The Black Keys

New Yorkissa on suloisen lämmintä, jatkuisipa tämä loputtomiin. Takatalvi on kuulemma kuitenkin kaupungissa ihan mahdollista maaliskuussa, mutta ei tänä vuonna, pliis.

Aurinko houkuttelee meren ääreen, Nyc Orava karkasi Ala-Manhattanille, South Street Seaportille. Kävimme täällä ennen joulua, Brooklyn Bridgen käveltyämme, mutta kyllä vanha satama-alue on parhaimmillaan kesäilmalla. Paikka on upea, kunhan hieman loittonee turistivirroista.

Nyc Orava on ravannut siihen tahtiin Manhattanilla, että matkailijoiden liikkeet ovat tulleet tutuiksi. Tammi-helmikuussa kaupungissa oli vielä väljää, maaliskuun alusta kaupunki on hiljalleen täyttynyt eurooppalaisista, japanilaisista ja amerikkalaisista. Turistin kurre tunnistaa hohtavista tennareista ja Abercrombie & Fitchin paidoista - ne taitavat olla useimpien ostoslistalla. Italialaiset erottuvat tyylikkyydellään ja muualta kuin itärannikolta tulleet amerikkalaiset tyylittömyydellään. Japanilaiset eivät enää liiku isoissa ryhmissä, kuten vuosia sitten, enemmänkin pariskuntina. New Yorkissa näyttää matkailevan paljon nuoria aikuisia ja aika lailla myös perheitä. Lomat eivät ainakaan amerikkalaisilla pitkiä ole, joten "pakolliset" nähtävyydet ravataan rivakasti. Ala-Manhattanilla parveillaan Battery Parkissa, Charging Bullin patsaalla, WTC:n luona, Wall Streetilla sekä South Street Seaportilla. Wall Streetille väki tulee Trinity Churchin kautta ja kuvauttaa itsensä sekä Federal Hallin sekä pörssin edessä. Vain osa kävelee Wall Streetia pidemmälle ja harva kadun loppuun asti East Riverin rantaan, vaikka pituutta ei kadulla juuri ole, siitä suoriutuu kymmenessä minuutissa.

Kyllä kannattaisi kävellä, se on mukavin reitti East Riverin äärellä sijaitsevalle South Street Seaportille. Wall Streetin loppupäässä aukeaa kaunis rantaviiva, East River Waterfront Esplanade. Esplanadea kun kulkee hetken pohjoiseen, vastaan tulee South Street Seaport.

East River Waterfront Esplanadella Wall Streetin ja muu Financial Districtin bisnesväki levähtää ja syö lounaseväitään. Vasemmalla Brooklyn Bridge ja South Street Seaport

Rannalla on mainio "näköalakonttori"

Ei hullumpi toimisto

South Street Seaportin päälaiturialue, Pier 17 on lähinnä turistien suosima kolmikerroksinen kauppakeskus, josta saa matkamuistoja ja jonne ei kannata jäädä syömään. Kauppakeskuksen parvekkeelta on kyllä hienot maisemat, mutta vielä parempi katselupaikka komeilee vieressä, Pier 15. Se on viime heinäkuussa avattu suuri laituri, josta näkee esteettömästi Brooklyniin ja tietenkin Brooklyn Bridgen. Ja kun selkänsä kääntää Brooklynille, Ala-Manhattanin pilvenpiirtäjät tulevat aivan liki. Pier 17. ja Pier 15. välissä kelluu vanhoja, kauniita purjelaivoja ja Pier 15 jää sen verran sopivasti turistien reitistä sivuun ja purjelaivojen piiloon, että tänään, mahdottoman kauniina päivänä siellä makoili lähinnä paikallisia. Ehkäpä myös Pier 17 terassit houkuttelivat janoisia, Pier 15 kun on vain chillailumesta, sinne kivutaan omien eväiden kanssa.

Makea Pier 15, edessä Brooklyn

Viitsivätköhän nämä kaverit enää konttorille lähteä?

