One World Observatory
Haluaisin aloittaa jokaisen päivän täkäläisellä aamiaisella pannukakkuineen. Se tietenkin tarjoiltaisiin jollakin ihanalla terassilla aamuauringon helliessä. Hintataso upottaa haaveet ja aamupalat on syöty viime viikon Five Leaves -elämystä lukuun ottamatta kotosalla. Tiistaina 14.6. ei enää viitsitty pihistellä. Aamutuimaan lähdimme kävellen Brooklyn Bridge Parkiin, olimme huomanneet viime viikolla sen eteläpäässä Iris Cafen, jonka aamiaislista oli jäänyt kummittelemaan herkkusuun mieleen. Vedettiin sitten älyttömissä maisemissa älyttömät ähkyt. Shaksukan ja jättimäisen joguttiannoksen jälkeen pannukakut ja mustikkaskonssi taistelivat masupaikastani - skonssi voitti (sellaista en vielä tällä matkalla ollut syönyt). Ja mikä kiva yllätys, lasku oli kohtuullinen. Tänne joskus uudestaan.
Patikoimme loputkin ihanasta Brooklyn Bridge Parkista Fulton Ferryn laiturille saakka, josta sitten hyppäsimme Manhattanille menevään lauttaan, East River Ferryyn. NYC Ferry operoi ainakin näin kesällä seitsemää (kahdeksas on tulossa) eri lauttareittiä. Tällä samalla East Riverin reitillä seilasimme viime viikollakin, kun lähdimme Williamsburgista.
Koiranulkoiluttajat työssään Brooklyn Bridge Parkissa. Ihmisen parhaita ystäviä Brooklynissa on niin paljon, että tämä duuni ei heti lopu.
Koulu päättyy kesäkuun lopussa ja kuten Suomessakin, näillä viimeisillä viikoilla näkee paljon luokkaretkeläisiä. Brooklyn Bridge Park on varmasti yksi suosituimmista retkikohteista.
Dozie Kanun työ "On Elbows" on osa Brooklyn Bridge Parkin kesänäyttelyä Black Atlantic. Betoniin valetun, psykoanalyysiin viittavan divaanin vieressä on ihmisen sydämenlyöntinopeudella sykkivä musta nesteastia (se ei mahtunut kuvaan), niiden tarkoitus on herättää itsereflektioita. Divaanin jalat eli Texan Wire Wheels -vanteet (joita kutsutaan kyynärpäiksi, siitä teoksen nimi)) puolestaan viittaavat taiteilijan kotipaikan, Houstonin SLAB-autokulttuuriin. Ihan ilman selityksiä tämä makoilemaan houkuttanut taideteos ei olisi auennut.
Jäimme East River Ferryn kyydistä Manhattanin alakaupungilla, Wall Streetin lauttarannassa. Sekä täällä Manhattanin itäpuolella, East Riverin rannalla (East River Greenway) että länsipuolella, Hudson Riverin rannalla (Hudson River Park) on paljon vanhoja satama-alueiden laitureita, jotka on kunnostettu viihtyisiksi julkisiksi tiloiksi (ne on nimetty laitureiksi, pier, ja perään jokin numero). Alakaupungissa, South Street Seaportilla on yksi Nyc Oravan suosikkimestoista, Pier 15; siellä on mukavia löhöilypenkkejä ja näkymät niin Brooklyniin kuin Manhattanin eteläkärjen pilvenpiirtäjiin. Pier 15 sijaitsee Wall Streetin lauttarannan vieressä, joten kävimme pikaisesti siellä, vaikka oli jo hoppuista - meillä oli etukäteen hankitut liput One World Observatoryyn klo kahdeksitoista.
Pier 15:llä on yleensä paljon lounastajia Wall Streetilta, nyt ennen lounasaikaa me nautimme maisemista ylhäisessä yksinäisyydessä. Edellisen matkamme, vuoden 2016 jälkeen Manhattanille on noussut kaupungin toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi korkeimmat pytingit. Uudet pilvenpiirtäjät ovat nykyään melkein pelottavan solakoita ja sellainen kuvassa rakenteilla olevakin on.
