Viimeiset taalat
Viestinnän asiantuntijan viimeinen työviikko Yhdistyneissä kansakunnissa alkoi tänään. Jussi on pitänyt kokemuksesta ja erityisesti kulunut kuukausi päärakennuksessa on ollut mieluisa; sinne kun astelee tuntee olevansa osa jotakin suurta ja merkityksellistä. Miehen loppuaika on mennyt Rion kokouksen viestinnän "jälkihoidon" suunnittelussa ja siitä työstetty paperi alkaa olla valmis - Jussi tosin epäilee, ettei siitä ole mitään hyötyä. Jotkut raportin ehkä lukevat, pitävät ehdotettuja asioita tärkeinä ja saattavat innostuakin, mutta sitten suunnitelma hautautuu jonnekin, koska DSD:n (YK:n kestävän kehityksen osasto ja Rion kokouksen järjestäjä) viestintästrategia on kaiken kaikkiaan aika hakusessa. Suomen poikaa tarvittaisiin pistämään homma ruotuun.
Mielenkiintoista työtä kyllä, mutta rahoiksi Jussi ei ole YK:ssa päässyt lyömään. Vaikka viestinnän asiantuntijan kuukausitulo on aika nätti eikä verojakaan tarvitse kansainvälisessä järjestössä maksaa, palkkapäivää on aina vimmaisesti odotettu. Elo New Yorkissa vuokrineen ja vakuutusmaksuineen tulee kalliiksi ja kun loppurahoilla haalitaan kokemuksia ja vähän ostoksiakin, kaikki menee mikä tilille tulee. Kaupunkiin asettautuessamme oli säästötkin pistettävä sileiksi, muutoinhan emme olisi edes asuntoa saaneet, niin älyttömät ovat takuuvuokrat ja kiinteistövälittäjien palkkiot. Nyt Jussi saa kuitenkin vähän tasoitusta eikä Suomeen tarvitse lähteä hattu kourassa: vuokranantaja palauttaa 4000 dollarin takuuvuokran. Rahasta ei tosin ole kuulunut mitään ja Jussille vihjaistiin, että "katsotaan sitten, kun saadaan tilallesi uusi vuokralainen...". No, Jussi poistuu kahdeksan yön päästä (25.9.) Henry Streetilta eikä totisesti ole vastuussa siitä, jos kivaa, mutta riistohintaista asuntoa ei saada heti uudelleen miehitetyksi; toivotaan, ettei tähän asti ihan mukavan oloinen vuokraisäntämme rupea hankalaksi. Myöhemmin YK:lta rapsahtaa vielä lopputili ja mikä parasta, vuoden eläkemaksut. Halutessaan alle viiden vuoden sopimuksella työskennelleet saavat eläkekertymänsä könttäsummana (toki sen voi myös jättää YK:lle odottamaan vanhuutta) lopetettuaan duuninsa ja sehän sopii Jussille - ne setelit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Mielenkiintoista työtä kyllä, mutta rahoiksi Jussi ei ole YK:ssa päässyt lyömään. Vaikka viestinnän asiantuntijan kuukausitulo on aika nätti eikä verojakaan tarvitse kansainvälisessä järjestössä maksaa, palkkapäivää on aina vimmaisesti odotettu. Elo New Yorkissa vuokrineen ja vakuutusmaksuineen tulee kalliiksi ja kun loppurahoilla haalitaan kokemuksia ja vähän ostoksiakin, kaikki menee mikä tilille tulee. Kaupunkiin asettautuessamme oli säästötkin pistettävä sileiksi, muutoinhan emme olisi edes asuntoa saaneet, niin älyttömät ovat takuuvuokrat ja kiinteistövälittäjien palkkiot. Nyt Jussi saa kuitenkin vähän tasoitusta eikä Suomeen tarvitse lähteä hattu kourassa: vuokranantaja palauttaa 4000 dollarin takuuvuokran. Rahasta ei tosin ole kuulunut mitään ja Jussille vihjaistiin, että "katsotaan sitten, kun saadaan tilallesi uusi vuokralainen...". No, Jussi poistuu kahdeksan yön päästä (25.9.) Henry Streetilta eikä totisesti ole vastuussa siitä, jos kivaa, mutta riistohintaista asuntoa ei saada heti uudelleen miehitetyksi; toivotaan, ettei tähän asti ihan mukavan oloinen vuokraisäntämme rupea hankalaksi. Myöhemmin YK:lta rapsahtaa vielä lopputili ja mikä parasta, vuoden eläkemaksut. Halutessaan alle viiden vuoden sopimuksella työskennelleet saavat eläkekertymänsä könttäsummana (toki sen voi myös jättää YK:lle odottamaan vanhuutta) lopetettuaan duuninsa ja sehän sopii Jussille - ne setelit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Kommentit
Lähetä kommentti