Se oli siinä
Henry Streetilla on aika pelkistettyä; viimeinen yö patjalla, nettiyhteys katkaistu ja jääkaapissa vain valo. Moinen ankeus ajoi Jussin tietokone kainalossa aamupalalle kotikadun Maybellesiin. Siellä mies tarkisti lentoaikataulun sähköpostistaan ja kyllä se totta on: tänään, tiistaina 25.9. on lähdettävä takaisin Helsinkiin.
Eilen paikalleen jätettyä ruokapöytää ei tietenkään lupauksesta huolimatta tultu ostamaan. Se sai Jussin melkein hermostumaan, sillä kello tikittää eikä purku- ja kantohommiin olisi enää aikaa - kokonaisenahan pöytää ei asunnosta ulos saa. Onneksi sisään paukahti vuokraisännän kanssa lauma Rasmuksen huoneen vesivahinkoa korjaavia remonttimiehiä, joista joku ilmoitti ottavansa niin pöydän tuoleineen kuin patjankin. Ilmaiseksi meni, mutta Jussi sentään pääsi vaivasta.
Minä sain työpäiväni jälkeen soiton kaupan kassajonoon Atlantin takaa. Jussia ahdisti ja työllisti pakkaus ja vaimolta tiedusteltiin vielä viime tipassa, mitä saa kyydistä jättää pois ja mitä mielellään ei. Pientä paniikkia oli ilmassa, joten epäilen, että jokaista toivettani ei kuunneltu - vähän jännittää, mitä mies matkassaan tuo. Tärkeimmät ovat toki autossa (ja ilmeisesti New Jerseyn satamassa, eilenhän kaara piti merille pistää, mutta mitään ilmoitusta siitä Jussi ei ole saanut), vaan ei siihenkään kaikki mahtunut eikä kaikesta, kuten astioista ja liinavaatteista, voinut vielä pari viikkoa sitten luopua.
Jäähyväislounas Court Streetin kivassa italialaisravintola Fragolessa ja viimeinen to go -kahvi jo rakkaaksi käyneestä Mazzolan leipomosta, Brooklynin ilot ovat nyt ainakin joksikin aikaa loppu. Haikeana (mutta kuulemma kuitenkin jo valmiina palaamaan kotiin perheen luokse) Jussi hyppäsi neljän matkalaukun, kitaralaukun ja käsimatkapakaasien kanssa taksiin ja ajoi John F. Kennedyn lentokentälle.
Paluumatkaa varten Jussi otti työnantajaltaan YK:lta rahasumman, jolla hoidetaan itse matkakulut taksimatkasta lentolippuun sekä ylimääräisten ja -painoisten kapsäkkien maksut. Vaihtoehtona YK:kin olisi voinut tuon kaiken tehdä, mutta silloin järjestö olisi päättänyt lentoajan ja lentoyhtiön. Nyt mies pääsee haluamanaan päivänä, suorin sinivalkoisin siivin Helsinkiin. Amerikan päässä reilu lähtöselvitysmeininki jatkui: Jussi oli maksanut etukäteen netissä lisämaksun kitarasta ja yhdestä matkalaukusta ja se riitti, vaikka vielä tuli kaksi ylimääräistä laukkua ruumaan ja niissä kaikissa oli liikaa kilojakin.
Iltakuudelta New Yorkin aikaan nousi Finnairin kone kuljettamaan taas yhtä maailmalla seikkaillutta suomalaista synnyinmaahan.
Brooklynilaisbändi Silent Leaguen myötä hyvästit New Yorkista, Brooklynista, Carroll Gardensista - ikävä on jo
Eilen paikalleen jätettyä ruokapöytää ei tietenkään lupauksesta huolimatta tultu ostamaan. Se sai Jussin melkein hermostumaan, sillä kello tikittää eikä purku- ja kantohommiin olisi enää aikaa - kokonaisenahan pöytää ei asunnosta ulos saa. Onneksi sisään paukahti vuokraisännän kanssa lauma Rasmuksen huoneen vesivahinkoa korjaavia remonttimiehiä, joista joku ilmoitti ottavansa niin pöydän tuoleineen kuin patjankin. Ilmaiseksi meni, mutta Jussi sentään pääsi vaivasta.
Minä sain työpäiväni jälkeen soiton kaupan kassajonoon Atlantin takaa. Jussia ahdisti ja työllisti pakkaus ja vaimolta tiedusteltiin vielä viime tipassa, mitä saa kyydistä jättää pois ja mitä mielellään ei. Pientä paniikkia oli ilmassa, joten epäilen, että jokaista toivettani ei kuunneltu - vähän jännittää, mitä mies matkassaan tuo. Tärkeimmät ovat toki autossa (ja ilmeisesti New Jerseyn satamassa, eilenhän kaara piti merille pistää, mutta mitään ilmoitusta siitä Jussi ei ole saanut), vaan ei siihenkään kaikki mahtunut eikä kaikesta, kuten astioista ja liinavaatteista, voinut vielä pari viikkoa sitten luopua.
Jäähyväislounas Court Streetin kivassa italialaisravintola Fragolessa ja viimeinen to go -kahvi jo rakkaaksi käyneestä Mazzolan leipomosta, Brooklynin ilot ovat nyt ainakin joksikin aikaa loppu. Haikeana (mutta kuulemma kuitenkin jo valmiina palaamaan kotiin perheen luokse) Jussi hyppäsi neljän matkalaukun, kitaralaukun ja käsimatkapakaasien kanssa taksiin ja ajoi John F. Kennedyn lentokentälle.
Paluumatkaa varten Jussi otti työnantajaltaan YK:lta rahasumman, jolla hoidetaan itse matkakulut taksimatkasta lentolippuun sekä ylimääräisten ja -painoisten kapsäkkien maksut. Vaihtoehtona YK:kin olisi voinut tuon kaiken tehdä, mutta silloin järjestö olisi päättänyt lentoajan ja lentoyhtiön. Nyt mies pääsee haluamanaan päivänä, suorin sinivalkoisin siivin Helsinkiin. Amerikan päässä reilu lähtöselvitysmeininki jatkui: Jussi oli maksanut etukäteen netissä lisämaksun kitarasta ja yhdestä matkalaukusta ja se riitti, vaikka vielä tuli kaksi ylimääräistä laukkua ruumaan ja niissä kaikissa oli liikaa kilojakin.
Iltakuudelta New Yorkin aikaan nousi Finnairin kone kuljettamaan taas yhtä maailmalla seikkaillutta suomalaista synnyinmaahan.
 |
| Näin paljon Jussi joutui jättämään tavaraa kadulle vielä viimeisenä päivänä. Siitä saa joku onnellinen esimerkiksi hyvän teepannun, Suomesta rahdattuja henkareita ja joulukuusenjalan |
 |
| Nämä pääsevät Suomeen: kitara, Jussin vaatteet, vähän astioita sekä läjä tärkeitä papereita |
Brooklynilaisbändi Silent Leaguen myötä hyvästit New Yorkista, Brooklynista, Carroll Gardensista - ikävä on jo
Kommentit
Lähetä kommentti