Arki alkoi

Viestinnän asiantuntijan keskiviikko alkoi yhtä arkisesti kuin kenen tahansa työläisen: työpaikan kulkukortti jäi kotiin ja mies joutui palaamaan metrolla takaisin hakemaan sitä. Jussin työmatka on melko pitkä: ensin 20 minuuttia A-junalla Brooklynista Manhattanin Fulton Streetille, josta metrolinjalla 4 Grand Central Terminaliin (leffoistakin tuttu upea asema) ja sieltä joko bussilla tai kävellen YK:n alueelle. Työaika on klo 9-17 ja matkoineen työpäivä kestää kymmenisen tuntia. Monilla päivät venyvät iltaan asti, sillä New Yorkissa toimistolla kuin toimistolla notkutaan pitkään, ehkä sillä näytetään (näytellään) tehokkuutta. Jussin on kuitenkin poistuttava viralliseen aikaan, jos mielii järjestellä muuttoon liittyviä käytännön askareita.

New York on ankara paikka rahattomalle. Onneksi Jussi ei nyt ihan sitä ole, mutta kyllä taaloistaan kannattaa olla tarkka, rahaa nimittäin palaa hillittömästi aivan perusasioihin. USA:ssa Jussilla ei ole lainkaan luottotietoja (jollei mokaile, ne voi saada vuoden asumisen jälkeen), tämä tarkoittaa suurin piirtein rikollisen statusta. Ilman luottotietoja esimerkiksi puhelinliittymän avaaminen on hankalaa ja rahaa siihen tarvitaan paljon. Luottotiedoilla Jussi saisi liittymän ja iPhonen 200 dollarilla, mutta luottotiedottoman on otettava liittymä, josta maksetaan 500 dollarin takuumaksu eikä kauppaan tietenkään kuulu puhelinta. Ensi hätään mies hankki prepaid-liittymän ja 20 taalan laatupuhelimen. Amerikkalaisen puhelinnumeron hän sentään sai, joten soitot Nyc-Hki välillä ovat nyt kohtuuhintaisia. Tekstiviestien hinnoittelu on mielenkiintoista, Jussi voi vastaanottaa niitä 100 maasta maksutta ja toki oletti Suomen olevan tuossa listassa, mutta ei. Ilmeisesti synnyinmaamme kuuluu johonkin b-listaan ja Jussi pulittaa jokaisesta avaamastaan Suomesta tulleesta tekstiviestistä 40 centtiä. Tietenkin myös miehen lähettämät tekstarit maksavat. Kun meille kaikille kolmelle otetaan jossakin vaiheessa puhelinliittymät, siihen tarvitaan 1500 dollaria takuumaksua. Mistä näitä rahoja revitään? Asunnon vuokraamiseen tarvitaan jo yli 10 000 dollaria puhdasta käteistä; vuokraisäntä vaatii sekä ensimmäisen vuokran että takuuvuokran heti, lisäksi välitysfirmat ottavat puolentoista kuukauden vuokran verran hintaa palvelustaan.

Jussi haluaisi urheilla, mielellään juosta Brooklynissa, mutta vielä se ei ole onnistunut. Iltaisin töiden jälkeen on pimeähköä, eikä kukaan kuulemma lenkkeile hänen kotikulmillaan silloin. Aamuisin juoksijoita on näkynyt ja tulevana viikonloppuna mies aikookin sitoa Karhut jalkaan ja pinkaista menemään.

Helsingissä ollaan jo lähtökuopissa, minun ja Rasmuksen passeihin liitetyt viisumit tulivat tänään kirjattuna kirjeenä Yhdysvaltain lähetystöstä. Äitini haki lähetyksen valtakirjalla postista. Valtakirjaa tarvittiin, koska ainoa henkilöllisyystodistukseni eli passini oli siinä noudettavan kirjeen sisällä ja kirjatun kirjeen saa vain henkilöllisyyden todistamalla (tai valtakirjalla) - en olisi siis voinut itse lunastaa postiani. Nyt lentolippuja ostamaan!

Elämänlaatu parani koti-Suomessa, koska viemäriremontti valmistui. Remonttia ei tehty yhtään liian aikaisin, vanha viemäriputki oli suorastaan murentunut työmiesten käsiin. Nyt on turvallista seuraavat 50 vuotta (mikäli näin vanha talo muilta osin kestää). Muuten Helsingissä on kurjaa, sillä Rasmuksen jo voitetulta vaikuttanut kuume pomppasi illalla taas yli 38 asteen. Huomisesta torstaistakin tulee pojalle kotipäivä.

New Yorkissa kuherruskuukausi tuntuu jääneen varsin lyhyeksi ja arjen rahahuolet painavat. Jussi hei, älä murehdi - Frank Sinatrakin laulaa, että jos pärjää New Yorkissa, pärjää missä vaan.