Sunnuntaina oli viimein aikaa biksuille ja biitsille. Sitä oli kurre odottanut, olimmehan jo kaksi viikkoa lomasta paahtuneet auringossa vaatteet päällä asfaltilla. Sortsi- ja t-paita-rajoille tarvittiin tasoitusta.
New Yorkissa rantaviivaa riittää, mutta hiekkarannoille on jonkin verran matkaa. Toissakesänä olimme ehkä lähialueen parhaalla, Jones Beachilla, mutta sinne meneminen vaatii auton, jota meillä ei nyt ole. Coney Island on suosittu aurinkokylpy- ja uintipaikka, vähän hälyinen kuitenkin. Ja sekin on nähty, halusimme jotakin uutta. Queensiin kuuluva niemimaa, Rockaway Beach on paikallisten surffareiden suosiossa, Atlantin tuulet puhaltavat sinne mukavasti ja tunnelma on kuulemma rento, vaikka paikka on Yhdysvaltojen suurin urbaani ranta - sinne siis.
Kulku rannalle kesti. Nousimme Carroll Gardensissa G-junaan (juniksihan metroja täällä kutsutaan), jäimme parin pysäkin päässä pois ja vaihdoimme A-junaan, joka puksutti Rockawaylle melkein tunnin. Jäimme kuitenkin ihan väärillä hoodeilla pois, ei rannalta näyttänyt. Olimme jossakin, josta äiti varmaan varoittaisi ja jossa näytimme erittäin turisteilta. Ystävällisesti meidät neuvottiin asemalle, josta pääsimme takaisin Rockaway Beachille menevään junaan.
Kolmatta tuntia perillepääsyyn eikä vieläkään täysin onnistanut: surffareista ei ollut tietoakaan. Laajalla Rockaway Beachilla on niin monta ranta-aluetta, että etukäteen olisi ollut hyvä ottaa selville, mille niistä haluaa. Mukavaa oli joka tapauksessa, hiekkaranta, kuuma aurinko ja Atlantti. Ja punainen iho neljän tunnin köllöttelystä. Suojakerroin viisitoista - se mitä Suomessa käytämme - ei sitten ihan riittänyt, kun UV-säteily oli 9 (Suomessa kai korkein koskaan mitattu UV on 7). Kolmekymppinen aurinkovoide toki pakattiin Suomesta mukaan, mutta miksipä sen rannalle olisi ottanut, siellä Henry Streetin kämpässä se suojasi oikein hyvin.
Kotiin päin tultuamme huomasimme suuren mainoksen rantabusseista eli edullisista linja-autokuljetuksista Carroll Gardensista Rockawaylle. Yhtään ei harmittanut, kukapa sitä haluaisi yhdellä tunnin kyydillä perille, kun voi käyttää matkustamiseen melkein kolme tuntia ja useita metroajeluja.
 |
| Queensin piirikunta oranssilla. Rockaway sijaitsee alhaalla, tuo pitkä, kapea niemi |
 |
| Rockawaylla on pienen rantakaupungin fiilistä |
 |
| Muistomerkki lennolle 587 New Yorkista Dominikaaniseen tasavaltaan. Kone murskautui maahansyöksyssä Rockawaylle marraskuussa 2001, vain kaksi kuukautta syyskuun terrori-iskujen jälkeen |
 |
| Haluan tuonne |
 |
| "Tähänkö asettaudutaan?", kysyy Jussi |
 |
| Kurrelle pedattiin aurinkopesä |
 |
| Ai ai, olkavarret punoittavat jo |
 |
| Aluksi Atlantti tuntuu viileältä, mutta pian sen hienot aallot vievät. Suolainen vesi kyllä kirveltää silmiä |
 |
| Muiden sekaan vaan! |
 |
| Juomatauko |
Kotiin Brooklyn Bridge Parkin kautta. Siellä järjestettiin tänään hassulta ruotsinkieleltä kuulostava tapahtuma, Smorgasburg eli ruokatori. Puistossa nökötti lähemmäs sata erilaista ruokakärryä ja -tiskiä, evästä oli jos jonkinlaista. Kesälauantaisin Smorgasburg löytyy Williamsburgista ja sunnuntaisin täältä Brooklyn Bridge Parkista. Nyc Orava suosittelee.
 |
| Food Market Smorgasburg |
 |
| Smorgasburgissa saa herkutella Brooklyn Bridge Parkin uljaissa Manhattan-maisemissa |
 |
| Väkeä oli paljon, ruokatori houkuttaa |
 |
| Niin pieni on 2,6 miljoonainen Brooklyn, että törmäsimme sattumalta Karoliinaan perheensä kanssa |
Smorgasburgin purtavat eivät riittäneet, illaksi oli saatava pöytä Lucalista. Lempi-pizzeriaan vielä kerran tällä matkalla!
 |
| Jonotus oli pitkä Lucaliin |
 |
| Jussi hoiti meidät kuitenkin sisään suhteillaan |
 |
| Ihan parasta! |
Kommentit
Lähetä kommentti