One World Observatory on Yhdysvaltain korkeimman rakennuksen, One World Trade Centerin (korkeus antennin kanssa Yhdysvaltain itsenäistymisvuoden mukaan 1776 jalkaa eli 541,33 metriä, kattokorkeus 417 metriä) näköalatasanne. Pilvenpiirtäjä on tunnetuin World Trade Centerin alueelle (jota myös Ground Zeroksi kutsutaan) terrori-iskujen 11.9.2001 jälkeen kohonneista rakennuksista.
Alueella on myös 9/11 Memorial & Museum, johon kuuluun iskujen uhrien muistomerkki sekä iskujen tapahtumiin keskittyvä, maan alle rakennettu museo. Museossa olemme vierailleet kerran ja muistomerkillä useasti. Koskettavan muistomerkin ydin on kaksi valtavaa vesiputousallasta, jotka on tehty tuhoutuneiden kaksoistornien paikalle. Se on suuri ja vaikuttava, mutta samalla hillitty, siinä ei ole mitään mahtailevaa eikä patrioottista. Tänään huomasin, että altaita kiertävillä leveillä kaiteilla, joihin iskuissa menehtyneiden nimet on kaiverrettu, oli asetettu muutamia valkoisia ruusuja - se tarkoittaa, että on menehtyneen syntymäpäivä.
Ylhäällä näkyy One World Trade Centerin liian jännittävää ikkunanpesua. Homma on kaiketi menossa taukoamatta. Vuonna 2014 tuolta pelastettiin kaksi pesijää pilvenpiirtäjän lasiin leikatun aukon kautta.
Daniel Andersonin veistos XO World paljastettiin World Trade Centerin alueella viime vuonna, Kansainvälisenä rauhanpäivänä 21.9.
Jos jotkut ymmärtävät shown päälle, niin amerikkalaiset. Jo One World Observatoryn sisäänkäynti oli pieni spektaakkeli: turva- ja lipputarkastuksen jälkeen edessämme oli valkokankaan kokoinen LED-näyttö, johon saimme tervetuloterveiset "two from Finland, welcome!". Samalla näyttö kertoi kaiketi reaaliajassa, kuinka monta ihmistä oli käynyt miltäkin maapallon mantereelta näköalatasanteella sen avaamisesta (2015) lähtien. Näköalatasanteelle kiidettiin hissillä ja 47 sekunnin matkalla seurasimme pää pyörällä hissin kaikille neljälle seinälle heijastettua animaatiota New Yorkin kaupungin horisontin muutoksesta lenape-intiaanien asuttamasta maasta nykyiseksi pilvenpiirtäjien metropoliksi. Ylhäällä, 102. kerroksessa oli vuorossa parin minuutin elokuvallinen esitys New Yorkista ja siitä, mitä pian näemme. Tämän jälkeen seinä, josta esityksen katsoimme, nousi ylös ja kaupunki aukeni eteemme - aika vaikuttava alku!
One World Observatorysta New Yorkia katsellaan 386 metrin korkeudesta. Koska olemme alakaupungilla, näkymät ovat upeat merelle ja Vapaudenpatsaalle ja näköalatasanne antaa myös huikean yleisilmeen kaupungin koosta. Se ei kuitenkaan ole paras paikka tiirailla Manhattanin kauneimpia pilvenpiirtäjiä eikä Keskuspuistokaan juuri pilkahda, ne kaikki näet sijaitsevat keskikaupungin tienoilla. One World Observatorysta ei myöskään pääse ulos, ikkunoista maisemien tähystely on erilaista kuin ulkoilmassa. Manhattanilla on viisi korkeaa näköalatasannetta, One World Observatory oli nyt kolmas vierailtu. Empire State Buildingissa sekä Rockefeller Centerin Top of The Rockissa olen Isoa Omenaa ihastellut taivasalla, edellisessä 320 metristä ja jälkimmäisessä 260 metristä. Ne pesevät maisemillaan One World Observatoryn. Audiovisuaaliset elämykset One World Observatoryssa ovat kuitenkin niin upeat, että tämäkin näköalapaikka on käymisen arvoinen. Sisätiloissa kaupungin katselu toki voi olla myös mukavempaa, tuuli ei tuiverra ja tilaa on enemmän.
