Perjantai, viimeinen kokonainen New York -päivä tältä erää. Tätä voisi nyyhkyttää miten kauan vain, mutta eihän se muuksi muutu - Suomeen taas palataan.
Aamusella törmäsimme kotikadulla jo toistamiseen vanhaan vuokranantajaamme, mies asuu samaisella Henry Streetilla itsekin ja omistaa lähitienoolta useita huoneistoja. Ensimmäisellä kerralla pari päivää sitten hän kyseli, josko olisimme asunnon tarpeessa, olisi nimittäin tosi mukava kolmen makuuhuoneen kämppä tarjolla. Tänään sama juttu, mutta vieläkin sydämellisemmin. Olimme kuulemma mahdottoman hyviä ja luotettavia vuokralaisia. Ja siistejä, herran luottosiivoja ei siistimpiä ollut tavannut. Jos siis koskaan New Yorkiin enää muutamme, niin yhteyttä vaan ja eiköhän asunto löydy - näin luvattiin. Se on sitten siinä. Enää työpaikkaa vailla.
Kukapa ei merta rakastaisi ja sitä New Yorkin ympärillä riittää. Nyc Orava pitää Manhattanilla kovasti South Street Seaportin rantaviivasta ja laiturista Pier 15. Loistopaikka ihan vaan chillailuun. Täällä pötköttelevät niin lounastaukoa pitävät Wall Streetin pukumiehet ja -naiset kuin minäkin. Niin tänäänkin. South Street Seaportin päähengailualue Pier 17 on remontissa ainakin tämän vuoden, ja hyvä niin, vähän ankeahan se oli. Havainnekuvien perusteella aikamoinen lasipytinki on rakenteilla, siellä riittänee halukkaille viihdykettä, kuvun täytettä, palan painiketta ja päälle pantavaa. Alakaupunki on aina ollut Wall Streeteineen ja Battery Parkeineen magneetti, mutta uuden One WTC:n, 9/11 Memorialin ja uudistetun South Street Seaportin myötä saa liikemies kohta tosissaan väistellä turistia.
Aivan kuten joka ikisellä Ison Omenan matkalla, ostospaniikki iski nytkin viimeisenä päivänä. Niin sanotut helpot ja itsestäänselvät shoppailualueet ja hankittavat asiat on jostakin syystä jätettävä hännänhuipuksi. Kun ovat niin helppoja. Mitä eivät sitten kuitenkaan ole. Sohoonkin taas kiireellä, mutta sehän on laaja, kymmenien katujen muotiparatiisi, jossa parilla tunnilla ei ole mitään virkaa. Paitsi jos suunnitelmissa on huolellisia täsmäiskuja, mutta minun ei tehnyt mitään ihmeempää mieli, joten kävimme vain kääntymässä siellä ja näin Sohon ihanat häräteostoksetkin jäivät tekemättä. Teehullu kun olen, niin Harney & Sons -teemyymälässä sentään poikkesimme, ostoksilla ja teet skonssien kera nauttimassa.
Loppupäivä oli yhtä poikien farkkujahtia. Kuten sanottua, farkkujen piti olla ihan tuosta vaan -ostettavat. Broadwayn alkupäässä seisoo vieritysten useita liikkeitä, joista on saanut sangen edullisesti Leviksiä ja muita perinteisiä jenkkimerkkejä. Tänä kesänä dollarin kurssi on niin huono, että vaikkapa parin vuoden takaisista hinnoista ei kannata haaveillakaan. Mutta nyt ei tuntunut olevan oikeita malleja, kokoja eikä värejäkään. Tai jossain kaupassa oli yhtä tahi kahta, muttei kolmatta. Tai sitten oli, muttemme enää muistaneet, että missä kaupassa. Älytöntä ravaamista. Kaiken jälkeen päädyimme Midtownin Macylle, josta isä ja poika ostivat housunsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ensi kerralla farkkuostoksille mennään ensimmäisenä matkapäivänä.
Myöhäinen päivällinen Smith Streetilla, herkullista thai-ruokaa kaatosateen rummuttaessa ikkunoihin. Kun sade hetkeksi taukosi, juoksimme kotiin juuri ja juuri kastumatta. Iltasella vielä jälkkärit Henry Streetin viehättävässä Soda Fountain -jätskibaarissa. Yö meni pakatessa; aika paljon vaatetta, kosmetiikkaa ja teetä Suomeen kuskattavaksi loppujen lopuksi tuli. Ihmetellään sitten huomenna lentokentällä matkalaukkujen painoa ja katsotaan päästäänkö tavaroiden kanssa kaupungista ilmaan.
 |
| South Street Seaport, Pier 15 |
 |
| Pier 15 -laiturialueella voi ottaa vaikka nokoset, taustalla Brooklyn Bridge |
 |
| Harney & Sons -teemyymälässä saa nauttia kymmenistä ihastuttavista teelaaduista ja herkullisista skonsseista |
 |
| Manhattanin Macyllehan sitä lopuksi päädyttiin |
 |
| Viimeinen iltaherkku tänä kesänä New Yorkissa, jätskiannos Brooklyn Farmacy & Soda Fountainissa |
Kommentit
Lähetä kommentti