Näimme pari viikkoa sitten alla olevan mainosjulisteen metroasemalla ja siltä istumalta ostimme liput Paul Simonin konserttiin torstaiksi 30.6. Tänään Minna ja Jussi siis viettävät illan Queensissa, Forest Hills Stadiumilla.
Aamupäivällä Red Hookiin. Nyc Orava tykkää niin tästä Brooklynin hienostelemattomasta kaupunginosasta. Sen ranta on suosikkini, aina vaan hämmästyttää, miten Brooklynin "ei missään" (Red Hookiin kun ei kulje metroa) voi olla näin makea mesta. Ja Fairwayn ruokakauppa on tietenkin ylittämätön.
 |
| Fairwayn terassilla |
 |
| Jo toissa kesänä huomasimme, että Red Hookin mystisesti unohdetut vanhat raitiovaunut oli hinattu pois. Vain yksi on jäljellä ja sekin kunnostettu. Sandy-myrsky taisi olla syynä raitiovaunujen tuhoon |
 |
| Siellä se on, Vapaudenpatsas. Ihan Red Hookin edessä |
 |
| Red Hookissa on hienoja graffiteja |
 |
| Yhdysvaltain historiaa |
Forest Hills on keskiluokkainen kaupunginosa Queensissa, joka sekin on keskiluokkainen ja myös etnisesti kirjavin Ison Omenan viidestä piirikunnasta. Forest Hillsissa ovat varttuneet Ramonesin pojat, Paul Simon ja Art Garfunkel sekä Burt Bacharach, he kaikki kävivät saman koulunkin, Forest Hills High Schoolin. Supersankarisarjakuvansa lukeneet tietänevät, että myös Spider-Man kasvoi Forest Hillsissa. Maineikas paikka.
Queens on kiinni Brooklynissa ja olisimme päässeet Forest Hillsiin suoraan omalta Carroll Streetin asemalta F-junalla. Niin helpoksi ei hommaa kuitenkaan tehty, vaan matkasimme ensin Queensin Astoriaan, kreikkalaisista ja eritoten kreikkalaisista ravintoloista tunnettuun kaupunginosaan. Ravintolat ovat tunnelmaltaan niin aitoja kuin Kreikan ulkopuolella vain olla voi, sellainen on myös Stamatis Restaurant, missä päivällistimme tänään. Ruoan, miljöön ja henkilökunnan lisäksi asiakaskuntakin on kreikkalaista.
Forest Hills Stadium on legendaarinen niin tenniksessä kuin pop-musiikissa. Se toimi vuosia US Openin ja Davis Cupin areenana ja sen lavalla ovat soittaneet ikonit Rolling Stonesista Beatlesiin. Tänä iltana saimme kuulla siellä Queensin omaa poikaa, Paul Simonia. Ja miten mahtava konsertti olikaan, ihanat klassikkobiisit New Yorkin pimenevässä illassa - ei ihme, että mies taidettiin taputtaa viidesti takaisin lavalle. Newyorkilaiset rakastavat tähteään, kyyneleet valuivat ja "Thank you Paul" -huudot kuuluivat, kun konsertti loppui. Konserttiyleisö oli hämmästyttävän valkoista newyorkilaiseksi yleisöksi, mutta muuten se ei eronnut aiemmista musiikkielämyksistämme kaupungissa, pössyttely ainakin alkoi saman tien kuin Simonin ensitahditkin ja taas haisteltiin huumeita (vanha lohjalainen sanonta toim. huom.) ihan kunnolla. Täällä on ihan sama, onko yleisö viettänyt nuoruutensa 60-luvulla vai viettääkö se sitä paraikaa tai ollaanko sisällä vai ulkona tai onko musiikkityyli mikä tahansa - aina pistetään jointiksi.
 |
| Stamatis Restaurant ja ihanat kreikkalaisherkut, kuvassa alkupaloja |
 |
| Forest Hills Stadiumin metroaseman tunnelissa poseeraavat stadionin tennistähdet, kuten John McEnroe |
 |
| On siellä maalattuna toki Forest Hillsin oma bändikin, Ramones |
 |
| Illan konsertti oli loppuunmyyty ja stadionin edustalla lippuja halusi moni epätoivoinen ostaa. Meillä sellaiset oli, mutta vierekkäisiä paikkoja emme saaneet, vaan istuimme peräkkäin |
 |
| Forest Hills Stadiumille mahtuu noin 17 000 henkeä. Katsomoa ei ole lainkaan katettu, joten sään on syytä tilaisuuksissa suosia. Meillä kävi torstaina loistotuuri, sillä Simonin jälkimmäisessä konsertissa, perjantaina 1.7. oli ukonilma, yleisö kastui läpimäräksi ja konsertin alku myöhästyi puolitoista tuntia |
 |
| Paul Simon keskellä, kitaran kanssa |
Kommentit
Lähetä kommentti