The Governors Ball
Lauantai aloitettiin Brooklynissa Mazzolan bageleilla ja sitä jatkettiin Queensissa, The Governors Ball -festareilla. Kolmipäiväinen tapahtuma on järjestetty New Yorkissa vuodesta 2011 ja esiintyjinä on aina ollut supertähtiä, kuten Ye (silloin vielä ihan tavallisesti Kanye West), Eminem ja Billie Eilish.
Festaripaikka oli baseballjoukkue New York Metsin kotistadionin Citi Fieldin valtava parkkialue, sinne päästiin tunnissa. Tuttu F-juna omalta metroasemalta Queensiin ja siellä Jackson Heightsissa vaihto 7-junaan. Ei tarvinnut miettiä siinä vaihtoasemalla, ollaanko oikeaan paikkaan menossa. Oli aika paljon nuorisoa festarirannekkeilla. Oltiin myös ainoat yli 30-vuotiaat. Tai ehkä yli 20-vuotiaat. Ei siinä mitään, oli silti snadisti jännä fiilis, että mihin tuli liput jo Suomesta ostettua. Meillä oli liput vain lauantaiksi, se oli just hyvä. Citi Fieldin parkkipaikka ei järin kutsuvalta festariareenalta kuulosta, mutta se oli laitettu aika kivasti, asfaltin lisäksi nurmikenttää ja erilaisia värikkäitä ja leikillisiä nurkkauksia - kuin sometukseen tehtyjä (ja niin tietty olivatkin). Ilman puita, maastonmuotoja ja merenrantaa koko viikonlopun (tai edes päivän) hengailuun alue kuitenkin oli - no, ankeahko, parkkialue on parkkialue. Ankeahko tarkoitti myös nopeasti nähtyä ja selkeää. Ruokakojut ja bajamajat, joita oli paljon, löytyivät heti ja jonotus kaikkialle vei vain muutaman minuutin.
Oli festareilla onneksi muitakin yli 30-vuotiaita. Niinkin käpyjä kuin me. Suomen eläkeiän ylittäneitä vanhoja hippejäkin. Ja perheitä. Esiintyjälista oli vaikuttava, mutta niin oli festariyleisökin. Jos Coachellassa on tärkeää, miltä näyttää ja mitä on yllä, kyllä Governors Ball ainakin sen pikkuserkku on. Niin hillittömiin virityksiin oli pukeuduttu, että olisin halunnut kysyä noin joka kolmannelta, saanko kuvata hänet. Yleisin tyyli oli niukka ja vähäkankainen - alasti ei kaiketi saa olla. Kasvoissa kimalteita, paljon. Jalassa joko tennarit tai lenkkarit (mimmeillä aina valkoiset) tai cowboy-bootsit. Pään ja jalkineiden välissä sitten ihan mitä tahansa. Mielellään pinkkiä. Hyvällä pokalla ja hyvä niin. Ja toki sinne tultiin myös ihan perusvetimillä, t-paidalla ja farkuilla.
Festareilla oli kolme päälavaa, me näimme yli puolet päivän artisteista (yksi perui, Roddy Ricch). Räppäri Denzel Curry oli kova, Tove Lo pisti bileet pystyyn (ja viimeisteili homman näyttämällä rintansa) ja päivän pääesiintyjän, Halseyn, illan viimeinen, Queensin pimeässä illassa vedetty setti oli näyttävä ja energinen, suorastaan rock, nainen on todella hyvä lavalla. Japanilainen Joji ja californialainen indie-bändi Peach Tree Rascals olivat parhaat yllärit, ihan tuntemattomia minulle ennen tätä iltaa. Diesel oli lauantain hämmentävin artisti. Diesel todellakin on Shaq eli Shaquille O'Neal, yksi maailman parhaista koripalloilijoista. Hän on voittanut kolmesti NBA-mestaruuden Los Angeles Lakersissa ja kerran Miami Heatissa, kummatkin seurat ovat tietenkin jäädyttäneet Shaqin pelinumeron. Myös olympia- ja maailmamestaruuskullat ovat plakkarissa. Shaqia sanotaan myös rap-muusikoksi, mutta ennemminkin Shaq on DJ. Veti DJ-shown ja kaikki olivat ihan pähkinöinä, koska pöydän takana levyjä soitti Shaquille O'Neal. Huudatti jengiä ihan hulluna ja nosti pari pikkuskidiä hartioilleen, joka näytti hillittömän hauskalta, äijähän on vuoren kokoinen. Mutta ei mitään hajua, onko Diesel hyvä DJ. Ainakin hän sai ihmiset hyvälle tuulelle.
