piti jo vähän kiirehtiä emmekä muotoiluosastolle ennättäneet lainkaan, se jää seuraavaan kertaan. Aikaa siis kannattaa MoMA:aan varata, vaikka se melko inhimillisen kokoinen onkin.
Vain parin korttelin päässä MoMA:sta löytyy Robert Indianan New Yorkiin sijoitettu LOVE-patsas, senkin katsastimme tänään. Ihanahan se on täälläkin, mutta Philadephiassa huomattavasti kauniimmalla paikalla ja näyttävämmin esillä.
Toissaillan sähkökatkoksesta on selvitty, torstaiaamuna sulakenappula totteli ja elämme taas nykyaikaa. iPad oli kuitenkin edelleen jumissa, joten menimme Fifth Avenuen Apple Storeen selvittämään asiaa. Kun taitamattomille annetaan uusinta tekniikkaa, käy juuri kuten meille eli kone lopettaa yhteistyön. Perheen pojat ovat ladanneet puolen vuoden aikana iPadiin kaikenlaisia ohjelmia, mutta niitä ei ole koskaan sammutettu. Kaikki kymmenet sovellukset ovat pyörineet kuukausitolkulla ja viimein kone väsähti ja jämähti. Emme siis ole osanneet käyttää arvokasta laitettamme (korjaan: Nyc Oravan laitetta). Apple Storen kaverit saivat iPadin tietysti taas rullaamaan ja olimme jo pois lähdössä, kun muistimme kysyä pienestä korjaushommasta. Jo ensimmäisellä New Yorkin viikolla Rasmus pudotti vahingossa iPadin lattialle ja sen lasiin tuli hento halkeama - ei haittaa työskentelyä, mutta on kauneusvirhe. Ajattelimme, että ehkäpä lasin voisi vaihtaa, täällä sen luulisi olevan siedettävän hintaista. No, lasia ei vaihdettu, vaan koko laite. Saimme ihkauuden iPadin matkaamme - hinta nolla dollaria. Aika hyvä takuu. Ja mieli.
Kommentit
Lähetä kommentti