Hamilton

Tiistaina F-junalla Manhattanille. Puolisen tuntia kestää metromatka Carroll Gardensista Rockefeller Centerin asemalle. On se Manhattan mahtava. Rakastan Brooklynia, mutta aina leuka loksahtaa, kun metrotunnelista nousee Manhattanin keskikaupungille - niin korkeaa, niin kuhisevaa, niin Isoa Omenaa.

Kas ihmettä, Nyc Oravalta on jotain mennyt ohi. Syyskuussa 2014 Manhattanille, aivan MoMan naapuriin Seitsemännelle Avenuelle on pystytetty Robert Indianan Hope-veistos. Ja tiesin siitä vasta tänään. Taiteilijan ikoninen Love on (väliaikaisesti) poistettu New Yorkista, monesta muusta kaupungista Love löytyy. Ja posetuskuva Hopella tai Lovella löytyy todennäköisesti aika monen kamerasta.

Päivän ensimmäinen kohde oli Museum of Modern Art (MoMa) ja siellä Henri Matissen Red Studio -näyttely. MoMa sijaitsee Manhattanin Midtownissa, Viidennen ja Kuudennen Avenuen välissä. Sitä voi sydämestään suositella kaikille New Yorkissa vieraileville, kokoelma kattaa eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen taiteen 1880-luvulta nykypäivään. Sitten Nyc Oravan viime visiitin, MoMaa on uusittu ja laajennettu, se on saanut viereensä uuden pilvenpiirtäjän näyttelytilaksi. Museo on todella upea, valoisa ja taide riittävän väljästi esillä. Matissen näyttely on kesän tapaus: taiteilija maalasi vuonna 1911 Red Studio (L'Atelier Rouge) -tauluunsa kaikki silloisessa ateljeessaan olevat työnsä ja nyt nämä työt ovat esillä ensimmäistä kertaa samassa näyttelyssä sataan vuoteen. Ihania ovat, Matisse on lempitaiteilijani.

MoMasta murkinalle ja musikaaliin. Kävelimme Midtownista länteen, Hell's Kitchenin kaupunginosaan. Alue on lähellä Theatre Districtia, joten päivällisaikaan, ennen esityksiä siellä on yleensä paljon ihmisiä ja ravintolat täynnä, osa paikoista myös turisti-hinnoiteltuja. Olimme varanneet pöydän samasta viehättävästä ja New Yorkin standardeilla kohtuuhintaisesta italialaisesta kuin kuusi vuotta sitten musikaali-iltana. Miksi vaihtaa hyvää, kun sattumalta sellainen on löydetty satojen ruokapaikkojen joukosta - Hell's Kitchenissa niitä todella on. Valinta ihan hakuammuntaa ainakin turisteille. Il Melogranon pasta- ja gnocchiannokset maistuivat ja kun jälkiruoaksi tilaamani cannoli osoittautui kolmeksi sisilialaisen keittiön helmeksi, oli iloa ja ähkyä Nyc Oravan masu täynnä. Tämä on meidän musikaalikantis.

Täysille saleille jatkuvasti esitettävän Hamiltonin ensi-ilta oli 2015, emmekä kuusi vuotta sitten onnistuneet saamaan siihen lippuja. Monesti palkittu (mm. parhaan musikaalin Tony ja ja parhaan musikaalialbumin Grammy) musikaali kertoo Alexander Hamiltonista, joka oli yksi Yhdysvaltain niin sanotuista perustajaisistä (Founding Fathers). Musiikki on hip hop- ja R&B-vaikutteista ja vaikka tarina kertoo valkoisista naisista ja miehistä, esiintyjät ovat pääosin ei-valkoisia. Hamilton oli hieno, näyttävä ja koskettavakin. Broadway (joka tarkoittaa 41 ammattiteatteria New Yorkissa) tarjoaa niin tajuttoman taitavaa laulua, tanssia ja näyttelemistä, että yhden esityksen nähtyään on nähtävä lisää ja eritoten musikaaleja. Disney+ on näyttänyt Hamiltonia vuodesta 2020 ja juuri ensimmäisenä koronavuonna se oli kaiketi vuoden katsotuin suoratoistoelokuva ainakin Yhdysvalloissa.

Musikaalissa oli maskipakko. Niin taitaa New Yorkissa olla kaikissa isoissa sisäyleisötilaisuuksissa. Julkisissa liikennevälineissä maskia suositellaan (puolet matkustajista pitää) ja jotkut kaupat mainitsevat jo ulko-ovessa, ettei sisään ole tulemista maskitta.

Bryant Parkissa, joka sekin on Manhattanin keskustassa, oli tänään valtavasti väkeä. Puistoon oli pystytetty jättimäinen valkokangas, jossa näytettiin New York Rangersin ottelua, Rangers pelaa Stanley Cupin finaalipaikasta ja se herkistää tietenkin kaupunkilaiset. Mekin kävimme iltamyöhään, Hamiltonin jälkeen tunnelmaa haistelemassa. Väki oli jonkin verran vähentynyt, koska kesäsade yllätti. Rangers oli häviöllä jo, kun tulimme paikalle kolmannen erän alussa ja ottelu myös päättyi joukkueen häviöön. Mitään ei ole menetetty, torstaina on kotiottelu Madison Square Gardenissa ja kaupungissa varmasti hyvä pöhinä. Metrolla Bryant Parkin asemalta kotiin ja pau pau nukkumaan. Huomenna Nyc Oravan uudet seikkailut.

Bryant Parkin illassa bongasin useammankin New York Rangersin hyökkääjän, Kaapo Kakon paidan. Mikäli Rangersit Stanley Cupin voittaa, voi tavallaan mennä torille.