Herra P4

Keskiviikkoaamuna DSD:n toimistoasioita hoitava assistentti kiirehti hädissään viestinnän asiantuntijan luokse ja ilmoitti, että mies istuu uudessa avokonttorissa väärällä paikalla. Työntekijöiden asemasta tarkan YK:n mukaan Suomen pojan työpiste on lähempänä pomoa ja ehdottomasti ikkunapaikalla, onhan hän P4 (Professional, taso 4 - tasoja on ykkösestä vitoseen). Jussi oli mennyt aivan liian lähelle rahvasta eli G-porukkaa (General Service Staff) ja hänet haluttiin nyt ohjata titteliään vastaavalle tuolille. Jussi tahtoo kuitenkin viimeiset viikkonsa puurtaa nimenomaan työkavereidensa kanssa, olihan hän joutunut melkein vuoden orpona kykkimään omassa huoneessaan. Maisemista siis viis, kunhan on seuraa. Mies sai assistentin taipumaan ja jäi alunperin valitsemansa pöydän ääreen. Viimeistään nyt on mutkattoman ja mukavan tyypin maine ansaittu.

Jussi työskentelee seuraavan kuukauden lisäajalla, alkuperäinen työsopimus päättyisi näinä päivinä. Hyvä, että jatkoa siunaantui, hommat olisivat muuten jääneet puolitiehen. Pomonsa sijaistamisen lisäksi viestinnän asiantuntija on viime aikoina kirjoittanut "perintöä" työstään eli suunnitelmaa DSD:n viestinnän kehittämisestä sekä Rion "jälkihoitoa", kuinka jättikokouksen päätösten toteuttamisia seurataan ja kuinka niistä tiedotetaan.

Helsingissä uskaltauduttiin yhdeksän päivän lähiöahdistuksen jälkeen kaupungille. Ihmisiä päivisinkin houkutteleva Stockmann on kohtuullinen turvapaikka ja sopeutumiskeidas suuresta maailmasta tulleelle, mutta keskustan kadut näyttävät aika tyhjiltä ja ihmiset samannäköisiltä. Missä on kansainvälinen Helsinki? Vain bussikuskit ovat muita kuin kantasuomalaisia - yhtä kuljettajaa meinasin halata ihan vaan siitä ilosta, että oli uskaltautunut tänne kylmään pohjolaan.