Washington D.C.

Yhdysvaltain pääkaupunki Washington D.C. on metka paikka, se ei kuulu mihinkään osavaltioon, vaan on oma yksittäinen kaupunkinsa (Washingtonin osavaltio, joka sijaitsee aivan toisella puolella maata ei liity pääkaupunkiin sen enempää kuin mikään muukaan osavaltio). Washington D.C. muodostaa suoraan maan kongressin alaisen Columbian piirikunnan (siitä kirjainlyhenne D.C., District of Columbia), jolla on rajoitettu itsehallinto, Yhdysvaltain kongressilla on ylin päätäntävalta kaupungissa ja se voi kumota paikallisia lakeja. Löyhähkön keskushallinnon ja varsin itsenäisten osavaltioiden maassa washingtonilaiset ovat hyvin erilaisessa asemassa kuin muut amerikkalaiset, heillä ei ole edes äänivaltaista edustajaa kongressissa. Presidentinvaaleissa parat ovat saaneet äänestää vasta 50 vuotta, ei ihme, etteivät kaupunkilaiset ole asemaansa ihan tyytyväisiä. Täällä rekisterikilvissä lukeekin "Taxation Without Representation" - vastalause sille, että valtiolle on maksettava veroa, mutta kongressissa ei saa ääntään kuuluviin.

Washingtonissa on noin 600 000 asukasta, mutta määrä kohoaa arkisin yli miljoonaan kaupunkiin saapuvien työmatkalaisten takia. Työntekijöitä kaupungissa tarvitaankin. Täällä ovat Valkoinen talo, kongressi ja maan korkein oikeus. Ylimmän valtionhallinnon lisäksi kaupungissa toimivat niin Maailmanpankin kuin Kansainvälisen valuuttarahaston päämajat sekä liuta muita tärkeitä toimistoja (muun muassa yli 170 ulkomaiden suurlähetystöä).

Siisti, mutta tavallisen tylsä ja iso ketjuhotellimme tarjoaa erinomaisen buffet-aamiaisen (toisin kuin Philadelphian kiva boutique-hotelli, jonka aamupala oli lähinnä muovipussitetut croissantit), sillä jaksaa paneutua monumentaaliseen pääkaupunkiin. Siinä onkin tehtävää, tästä kaupungista eivät nähtävyydet lopu, aika kyllä, priorisointia tarvitaan. Hotellimme sijaitsee kävelymatkan päässä tärkeimmistä, ensimmäiseksi askeleet veivät Capitol Hillille kongressitalolle ja korkeimpaan oikeuteen. Capitol Hillilta länteen alkaa National Mall, suuri puistoalue, jonka varrella on lukematon määrä muistomerkkejä, patsaita ja museoita. Siellä seisoo myös Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin kunniaksi vuonna 1885 valmistunut maailman korkein obeliski. Neljä vuotta se sai olla myös maailman korkein rakennelma, sitten Eiffel-torni pisti paremmaksi.

Capitol, kongressitalo - televisiosta tuttu. Täällä kokoontuvat maan senaatti sekä edustajainhuone
Karttapojat katsovat, minne seuraavaksi. Rasmus halusi laittaa ylleen New York Rangers -hupparin ja tietenkin pojalle vähän kuittailtiin, koska tänään pelattiin Rangers - Washington Capitals -lätkämatsi. Illalla oli sitten noloa hupparin kanssa, Rangers nimittäin hävisi ottelun. Washingtonissa seurataan urheilua, New Yorkin ja Philadelphian tavoin se kuuluu niiden 12 amerikkalaisen kaupungin joukkoon, joilla on joukkue kaikissa maan neljässä merkittävimmässä ammattilaisliigassa
Supreme Court, korkein oikeus
Washington Monument
Albiino-orava
Oli jo aika tervehtiä presidentti Barack Obamaa ja hänen perhettään, jotka asuvat ihan lähellä Downtownissa Pennsylvania Avenuella, Valkoisessa talossa. White House on valmistunut vuonna 1800 ja kaikki presidentit Washingtonia lukuunottamatta ovat asuneet siellä. Obamaa emme tietenkään nähneet ja hänen residenssistäänkin vain pilkahduksen, turisteja oli niin valtavasti talon edessä aidan raoista kurkkimassa. Valkoiseen taloon pääsee kierrokselle, mutta me tajusimme hankalahkon järjestelyn liian myöhään: amerikkalaiset pyytävät osallistumislupaa oman osavaltionsa kongressiedustajalta ja ulkomaalaiset maansa Washingtonin suurlähetystöstä - parin päivän varoitusajalla se ei onnistu.