World Trade Centerin ympäristössä ei voi olla huomaamatta vuonna 2016 valmistunutta valkoista rakennustaiteen kaunotarta, Oculusta. Se on sekä joukkoliikenteen asema että ostoskeskus. Oculuksen on suunnitellut espanjalainen arkkitehti Santiago Calatrava ja se esittää lentoon lähtevää lintua. Sen ikkunoista näkyy pilvenpiirtäjä One World Trade Center ja sen kattoikkunat on suunniteltu siten, että aina terrori-iskujen vuosipäivänä klo 8.46 - 10.28 (ensimmäisen koneen iskeytymisestä toisen kaksoistornin luhistumiseen) niistä osuu auringosäde Oculuksen keskushalliin, tälle näylle on annettu nimi "Way Of Light".
Yksi mustiin pukeutuneista on lomalainen Suomesta.
Tiistai oli hyvin lämmin, joten suuntasimme World Trade Centerilta Hudson Riverin rantaan. Useamman kilometrin rantaviivaa eli Hudson River Parkia on kaupunki uudistanut viime vuosina isolla rahalla. Puisto on kuin Manhattanin vastike Brooklyn Bridge Parkille, siellä voi hengailla, urheilla ja ottaa aurinkoa. Siellä on taideteoksia, kukkaistutuksia ja lapsille leikkialueita. Hudson River Park on superkiva. Suosittelen.
Hudson River Parkin Pier 26 avattiin vuonna 2020, se on viihtyisä keidas aurinkotuoleineen, keinuineen, pikku puutarhoineen ja näkymät World Trade Centerille ovat totta kai huikaisevat.
Tribecan kaunis ja vauras asuinalue on Hudson River Parkin naapurissa. Nousimme sieltä metrolinjaan 1 ja ajoimme pohjoiseen, Upper West Sidelle. Esittävän taiteen keskuksessa, maailmankuulussa Lincoln Centerissa on näyttely Lou Reedista, New Yorkin omasta pojasta. Me tapasimme tähden Manhattanilla vuonna 1998 ja se tapaaminen oli ikimuistoinen! Lou Reedin kuoleman (2013) jälkeen hänen puolisonsa Laurie Anderson lahjoitti New Yorkin kirjastolaitokselle Reedin uraan liittyvän valtavan aineiston (esimerkiksi Reedin levykokoelman) ja nyt osa tästä perinnöstä on esillä Lincoln Centerissä ensi vuoden maaliskuuhun.
Tribecassa oli näky kuin Jaska Jokusesta, kun pikkujäbä myi kotitekoista sitruunamehua kotitalonsa edessä - oli muuten hyvää. Ja aika söpöä.
Tribecan korkein rakennus on 250 metrinen asuinkerrostalo, Jenga Tower. New York on täynnä WAU-arkkitehtuuria.
Katseltiin kiinteistönvälitystoimistojen ikkunoita Tribecassa, tarjolla olisi esimerkikiksi vaatimattomasti 35 000 000 taalan (sama summa euroissa) perheasunto Sohossa, ihan tässä Tribecan yläpuolella.
Kohta 120-vuotiaan New Yorkin maanalaisen asemia ei voi kuvailla viihtyisiksi (Nyc Orava rakastaa tosin niitäkin). Ne ovat kesällä kuumia (itse vaunussa saattaa sitten olla turhankin vilpoista) ja monet niistä ovat remontin tarpeessa. Asemia elävöittää kuitenkin kaupungin julkisen liikennelaitoksen MTA:n Arts & Design -ohjelma, joka on vuodesta 1985 tuottanut metroasemille taidetta. Ja mikäli muuta kaunista seinillä ei ole, niin vähintäänkin aseman nimi on laatoitettu kauniisti.
Hyvin myöhäiseksi lounas- tai aikaiseksi päivällispaikaksi löysimme Upper West Siden vanhan herran, vuonna 1951 perustetun Old John's Dinerin (alkuaan Old John's Luncheonette). Se on aivan hurmaavasti sisustettu, myös kuvan uusi terassi mukailee ravintolan tyyliä. Pirtelö oli juuri oikea jälkkäri 50-lukulaisessa dinerissa. Yläkaupungilla kun olimme, kutsui Central Park ruokailun jälkeen auringon suloisesta lämmöstä nauttimaan.
