Skypetystä

Tiistaiaamuna klo 06.15 Suomen aikaa kokeilin uuden headsetin kanssa Skype-yhteyttä New Yorkiin. Skype toimi tietysti ja niin nyt myös headset. Ilmainen puhelu kuulostaa parhaimmalta; oikeasti näin on, ei mitään särinää ja katkoksia kuten kännykällä jutellessa. Kuulumisten jälkeen Jussi kävi nukkumaan ja minä valmistauduin töihin lähtöön. Aikaerossa on totuttelemista.

Uutta viestinnän asiantuntijaa esiteltiin tiistaina toimistossa. Dress code oli jo päivässä tipahtanut puvusta puvuntakittomuuteen eli paitahihasillaan vaan. Ilmapiiri on muutenkin välitön ja rento, Jussin pomokin erittäin mukava. Kaikki ottivat Suomen pojan ystävällisesti vastaan, olivat suorastaan odottaneet häntä. Tästä luonnollisesti tulee paineita, että pitäisi oikeasti osata jotakin ja ahkeroida. Tuleva vuosi ei siis taida olla Jussille vain ihanaa New Yorkia. Mutta jollekin on. Se todellinen chillailija on tulossa, se Nyc Orava.

Ruoka ja ravintolat ovat olennainen osa Isoa Omenaa, herkullista syötävää löytyy niin paljon. YK:ssa on lounaspaikka työntekijöille, mutta siitä Jussi ei ole innostunut. Lähellä on useita ravintoloita ja hyvällä kiinalaisella ruoalla ja keskinkertaisella pizzalla työläisen vatsa on alkuviikosta täyttynyt. Tiistain päivällisen Jussi haki Lower East Sidelta, Russ and Daughters -kalaliikkeestä. Osuimme tuonne sattumalta heinäkuisella New Yorkin lomamatkallamme (silloin Jussin työ oli haave vain) ja monien huhujen mukaan se on kaupungin paras kalakauppa. Sieltä saa aivan taivaallisia bageleita mitä maittavimmilla fisutäytteillä. Bagelin voi nauttia liikkeen edessä olevilla penkeillä ja seurata samalla seutukunnan värikästä elämää. Jääkaappia Jussi on ehtinyt täyttää niin Bed-Stuyn arkisissa myymälöissä kuin ehkä maailman ihanimmassa ruokakaupassa, Whole Foods Marketissa. WFM on elintarvikekauppa, jossa voisi viettää puoli päivää. Ehkä joka päivä sen puoli päivää. Luomuruokaa, lähiruokaa valtavat valikoimat, ja niin kauniisti aseteltuina (etenkin vihannekset ja hedelmät), ettei hennoisi koskea. Ketjulla on seitsemän myymälää New Yorkissa, kaikki Manhattanilla.

Töiden jälkeen Jussi lähti fiilistelemään Park Slopelle ja on entistäkin vakuuttuneempi, että se on tuleva kotipaikkamme. Slopesta mies käveli Crown Heightsin kaupunginosaan ja otti sieltä Brooklynin sisäisen S-metrolinjan kotiin Bedford-Stuyvesantiin. Ja huomasi erottuvansa joukosta. Arkiaamujen A-junassa (metro, mutta juniksi niitä sanotaan) on sama tunnelma, se kulkee vielä syvemmältä Brooklynista Manhattanin kautta Harlemiin. Yksi maailman tunnetuimmista jazz-kappaleista "Take the A Train" kertoo tuosta metrolinjasta. Juuri New Yorkin moninaisuus viehättää Jussia: töihin lähdetään Bed-Stuysta hupparihemmojen kanssa ja puolen tunnin päästä ollaan pukuherrojen seassa Manhattanilla. Jussi ehkä haluaisi olla viileä kulman kundi Brooklynista, mutta joutuu toteamaan, että pukujussi hän kuitenkin on. Mutta onneksi Isossa Omenassa voi olla mitä vain.

New Yorkissa kaikki sujuu kuten pitääkin, Helsingissä vielä pojalla kuumetta. Ja se viemäriremontti.