Volkkari merille, please
Kaksi viikkoa Suomeen tulonsa jälkeen Jussi soitti Schumacherin kuljetusyhtiöön - missä on Volkkari, siitä ei ole kuulunut mitään ja haluamme auton sisältöineen kotiin. Jussi ei saanut yhteyshenkilöään kiinni, eikä soittopyyntöä noteerattu. Perjantaina 12.10. mies pisti sähköpostia firmaan ja vastaus oli aika tyly: yhtään ei kuulemma tiedä, koska auto lähtee. Saattaa mennä viikkoja, ehkä kuukausiakin. Ellei Jussi sitten maksa lisää. Toiset kaksituhatta jos pistää tilille, niin sitten joku viitsii vähän kiireemmällä aikataululla lastata Volkkarin konttiin, laivaan ja merille. Nyt paloi Jussilta, rauhalliselta ihmiseltä, käämi pahemman kerran. Niin aikataulu kuin rahasumma oli Amerikassa kirjallisesti sovittu ja allekirjoitettu - aikataulu petti jo viikkoja sitten ja vielä vaaditaan lisää rahaakin. Kaikkien kokemiemme huijausten ja palturin puhumisen joukossa tämä on ylittämätön - anteeksi kieleni - kusetus.
Jussi kirjoitti äreän kohteliaan vastineen Schumacherille, vetosi tehtyyn diiliin ja yhtiön moraaliin. Lopuksi hän nosti YK-kortin - Jussi nimittäin sai suosituksen Schumacherista eräältä kollegaltaan, joka kertoi että firma hoitaa paljon YK:n kuljetuksia. Jussi kysäisi sähköpostissa, onko Schumacherin kuljetusyhtiö nyt aivan varma, että haluaa riskeerata suhteensa Yhdistyneisiin Kansakuntiin, organisaatioon, jolla varmasti riittää kuskattavaa (mikään toinen järjestö tai yhtiö tuskin muuttaa enemmän työntekijöitään ja heidän tavaroitaan kuin YK). Sosiaalinen media on aika tehokas väline, YK-tutuilleen kun laittaa vinkkiä, ettei Schumacheria kannata käyttää, niin sana kiirii kyllä.
Schumacherilla ei entuudestaan tiedetty, että Jussi on YK:n väkeä, hänhän järjesti auton ja tavaroiden Suomeen kuljettamisen itse, vain rahat oli saatu työnantajalta. Sähköpostin jälkeen tiedettiin ja heti maanantaina kuljetussyhtiöstä tulikin aivan toisenlaista viestiä. Yhteyshenkilö kiitteli Mister Jussia kärsivällisyydestä ja siitä, että oli valinnut juuri heidän palvelunsa. Auto lähtee matkaan aivan pikimmiten eli heti seuraavana maanantaina 22.10. klo 9 aamulla paikallista aikaa ja on perillä Kotkan satamassa perjantaina 16.11. Eikä tietenkään mitään lisärahoitusta pyydetä, se oli vain väärinkäsitys.
Kyllä oli tolkutonta toimintaa - aika jännää, että heti Jussin kirjoittaman toisen sähköpostin jälkeen kuljetusfirma tiesi täsmälleen, mihin laivaan Volkkarimme ehtii, ihan kellon tarkkuudella. Ennen sähköistä kirjeenvaihtoa kun Schumacherilla ei ollut hajuakaan aikatauluista. YK-kortti siis kannatti. Mutta mitä olisi tapahtunut ihmiselle, jolla ei olisi ollut moista ässää hihassaan? Siellä kai lojuisivat, New Jerseyn satamassa, vielä viikkokausia auto ja tavarat panttivankeina.
Jussi kirjoitti äreän kohteliaan vastineen Schumacherille, vetosi tehtyyn diiliin ja yhtiön moraaliin. Lopuksi hän nosti YK-kortin - Jussi nimittäin sai suosituksen Schumacherista eräältä kollegaltaan, joka kertoi että firma hoitaa paljon YK:n kuljetuksia. Jussi kysäisi sähköpostissa, onko Schumacherin kuljetusyhtiö nyt aivan varma, että haluaa riskeerata suhteensa Yhdistyneisiin Kansakuntiin, organisaatioon, jolla varmasti riittää kuskattavaa (mikään toinen järjestö tai yhtiö tuskin muuttaa enemmän työntekijöitään ja heidän tavaroitaan kuin YK). Sosiaalinen media on aika tehokas väline, YK-tutuilleen kun laittaa vinkkiä, ettei Schumacheria kannata käyttää, niin sana kiirii kyllä.
Schumacherilla ei entuudestaan tiedetty, että Jussi on YK:n väkeä, hänhän järjesti auton ja tavaroiden Suomeen kuljettamisen itse, vain rahat oli saatu työnantajalta. Sähköpostin jälkeen tiedettiin ja heti maanantaina kuljetussyhtiöstä tulikin aivan toisenlaista viestiä. Yhteyshenkilö kiitteli Mister Jussia kärsivällisyydestä ja siitä, että oli valinnut juuri heidän palvelunsa. Auto lähtee matkaan aivan pikimmiten eli heti seuraavana maanantaina 22.10. klo 9 aamulla paikallista aikaa ja on perillä Kotkan satamassa perjantaina 16.11. Eikä tietenkään mitään lisärahoitusta pyydetä, se oli vain väärinkäsitys.
Kyllä oli tolkutonta toimintaa - aika jännää, että heti Jussin kirjoittaman toisen sähköpostin jälkeen kuljetusfirma tiesi täsmälleen, mihin laivaan Volkkarimme ehtii, ihan kellon tarkkuudella. Ennen sähköistä kirjeenvaihtoa kun Schumacherilla ei ollut hajuakaan aikatauluista. YK-kortti siis kannatti. Mutta mitä olisi tapahtunut ihmiselle, jolla ei olisi ollut moista ässää hihassaan? Siellä kai lojuisivat, New Jerseyn satamassa, vielä viikkokausia auto ja tavarat panttivankeina.
Kommentit
Lähetä kommentti