Ihan uusia maisemia Nyc Oravalle: Central Parkissa, Sheep Meadowin nurmialueen takana näkyy oikealla kaupungin ja samalla koko maan toiseksi korkein rakennus (se on myös maailman korkein asuinrakennus), vuonna 2021 valmistunut Central Park Tower. Vasemmalla kaupungin kolmanneksi korkein rakennus, tänä vuonna valmistunut Steinway Tower, maailman ohuin pilvenpiirtäjä.
Nyc Orava astelee noin miljoonasta leffasta tuttua Central Parkin Mallia pitkin.
Women's Rights Pioneers Monument on pystytetty kaksi vuotta sitten Central Parkiin. Ennen sitä puistossa ei ollut ainuttakaan patsasta, joka kuvaa todellista naista (fiktiivinen Liisa Ihmemaassa puistosta löytyy). Patsas kunnioittaa 1800-luvulla naisten oikeuksen puolesta taistelleita Sojourner Truthia, Susan B. Anthonya sekä Elizabeth Cady Stantonia.
Pitkän Manhattan-päivän päätteeksi kuljimme Central Parkin länsipuolelta itäpuolelle, Upper East Sidelle ja tsekkasimme yhden Ison Omenan klassikoista, Bloomingdalesin. Minua kiinnostivat lähinnä alusvaate- ja kenkäosastot (jälkimmäinen on nähtävyys itsessään, melkein taidenäyttely), mutta laihaksi jäivät ostokset. Jussi sentään löysi tavaratalosta pari paitaa.
Kotiasemalta (Smith-9th Streets) näkyi, kuinka auringonlasku kultasi Manhattanin klo 20.30.
Myöhäinen illallinen syötiin kotinurkilla, thai-ruokaa Court Streetin Boran-ravintolassa. Ihana paikka, miten me ei oltu täällä aiemmin käyty?
Jäimme East River Ferryn kyydistä Manhattanin alakaupungilla, Wall Streetin lauttarannassa. Sekä täällä Manhattanin itäpuolella, East Riverin rannalla (East River Greenway) että länsipuolella, Hudson Riverin rannalla (Hudson River Park) on paljon vanhoja satama-alueiden laitureita, jotka on kunnostettu viihtyisiksi julkisiksi tiloiksi (ne on nimetty laitureiksi, pier, ja perään jokin numero). Alakaupungissa, South Street Seaportilla on yksi Nyc Oravan suosikkimestoista, Pier 15; siellä on mukavia löhöilypenkkejä ja näkymät niin Brooklyniin kuin Manhattanin eteläkärjen pilvenpiirtäjiin. Pier 15 sijaitsee Wall Streetin lauttarannan vieressä, joten kävimme pikaisesti siellä, vaikka oli jo hoppuista - meillä oli etukäteen hankitut liput One World Observatoryyn klo kahdeksitoista.
Pier 15:llä on yleensä paljon lounastajia Wall Streetilta, nyt ennen lounasaikaa me nautimme maisemista ylhäisessä yksinäisyydessä. Edellisen matkamme, vuoden 2016 jälkeen Manhattanille on noussut kaupungin toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi korkeimmat pytingit. Uudet pilvenpiirtäjät ovat nykyään melkein pelottavan solakoita ja sellainen kuvassa rakenteilla olevakin on.One World Observatory on Yhdysvaltain korkeimman rakennuksen, One World Trade Centerin (korkeus antennin kanssa Yhdysvaltain itsenäistymisvuoden mukaan 1776 jalkaa eli 541,33 metriä, kattokorkeus 417 metriä) näköalatasanne. Pilvenpiirtäjä on tunnetuin World Trade Centerin alueelle (jota myös Ground Zeroksi kutsutaan) terrori-iskujen 11.9.2001 jälkeen kohonneista rakennuksista.
Alueella on myös 9/11 Memorial & Museum, johon kuuluun iskujen uhrien muistomerkki sekä iskujen tapahtumiin keskittyvä, maan alle rakennettu museo. Museossa olemme vierailleet kerran ja muistomerkillä useasti. Koskettavan muistomerkin ydin on kaksi valtavaa vesiputousallasta, jotka on tehty tuhoutuneiden kaksoistornien paikalle. Se on suuri ja vaikuttava, mutta samalla hillitty, siinä ei ole mitään mahtailevaa eikä patrioottista. Tänään huomasin, että altaita kiertävillä leveillä kaiteilla, joihin iskuissa menehtyneiden nimet on kaiverrettu, oli asetettu muutamia valkoisia ruusuja - se tarkoittaa, että on menehtyneen syntymäpäivä.
