Sopeutumista

Minna ja Rasmus ovat tulleet Helsinkiin jo kuusi ja Jussikin pian viisi kuukautta sitten ja jotenkuten olemme tänne sopeutuneet. Pienet arkiset asiat, kuten Brooklynissa tehty käsisaippua, Trader's Joen herkut eli kuivatut ananas- ja mangopalat aamupalajogurtin kera sekä Fairwaysta hankittu teearsenaali helpottavat ikävää - vähän kuin olisi toinen jalka vielä New Yorkissa. Ja kyllä Minnaa ne Atlantin takaa ostetut vaatteetkin auttavat, Amerikan farkut ja jumpperit ovat vieneet läpi pimeän suomalaisen talven.

Amerikan herkut korissa. Eiköhän näillä shampoilla, vartalovoiteilla ja suihkusaippuoilla yhden oravan turkkia hetki hoideta. Jussin, joka purkkisirkuksen Suomeen saakka roudasi, oli vaikeuksia ymmärtää tarvittavan kosmetiikan määrää. Mutta nämähän ovat arjen sulostuttajia! Nyc Orava (titteli, joka minulta on surukseni viety) saakin kuvasta oivan aasinsillan suositella New Yorkiin matkaajille hyväksi havaittuja kauneustuotteita, näitä kannattaa ostaa ja kokeilla: Avedan Pure Abundance -hiustenmuotoilusarja saa hiuksiin nostetta, Neutrogenan silmämeikinpoistoaine on juuri niin tehokas ja hellävarainen kuin lupaa, Burt's Beesin Radiance Bodylotion antaa aavistuksen hohtoa päivettyneille säärille ja Palmersin kaakaoöljy on erityisesti kesäiholle superihanaa

Helsingissä on tapahtunut vuodessa ihmeen mukavia asioita, Isoa Omenaa poteva kiittää niistä. Viiskulman viihtyisästä Brooklyn Cafesta saa maittavia bageleita ja ihka-aitoa brooklynilaista palvelua, Iso-Roban Fafa's on kuin Greenwich Villagen falafelparatiisi Taim ja Kallion Good Life Coffeesta tulee eittämättä mieleen paikka, josta newyorkilaiset hakevat juomansa.

Jos oikein pinnistää, New York -fiiliksiin voi siis päästä täällä pohjolassakin. Tai sitten ei: Milton Glaserin I love New York -logoa on ryöstöviljelty sen luomisesta saakka, aika moni suomalainenkin kylä ja kaupunki on sitä käyttänyt, mutta kyllä nyt kotimaan mediassa pyörii räpellyksistä ehkä surkuhupaisin: I love Teboil. Nyc Orava haluaisi palauttaa logon ainoan käyttöoikeuden sille, mille se oikeasti kuuluu - New York Citylle.

Ihan viimeistä pistettä emme ole vielä Suomeen paluulle (eikä Minna blogilleen) kirjoittaneet; Volkswagen on nimittäin aika konstikas Amerikan tuliainen. Tullista se kyllä saatiin ulos, mutta sitten alkoi byrokratia. Autoveroa on periaatteessa jokaisesta maahamme tuotavasta menopelistä maksettava, muuttoautosta veroalennusta saa kuitenkin sen verran reippaasti, että veroksi voi tulla puhdas nolla - suurin piirtein noin mukavaan lukemaan Jussikin laskelmissaan pääsi. Vaan sitten iskikin tenkkapoo. Autovero määritellään päästöarvojen mukaan, mutta vastoin ennakkotietoa juuri meidän Volkkarimallistamme ei Suomessa olekaan tehty päästömittausta ja kun amerikkalaistakaan mittaustulosta (auton ostopaikassa, New Yorkin osavaltiossa ei sellaisista piitata - mitäs luonnosta) ei auton ohjekirjasta löydy, vero lasketaan painon mukaan. No, massaa kärryllä on niin paljon, että autovero pomppasi tuhansiin. Ankarasti hermostunut Jussi aloitti selvitystyön ja sai ihmeekseen tietää, että automallin päästöt on kuin onkin mitattu Amerikassa, Kalifornian osavaltiossa. Siellä on maan tiukimmat ilmansaastelait ja autojenkin tupruttelut kiinnostavat viranomaisia. Suomen Tullille on toimitettu nyt oikaisupyyntö, katsotaan kuinka suhtautuvat kalifornialaisiin päästöarvoihin.

Jos vero tekikin tepposen, auton muutostyöt olivat kohtuulliset: kaikenlaista huhuttiin, mutta Suomen katsastusviranomainen vaati asennettavaksi vain takasumuvalot. Minna puolestaan vaatii musiikkia eetteristä. Ei autoradiossamme varsinaista vikaa ole - se vain on ohjelmoitu amerikkalaisittain eikä parillisten desimaalien taajuuksista kuulu pihahdustakaan (eli noin puolet kanavista uupuu). Uusi värkki maksaa vaatimattomat 1700 euroa, joten Jussi ryhtynee jonkin sortin elektroniikka-asentajaksi ja rustaa omin voimin radiota (pelottava ajatus). Myös rekisterikilven kanssa on vähän nikkaroimista; katsastuskonttorin antama rekkari ei amerikkalaisen puskurin koloon sovi, joten erikoiskilven tilaamiseksi meni.

Vaikkei ihan valmista Volkkarista ole vielä tullut, on sillä jo Suomessa huristeltu - ja hangissa neliveto täyskympiksi havaittu.