Stoop Sale (tai sen yritelmä)
Henry Streetin kämppä tyhjenee, tänään lähti Antti ja muutama huonekalu, kolmen päivän päästä Jussi. Huonekaluja Jussi sai kaupatuksi tänään todellakin vain muutaman - neljä ruokapöydän tuolia. Ne osti parkslopelainen nuoripari. Ja tietenkin heti kun ne oli myyty Jussille soitti mies, joka olisi halunnut kaikki kuusi tuolia. Kaksi tuolia ja ruokapöytä ovat siis edelleen päänsärkynä asunnossamme. Valitettavasti päänsärkyjä on enemmänkin, viheliäisimpinä sängyt. Jussi soitti Pelastusarmeijalle, josko se tulisi noutamaan maanantai-iltana tai tiistaiaamuna kauppaamattomat kalusteemme, mutta miehen kysäisy tuli aivan liian myöhään: auto olisi kerennyt paikalle vasta viikon, kahden kuluttua (vaimon huom. olin kyllä maininnut Pelastusarmeija-vaihtoehdosta jo viikkoja sitten). Suuri (ja hieno) eteisen peilikin jäi käteen. Jussi sai viimein yhteyden naiseen, joka oli varannut peilin jo aikaa sitten itselleen, ja ei nyt sitten otakaan sitä. Oli pahoillaan, ettei muistanut ilmoittaa asiasta. No, vain suomalainen on kai niin reilu ja tyhmä, että pitää varattuna jotakin tavaraa ihmiselle, josta ei kuulu mitään (asiaan toki vaikutti, että varaaja oli ystävällisen asunnonvälittäjän tuttu).
Päivällä Suomen poika pisti pystyyn pienen stoop salen eli katukirpparin. Tai sen yritelmän. Jussi ei mikään varsinainen helppoheikki ole - puoleksi tunniksi mies malttoi istahtaa asuntomme eteen ja myydä muutaman romppeen, astioita ja muuta pientä, jota ei Suomeen raahata. Tuolla vaivalla tili ei juuri karttunut. Voi kunpa olisin saanut olla paikalla. Sormet syyhyten olisin penkonut ja nätisti asettanut kaiken turhan myyntiin ja istunut vaikka iltaan asti, kunhan kipot ja kupit olisivat vaihtaneet omistajaa. Jussi halusi viettää kolmanneksi viimeisen New Yorkin iltansa toisin ja lähti oluelle hilpeälle Smith Streetille.
Muutama newyorkilaisyhtye ja -artisti on Nyc Oravassa ehtinyt soida ja useamman kuin muutaman vielä soisin soivan, mutta valitettavasti päivät loppuvat kesken. Aikaa on onneksi C+C Music Factorylle, joka väsäsi vuonna 1990 hillittömän hyvän tanssihitin Gonna Make You Sweat
Päivällä Suomen poika pisti pystyyn pienen stoop salen eli katukirpparin. Tai sen yritelmän. Jussi ei mikään varsinainen helppoheikki ole - puoleksi tunniksi mies malttoi istahtaa asuntomme eteen ja myydä muutaman romppeen, astioita ja muuta pientä, jota ei Suomeen raahata. Tuolla vaivalla tili ei juuri karttunut. Voi kunpa olisin saanut olla paikalla. Sormet syyhyten olisin penkonut ja nätisti asettanut kaiken turhan myyntiin ja istunut vaikka iltaan asti, kunhan kipot ja kupit olisivat vaihtaneet omistajaa. Jussi halusi viettää kolmanneksi viimeisen New Yorkin iltansa toisin ja lähti oluelle hilpeälle Smith Streetille.
Muutama newyorkilaisyhtye ja -artisti on Nyc Oravassa ehtinyt soida ja useamman kuin muutaman vielä soisin soivan, mutta valitettavasti päivät loppuvat kesken. Aikaa on onneksi C+C Music Factorylle, joka väsäsi vuonna 1990 hillittömän hyvän tanssihitin Gonna Make You Sweat
Kommentit
Lähetä kommentti