The White House, tämän lähemmäksi emme yltäneet. Kuvassa näkyy suurehko kyltti "Egg Dyeing", se liittyy presidenttiperheen pääsiäisperinteeseen, jolloin iso joukko kansalaisia pääsee Valkoisen talon pihalle muun muassa värjäämään munia
Presidentin virka-asuntoon emme astuneet, mutta läheisessä White House Visitor Centerissa käväisimme katsomassa talosta kertovan näyttelyn. Pramean hallintokierroksemme lopuksi nousimme kauniin Old Post Officen kellotorniin katselemaan pääkaupungin maisemia. Tornissa Nyc Orava ei löytänyt aurinkolasejaan. Kiireesti edelliseen paikkaan, White House Visitor Centeriin, muistin jättäneeni lasit sen naistenhuoneeseen. Turvamiehille selitin, että olin jättänyt ne toilettiin, olisiko joku ystävällinen ehkä tuonut omaisuuteni heille - ihmettelin miesten hymyilyä, Rasmus sitten selvensi äidilleen, että toilet on Amerikassa wc-pönttö, ei wc. En siinä hötäkässä muistanut puhua restroomista enkä bathroomista, joten luulivat minun pudottaneen lasini pönttöön.

Aurinkolaseja ei löytynyt, ei, vaikka muistin tarkkaan missä olin ne viimeksi nähnyt. Niinkin isänmaallisessa paikassa kuin White House Visitor Centerissa vieraili siis tänään joku kurja varas. Melko monta kirosanaa ja melkein pilalle mennyt päivä - Nyc Oravaa harmittaa vietävästi. Amerikassa voi aina haastaa jonkun oikeuteen, kenet kurre haastaisi? Visitor Centerin? Vähän tarkempaa asiakasprofilointia, please - jo olemassa olevan turvatarkastuksen lisäksi jotkut psykologiset testit voisivat olla paikallaan - toivoo hän, joka ei vieläkään ole täysin toipunut tapahtuneesta.

Old Post Office
Downtown Washington on aika tylsää toimisto- ja hallintorakennusten rypästä, joten hyppäsimme metroon ja matkasimme eläväisempään Old Cityyn, Dupont Circlelle. Yksi työssäkävijä perheessä -malli aiheuttaa jonkin verran budjettivajetta, joten illallista ei voitu ajatellakaan kaupungin ykkösravintolassa. Sellaiseen kuitenkin ajauduttiin, nimittäin kaupungin parhaaseen (ainakin ikkunassa esillä olevien diplomien mukaan) edulliseen ravintolaan, The Burger Jointiin. Pari pykälää paremmalla ja muutaman taalan kalliimmalla hampurilaisketjulla on ravintola myös New Yorkissa, mutta tänään maistoimme kehutun paikan antimia ensi kertaa. Ja hyvää oli, todella hyvää, nyt voidaan puhua hampurilaisista ei pikaruoasta. Pojat söivät tonnikala-, Minna kasvispurilaisen, erityisihania olivat bataattiranskalaiset.

Mainio puhallinorkesteri Downtown Washingtonin metroasemalla
Näistä me pidimme
Illaksi kävelimme Georgetowniin, Washingtonin kaiketi viehättävimmälle alueelle. Kauniita, matalia taloja, paljon pikkuisia ja vähän isompiakin putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita - vilkkaan pikkukaupungin tunnelmaa. Hengailua ja yhtään liioittelematta Nyc Oravan paras suklaajätski koskaan. Dolcezzan suloisia herkkuja ei New Yorkista saa, harmi.

Ihana jätskibaari

                                           Sievää ja vaurasta Washingtonia



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen koulupäivä

Amerikkalainen luottokortti

Kylmää ja sadetta