Jos jotkut ymmärtävät shown päälle, niin amerikkalaiset. Jo One World Observatoryn sisäänkäynti oli pieni spektaakkeli: turva- ja lipputarkastuksen jälkeen edessämme oli valkokankaan kokoinen LED-näyttö, johon saimme tervetuloterveiset "two from Finland, welcome!". Samalla näyttö kertoi kaiketi reaaliajassa, kuinka monta ihmistä oli käynyt miltäkin maapallon mantereelta näköalatasanteella sen avaamisesta (2015) lähtien. Näköalatasanteelle kiidettiin hissillä ja 47 sekunnin matkalla seurasimme pää pyörällä hissin kaikille neljälle seinälle heijastettua animaatiota New Yorkin kaupungin horisontin muutoksesta lenape-intiaanien asuttamasta maasta nykyiseksi pilvenpiirtäjien metropoliksi. Ylhäällä, 102. kerroksessa oli vuorossa parin minuutin elokuvallinen esitys New Yorkista ja siitä, mitä pian näemme. Tämän jälkeen seinä, josta esityksen katsoimme, nousi ylös ja kaupunki aukeni eteemme - aika vaikuttava alku!
One World Observatorysta New Yorkia katsellaan 386 metrin korkeudesta. Koska olemme alakaupungilla, näkymät ovat upeat merelle ja Vapaudenpatsaalle ja näköalatasanne antaa myös huikean yleisilmeen kaupungin koosta. Se ei kuitenkaan ole paras paikka tiirailla Manhattanin kauneimpia pilvenpiirtäjiä eikä Keskuspuistokaan juuri pilkahda, ne kaikki näet sijaitsevat keskikaupungin tienoilla. One World Observatorysta ei myöskään pääse ulos, ikkunoista maisemien tähystely on erilaista kuin ulkoilmassa. Manhattanilla on viisi korkeaa näköalatasannetta, One World Observatory oli nyt kolmas vierailtu. Empire State Buildingissa sekä Rockefeller Centerin Top of The Rockissa olen Isoa Omenaa ihastellut taivasalla, edellisessä 320 metristä ja jälkimmäisessä 260 metristä. Ne pesevät maisemillaan One World Observatoryn. Audiovisuaaliset elämykset One World Observatoryssa ovat kuitenkin niin upeat, että tämäkin näköalapaikka on käymisen arvoinen. Sisätiloissa kaupungin katselu toki voi olla myös mukavempaa, tuuli ei tuiverra ja tilaa on enemmän.
Tiistai oli hyvin lämmin, joten suuntasimme World Trade Centerilta Hudson Riverin rantaan. Useamman kilometrin rantaviivaa eli Hudson River Parkia on kaupunki uudistanut viime vuosina isolla rahalla. Puisto on kuin Manhattanin vastike Brooklyn Bridge Parkille, siellä voi hengailla, urheilla ja ottaa aurinkoa. Siellä on taideteoksia, kukkaistutuksia ja lapsille leikkialueita. Hudson River Park on superkiva. Suosittelen.
Tribecan kaunis ja vauras asuinalue on Hudson River Parkin naapurissa. Nousimme sieltä metrolinjaan 1 ja ajoimme pohjoiseen, Upper West Sidelle. Esittävän taiteen keskuksessa, maailmankuulussa Lincoln Centerissa on näyttely Lou Reedista, New Yorkin omasta pojasta. Me tapasimme tähden Manhattanilla vuonna 1998 ja se tapaaminen oli ikimuistoinen! Lou Reedin kuoleman (2013) jälkeen hänen puolisonsa Laurie Anderson lahjoitti New Yorkin kirjastolaitokselle Reedin uraan liittyvän valtavan aineiston (esimerkiksi Reedin levykokoelman) ja nyt osa tästä perinnöstä on esillä Lincoln Centerissä ensi vuoden maaliskuuhun.
Kommentit
Lähetä kommentti