Oli täällä muitakin kuin pukumiehiä ja joku jo paidattakin

Pier 15  ja Financial District. Vaalea "Wedding Cake" on Wall Streetin viimeinen rakennus

South Street Seaportin vanhoja purjelaivoja

Matkailijat tulevat tavallisesti South Street Seaportille alueen pääkadun Fulton Streetin kautta. Nyc Orava kirjoitti jo syksyllä Fulton Streetilla ja sen muutamilla poikkikaduilla olevista kaupoista, ihan kelpo myymälöitä. Ruokapaikkoja sen sijaan kannattaa etsiä vähän kauempaa; Fulton Streetin vanhat satamarakennukset on remontoitu mukavan näköisiksi, mutta niissä toimivat ravintolat ovat turistirysiä, aivan kuten rannan kauppakeskuksenkin. Kun viitsii vähän eksyä Fulton Streetilta, löytää vallan ihastuttavia ja laadukkaita kuppiloita, harmi, että niin monen turistin askel on kiireinen ja suora.

Väki tulossa South Street Seaportin laiturialueelta Pier 17, kulku jatkuu suoraan Fulton Streetille

Fulton Streetin Titanic Memorial Lighthouse. Titanicin oli määrä saapua New Yorkiin, laivan uppoamisesta tulee 15.4. kuluneeksi 100 vuotta

South Street Seaportin kortteleissa on vielä jälkiä vanhasta satama-alueesta ja kalatoreista

Satamarakennukset on restauroitu vanhaa kunnioittaen

Hieno seinämaalaus kaupungin sähkölaitoksen, Con Edisonin talossa

South Street Seaportin kivoin kahvila

Ja varmaankin paras ravintola. Vaatimattomassa ja jo vähän ränsistyneessä puutalossa sijaitsee arvostettu Bridge Cafe, vuosimallia 1794. Se on kaupungin vanhin edelleen palveleva ruokapaikka

Bridge Cafe on nimensä veroinen, se sijaitsee Brooklyn Bridgen kainalossa

Töistä päästyään Jussi liittyi vaimonsa seuraan. Kävelimme South Street Seaportista Civic Centerin kautta läntiselle Ala-Manhattanille, Tribecaan. Sieltä löytyvät Manhattanin kärjen ja osin koko kaupungin parhaat ravintolat. Vauraan ja tyylikkään alueen ruokapaikat ovat kalliita, me tyydyimme vaatimattomampaan, Cafe Benvenuton sandwicheihin ja olimme mielissämme, niin maittavia olivat. Pieni tankkaus oli tarpeen, sillä seuraavat tunnit vietettiin konsertissa Midtownissa, Madison Square Gardenissa: The Black Keys ja lämmittelijänä brittiyhtye Arctic Monkeys.

Konsertti oli loppuunmyyty, MSG vetää sellaiset 20 000 katsojaa. Me ja he kaikki olivat varmasti onnellisia, niin tajuttoman hyvä Black Keysin keikka oli. Nörtin näköiset Ohion pojat pistivät pari tuntia parastaan, juurevaa soundia, tarttuvia kappaleita, tämä oli rock-konsertti isolla ärrällä. Bändi on kaiketi kiinnitetty kesällä Helsingin Flow Festivaliin, en voi kuin kehottaa lippujen ostoon.

Yleisö oli aika nuorta, mutta emme me ihan senioreita sentään olleet. Yleisö oli myös erittäin mukana, heti alusta lähtien. Konserttikäyttäytyminen oli jossain määrin jännittävää. Olutta nautittiin kohtuullisen paljon, se onkin sallittua, alkoholia oli myynnissä, mutta jengi myös pisti tupakaksi - se ei ole sallittua (New Yorkissahan ei ole pian vuoteen saanut polttaa missään julkisissa tiloissa, ei edes ulkona puistoissa). Melko nopeasti MSG:ssa leijui myös joku ihan muu kuin perinteisen tupakin tuoksu, sätkät kiersivät aivan silmiemme alla ja tulitikut ja stendarit loistivat pimeässä salissa - yleisö ei juuri vartijoista piitannut. Tarinan mukaan eräs vanhempi kerran nuoria varoitti: älkää haistelko huumeita. Mitä ikinä sillä tarkoittikaan, niin tänä iltana Nyc Orava ja Jussi haistelivat ihan kunnolla. Poika oli onneksi kotona, muuten lapsoselle olisi selvinnyt, että ne viimeksi nähdyt amerikkalaiset nuorisoelokuvat ovat totta.