Yhdysvalloissa kaikki päättyy aina ilotulitukseen, myös The Governors Ballin lauantai. Oli oiva päivä. Nyc Oravan Nyc-listaan tuli uusi rasti, festari. Jussi huomasi Citi Fieldin edeltäjän Shea Stadionin muistolaatan festarialueella. Vuonna 2009 purettu Shea palveli Metsin kotikenttänä vuodesta 1964, mutta Beatles-fanille stadionilla on erityinen merkitys: The Beatles soitti siellä elokuussa 1965. Loppuunmyydyssä konsertissa 55 600 fania kirkui niin, ettei musiikki tahtonut kuulua. Historiallisesta tapahtumasta (se oli myös ensimmäinen Amerikassa järjestetty stadion-konsertti) on tehty loistodokkari, pikkusen enemmän hysteriaa Shea Stadionilla silloin kuin Citi Fieldilla tänään.
New York Rangers ei juhli tänä vuonna Stanley Cupia. Joukkue hävisi taas tänään Tampalle, joka lähtee finaaliin kisaamaan pokaalista. Newyorkilaiset ovat viimeksi saaneet jääkiekon arvostetuimman palkinnon vuonna 1994. New Yorkin kaupunki on yksi harvoista, joilla on edustus kaikissa neljässä tärkeimmässä amerikkalaisen urheilun ammattilaissarjassa. Menestystä on tullut eniten baseballissa, Yankeesilla on peräti 30 mestaruutta. Koriksessa Knicks on voittanut mestaruuden viimeksi 70-luvulla, mutta Super Bowlin New York Giants voitti vuonna 2011. Silloin me asuimme täällä ja saimme seurata, kun koko kaupunki sekosi.
Festaripaikka oli baseballjoukkue New York Metsin kotistadionin Citi Fieldin valtava parkkialue, sinne päästiin tunnissa. Tuttu F-juna omalta metroasemalta Queensiin ja siellä Jackson Heightsissa vaihto 7-junaan. Ei tarvinnut miettiä siinä vaihtoasemalla, ollaanko oikeaan paikkaan menossa. Oli aika paljon nuorisoa festarirannekkeilla. Oltiin myös ainoat yli 30-vuotiaat. Tai ehkä yli 20-vuotiaat. Ei siinä mitään, oli silti snadisti jännä fiilis, että mihin tuli liput jo Suomesta ostettua. Meillä oli liput vain lauantaiksi, se oli just hyvä. Citi Fieldin parkkipaikka ei järin kutsuvalta festariareenalta kuulosta, mutta se oli laitettu aika kivasti, asfaltin lisäksi nurmikenttää ja erilaisia värikkäitä ja leikillisiä nurkkauksia - kuin sometukseen tehtyjä (ja niin tietty olivatkin). Ilman puita, maastonmuotoja ja merenrantaa koko viikonlopun (tai edes päivän) hengailuun alue kuitenkin oli - no, ankeahko, parkkialue on parkkialue. Ankeahko tarkoitti myös nopeasti nähtyä ja selkeää. Ruokakojut ja bajamajat, joita oli paljon, löytyivät heti ja jonotus kaikkialle vei vain muutaman minuutin.
