Satamassa

Volkswagen ei ollut Kotkan satamassa luvatusti perjantaina 16.11., mutta heti seuraavana maanantaina laiva sen sinne toi. Perjantaina 23.11. Jussi otti junan Kotkaan ja lähti hakemaan autoaan. Ei tietenkään sekään ihan niin yksinkertaista, kuin oli sanottu. Schumacherin kuljetusfirmasta kerrottiin, että he luovuttavat auton omistajalleen henkilöllisyystodistuksella. Satamassa sijaitsevan Suomen tullin vaatimuksista eivät huomanneet mainita sanaakaan. Onneksi Jussilla joku aivoratas raksutti ja hän otti Kotkan reissulle kaikki auton ostoon liittyvät dokumentit. Niilläkään ei tosin Volkkaria tullivirkailijoiden ohi ajettu, tarvittiin todistukset myös ulkomailla asumisesta. Sellaisia ei mukana ollut, mutta iPad oli ja Jussi pääsi saman tien sähköpostistaan kaivamaan ja lähettämään tullille vaadittavat asiakirjat. Auto saatiin näin kuiville, mutta sen kyydissä olevan tavaran - meidän omaisuutemme - kohtaloa piti hetki jännittää. Amerikan tulli oli unohtanut toimittaa Jussin laatiman selvityksen materiastamme edelleen suomalaisille kollegoilleen. Kotkan tullivirkailijoilla ei siis ollut aavistustakaan, mitä automme sisälsi eikä sellaisen lastin kanssa kotiin pääse. Ärräpäät melkein jo lensivät, mutta sitten Jussi muisti, että tavaraselvityskin löytyy sähköpostista. Tullissa oltiin hövelillä tuulella, katselivat listaa tovin ja päästivät miehen matkaan autoineen ja tavaroineen sen kummempia penkomisia. Pahimman varalta huumekoirat olivat kaiketi Volkkarin jo haistelleet.

Vaimo sai kaiken hartaasti odottamansa talvivaatteista shampoopulloihin ja pihalla seisoo Jussin oma auto. Loppu hyvin, kaikki hyvin - niinhän sitä voisi luulla.