Huonekalut

Kun perheemme viimeinenkin jäsen pian lähtee Henry Streetin asunnosta, on sen kalustus purettava. Kaikki ostamamme huonekalut jäävät New Yorkiin, vain kadulta löydetyn vanhan, sievän lipaston haluaisin Helsinkiin (toivottavasti se mahtuu Volkkarin kyytiin). Myös pikkutavaroista, silityslaudasta leivänpaahtimeen, luovutaan. Kaikelle tälle olisi suotavaa löytää uudet omistajat - mielellään maksavat sellaiset, olemmehan upottaneet kodin perustamiseen useamman tonnin, josta olisi kiva saada jotakin takaisin. Tavara on edelleen priimakuntoista, kolhuja ei löydy. Kaupungissa on vilkas muuttoliikenne, joten luulisi kaupan käyvän.

Jussi kysäisi vuokraisännältämme, josko häntä kiinnostaisi ostaa mööpelimme ja vuokrata kämppää kalustettuna; ei kiinnostanut - harmi, siten homma olisi ollut meille helpoin. Pitänee laittaa ilmoitukset netin erilaisille osto- ja myyntisivuille, niin yleisille kuin YK:n sisäisille. Toivottavasti Jussi ehtii ja viitsii pitää myös katukirpparin kodin edessä, nämä stoop salet ovat kaupungissa suosittuja ja loistavia kippojen, kuppien ja muun sälän kauppaamiseen. Sen mikä jää myymättä, voi sitten jättää newyorkilaiseen tyyliin portin pieleen otettavaksi.

Jussi jäi tänään yksin Isoon Omenaan, äidin viikon kestänyt vierailu päättyi.

Minna sen sijaan ei ole yksin. Pojan lisäksi seurana on hiiri. Pari iltaa se on rapistellut ja tänään ilmestyi viereeni telkkaria katsomaan. Voi pirskatti (oikeasti voimasana on jotakin ihan muuta, jotakin painokelvotonta). Joku ansa sille pitää asettaa, tyyppi tuli väärään taloon.