Oli festareilla onneksi muitakin yli 30-vuotiaita. Niinkin käpyjä kuin me. Suomen eläkeiän ylittäneitä vanhoja hippejäkin. Ja perheitä. Esiintyjälista oli vaikuttava, mutta niin oli festariyleisökin. Jos Coachellassa on tärkeää, miltä näyttää ja mitä on yllä, kyllä Governors Ball ainakin sen pikkuserkku on. Niin hillittömiin virityksiin oli pukeuduttu, että olisin halunnut kysyä noin joka kolmannelta, saanko kuvata hänet. Yleisin tyyli oli niukka ja vähäkankainen - alasti ei kaiketi saa olla. Kasvoissa kimalteita, paljon. Jalassa joko tennarit tai lenkkarit (mimmeillä aina valkoiset) tai cowboy-bootsit. Pään ja jalkineiden välissä sitten ihan mitä tahansa. Mielellään pinkkiä. Hyvällä pokalla ja hyvä niin. Ja toki sinne tultiin myös ihan perusvetimillä, t-paidalla ja farkuilla.
Festareilla oli kolme päälavaa, me näimme yli puolet päivän artisteista (yksi perui, Roddy Ricch). Räppäri Denzel Curry oli kova, Tove Lo pisti bileet pystyyn (ja viimeisteili homman näyttämällä rintansa) ja päivän pääesiintyjän, Halseyn, illan viimeinen, Queensin pimeässä illassa vedetty setti oli näyttävä ja energinen, suorastaan rock, nainen on todella hyvä lavalla. Japanilainen Joji ja californialainen indie-bändi Peach Tree Rascals olivat parhaat yllärit, ihan tuntemattomia minulle ennen tätä iltaa. Diesel oli lauantain hämmentävin artisti. Diesel todellakin on Shaq eli Shaquille O'Neal, yksi maailman parhaista koripalloilijoista. Hän on voittanut kolmesti NBA-mestaruuden Los Angeles Lakersissa ja kerran Miami Heatissa, kummatkin seurat ovat tietenkin jäädyttäneet Shaqin pelinumeron. Myös olympia- ja maailmamestaruuskullat ovat plakkarissa. Shaqia sanotaan myös rap-muusikoksi, mutta ennemminkin Shaq on DJ. Veti DJ-shown ja kaikki olivat ihan pähkinöinä, koska pöydän takana levyjä soitti Shaquille O'Neal. Huudatti jengiä ihan hulluna ja nosti pari pikkuskidiä hartioilleen, joka näytti hillittömän hauskalta, äijähän on vuoren kokoinen. Mutta ei mitään hajua, onko Diesel hyvä DJ. Ainakin hän sai ihmiset hyvälle tuulelle.
Yhdysvalloissa kaikki päättyy aina ilotulitukseen, myös The Governors Ballin lauantai. Oli oiva päivä. Nyc Oravan Nyc-listaan tuli uusi rasti, festari. Jussi huomasi Citi Fieldin edeltäjän Shea Stadionin muistolaatan festarialueella. Vuonna 2009 purettu Shea palveli Metsin kotikenttänä vuodesta 1964, mutta Beatles-fanille stadionilla on erityinen merkitys: The Beatles soitti siellä elokuussa 1965. Loppuunmyydyssä konsertissa 55 600 fania kirkui niin, ettei musiikki tahtonut kuulua. Historiallisesta tapahtumasta (se oli myös ensimmäinen Amerikassa järjestetty stadion-konsertti) on tehty loistodokkari, pikkusen enemmän hysteriaa Shea Stadionilla silloin kuin Citi Fieldilla tänään.
New York Rangers ei juhli tänä vuonna Stanley Cupia. Joukkue hävisi taas tänään Tampalle, joka lähtee finaaliin kisaamaan pokaalista. Newyorkilaiset ovat viimeksi saaneet jääkiekon arvostetuimman palkinnon vuonna 1994. New Yorkin kaupunki on yksi harvoista, joilla on edustus kaikissa neljässä tärkeimmässä amerikkalaisen urheilun ammattilaissarjassa. Menestystä on tullut eniten baseballissa, Yankeesilla on peräti 30 mestaruutta. Koriksessa Knicks on voittanut mestaruuden viimeksi 70-luvulla, mutta Super Bowlin New York Giants voitti vuonna 2011. Silloin me asuimme täällä ja saimme seurata, kun koko kaupunki sekosi.
Kommentit
Lähetä kommentti