Suloinen sunnuntai

Perheen isä sai herätä sunnuntaihin New Yorkissa, äiti ja poika Helsingissä. Jussin noustua ylös päätimme ottaa Skype-yhteyden. Sitä oli menestyksellä testattu perjantaina, mutta nyt kun piti ryhtyä tositoimiin Jussi ei kuullutkaan minua. Minä kuulin kyllä Jussin puheen, mutta tietokoneen kaiuttimista, en headsetin eli kuulokemikrofonin kautta. Vika siis paikallistettiin Logitechin headsetiin. Yhteydenpito Nyc-Hki jatkui tylsästi sähköpostitse ja kalliisti puhelimitse.

Jussi oli lauantaina ostanut lähikaupastaan aamiaistarpeet: sämpylöitä, viipalejuustoa, kurkkua, jogurttia, appelsiinimehua, kahvia ja maitoa. Hintaa kertyi hieman alle 30 dollaria, nykyisellä kurssilla (joka ei ole kovin hyvä euro-kansalaisille) 22 euroa. Ei mitenkään edullista Bedford-Stuyvesantissa. Aineksista väsätyn brekkarin jälkeen ulkona odotti lämmin, 25 asteinen Brooklyn. Mies lähti mittailemaan mahdollista tulevaa asuinaluettamme Park Slopea. Ja pian tuli soitto vaimolle: "Täällä on meidän koti". Upeita brownstone-taloja, ravintoloita, kahviloita, vaateputiikkeja, kirjakauppoja... Kuulostaa ihanalta, kuulostaa New Yorkilta. Jussi löysi koulun, jota olimme jo netissä Rasmukselle katsoneet ja skeittipuistonkin pojalle. Park Slope on monissa yhteyksissä mainittu erittäin viihtyisäksi, New York Magazine on jopa valinnut sen kaupungin parhaaksi naapurustoksi lapsiperheille. Kunpa sieltä löytyisi kohtuuhintainen vuokra-asunto. Haussa on kahden makuuhuoneen kalustamaton kämppä, siihen meillä olisi kai varaa.

Tällaisesta parkslopelaisesta brownstone-talosta kun saisi asunnon
Park Slopessa, ravintola Bellevillessa Jussi nautti yhden elämänsä parhaimmista hampurilaisista
Illalla Jussi metroili New Yorkin sydämeen, Manhattanille. Julkisen liikenteen kuukausilippu 104 dollaria, 80 euroa, melko kallista. Mies päätyi Little Italyn kaduille (ei ole lainkaan suosikkipaikkojaan) ja yllättäen tuolla "turisti-italiassa" oli mahtava, aito karnevaalimeininki päällä. Jussi oli eksynyt joka syyskuiselle Festival of San Gennarolle, jo vuodesta 1926 järjestetylle 11 päivän festivaalille. Tänään siellä juhlittiin viimeistä päivää.

New Yorkissa edelleen kaikki hyvin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen koulupäivä

Kuva
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Lue lisää

Amerikkalainen luottokortti

Kuva
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Lue lisää

Kylmää ja sadetta

Kuva
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Lue lisää